Mittaan tehdyt kirjahyllyt nousevat lattiasta kattoon. Niteiden selkämyksissä on tuttuja ja painavia nimiä: Tolstoita, Nabokovia, Proustia, Duras’ta, Steinbeckia, Edith Södergranin lyriikkaa ja Henrik Tikkasen osoitetrilogia. Kirjojen päällä ei ole pölyä. Kirjastohuoneen ikkunalaudalla on kaksi samanlaista valaisinta, niin kuin kodin muillakin kivisillä ikkunapenkeillä. 

Tällaisia koteja ei enää ole. Tai on, mutta ne ovat käymässä vähiin, sillä perinteinen sivistyneistö vanhenee ja vähenee. On tapahtunut muutos, jota kirjailija Tommi Melender kuvasi talvella blogissaan näin: sivistysporvarin tilalle on tullut lifestyleporvari. 

Myös lifestyleporvarin olohuoneessa (tanskalainen sohva, huutokauppalöytö, sohvapöytä Tray, seinien värisävy Tikkurilan F307 Soft ice) on kirjahylly, mutta sisältö on kovin toisenlainen. Jennifer Eganin Aika suuri hämäys, sen vieressä Walter Isaacsonin Steve Jobs -elämäkerta, Jonathan Franzenin Vapaus, Kjell Westön tuoreimmat Helsinki-kirjat sekä tietysti Rannikkonavigointi. Hyllyyn mahtuu toki vain osa kirjoista, kahvipöytäkirjat modernin designin kultakaudesta, Vitran huonekaluista sekä Kinfolk Table -keittokirja lepäävät yöpöydiksi asetetuilla Artek-jakkaroilla (muisto lapsuudenkodista, kulkeneet mukana kaikissa muutoissa). Päällimmäisenä ei ole Tolstoin Sota ja rauha, vaan Glorian ruoka ja viini.

Kurkkaus vaatekaappiin paljastaisi siistejä vaatekappaleklassikoita, murretuissa maanläheisissä sävyissä (vaaleansininen nappikauluspaita Filippa K, hiekanruskea neuletakki Samuji, farkut Tiger of Sweden, raidallinen trikoopaita A.P.C.). Vanhan koulukunnan porvarille riitti muutama huomiotaherättämätön puku.

Uusi sivistys on kovin kevyttä ja omaan itseen käpertynyttä. Nykyään korkeasti koulutetut ja hyvin toimeentulevat nauttivat asioista, jotka aiemmin olivat liian banaaleja tai toiminnallisia täyttääkseen sivistyksen kriteerit. Jos puuhastelu joskus esti sivistymisen, on siitä nyt tullut uudenlaista sivistystä, joka on muuttanut olohuoneesta keittiöön (ruokapöytä Skanno, tuolit Eames DSW, kodinkoneet Miele, hana Vola, tasot massiivitammea, tutun puusepän tekemät). Siihen kuuluu taito hauduttaa sorsa ja nylkeä made, ja jääkaappi, josta lime, tuore inkivääri ja pecorino eivät koskaan lopu. Parsakausi ja ultrajuoksu kiinnostavat enemmän kuin puoluepolitiikka. 

Uusi sivistyneistö on visuaalisen ajan tuotos. Se haluaa harmoniaa ja etsii esteettistä mielihyvää mieluummin kuin riitasointuja tai selityksiä. Kuten toimittaja Sami Sykkö kirjoitti Avaimia ajattomiin suomalaisiin sisustuksiin -kirjan esipuheessa: Ihminen tarvitsee paitsi taitavan parturin, juristin, räätälin ja lääkärin, myös sisustusarkkitehdin, joka ymmärtää tiloja ja niiden asukkaita.

Mitä sivistykselle on oikein tapahtunut?

Lifestyleporvarien kevyt elämäntapa herättää kysymyksen: ovatko he pinnallisia?

Ehkä sitäkin. Mutta korkeasti koulutetut ihmiset ovat kyllä tarpeeksi fiksuja sivistääkseen itseään. Sivistys vain hankitaan eri tavoin kuin ennen. Englantilaisen sosiologian professorin Beverley Skeggsin mukaan kovaa valuuttaa on nyt kulttuurinen liikkuvuus. Se, että osaa ja pystyy omaksumaan vaikutteita laajalti, eri kulttuureista ja elämänpiireistä. Laaja vaikutteiden kirjo on kulttuurista pääomaa. He, joilla sitä on eniten, voivat tuoda muotiin asioita, jotka eivät muiden esiin nostamina saisi samanlaista sädekehää. Tavallinen kotitarvekalastaja Siilinjärveltä ei voi tehdä haukimurekkeesta (ainekset: haukea, kananmunaa, kuohukermaa, korppujauhoja, valkopippuria, sitruunapippuria, muskottipähkinää, kapriksia, chiliä, parmesania) trendiruokaa, mutta lifestyleporvari voi (lautaset Iittala Sarjaton, savunharmaat juomalasit vanha Kartio-sarja, Nuutajärvi, aterimet Scandia, Hackman, pöytäliina Dora Jungin Kaarna, Lapuan Kankurit).

Populaarikulttuurin tuntemisesta on tullut merkittävä sivistyksen mittari. Oxfordin yliopiston sosiologit Tak Wing Chan ja John Goldthorpe eivät muutaman vuoden takaisessa tutkimuksessaan löytäneet eri maista eliittiä, joka olisi kiinnostunut pelkästään korkeakulttuurista. Myös Suomessa Kulttuurirahaston viime syksynä tekemän kyselyn perusteella suomalaiset ovat kulttuurisesti kaikkiruokaisia. Meihin uppoaa niin Game of Thrones kuin Tammen Keltainen kirjasto.

Kulttuurinen pääoma on tietenkin ranskalaisen sosiologin Pierre Bourdieun käsitteitä. Bourdieun mukaan yläluokka haluaa erottautua keskiluokasta, joka taas haluaa erottautua työväenluokasta. Kyse ei ole pelkästään taloudellisesta pääomasta, vaan kulttuurisesta: tyylitajusta, mausta ja nyanssien tajusta. Kun tavoiteltu asema on aina ylempänä, napsii keskiluokka vaikutteensa eliitiltä, johon kuuluvilla on muita enemmän mahdollisuuksia päästä uusien vaikutteiden äärelle. Keskiluokka kokkaa huomenna sitä mitä eliitti eilen.

Lopulta kulttuurinen pääoma on kuitenkin vaihdettavissa taloudelliseen, ja tässä voi olla yksi syy siihen, millainen sivistys nyt on arvossaan. Ehkä vanha sivistyspääoma ei enää ole kääntynyt entiseen malliin rahaksi, hyväksi työpaikaksi tai asemaksi.

Tommi Melender kirjoittaa samansuuntaisesta ilmiöstä blogimerkinnässään Kirjan tulevaisuudesta. Romaaneilla ei ole samankaltaista vaikutusvoimaa kuin kirjallisuuden kulta-aikoina eivätkä ne puhuttele suuria joukkoja samalla tavoin kuin elokuvat tai tv-sarjat, jotka nekin kuitenkin lähtökohtaisesti ovat sanan ja merkityksen ympärille käsikirjoitettuja tarinoita. 

Suomessa toki julkaistaan niin sanotusti vaikeaa, älyllisesti haastavaa kirjallisuutta, mutta se jää marginaaliin. The New Yorker tai Mad Men tarjoaa riittävästi älyllistä ja esteettistä haastetta elämässä, jossa on jatkuvasti kiire joogaan. 

Taloudellisen eriarvoistumisen kasvaessa kulutuselämäntavoilla erottautuminen on tehokasta. Tutkimusten mukaan lukemisharrastus kasvaa, kun taloudessa menee heikosti. Esimerkiksi 1990-luvun alun lamassa kirjastojen käyttö lisääntyi selvästi Suomessa.

Kaikilla on varaa sivistää itseään, mutta kaikilla ei ole varaa keittiön kalliisiin ylellisyyskoneisiin (blenderi Vitamix TNC 5200, espressokeitin Gaggia).

Vaikka elämäntapaeliitti tekee eroja kuluttamalla, kyse ei ole kapitalismista. Lifestyleporvari ei osta kauppahallista luomuhärän sisäfileetä pröystäilläkseen, vaan koska hän etsii laatua. Makuesteettisen sivistyksen lisäksi mukana on myös eettinen ulottuvuus. Ilman uudenlaista sivistyneistöä ei olisi koettu parin vuoden takaista lähiruoan ja kivijalkakauppojen buumia. Perinteisen sivistyksen ihanne tietämyksen laajentamisesta on siirtynyt kuluttamiseen ja taitoihin.

Samaan aikaan tämä tietenkin muuttaa klassisen sivistyksen roolia tavalla, jota on helppo pitää vapauttavana. Se on jäänyt toisenlaisen sivistyneisyyden rinnalle yhdeksi mahdolliseksi tavaksi suuntautua maailmaan ja olla olemassa, eräänlaiseksi sivistyksen vintageksi.

Silti uutta ja vanhaa on hankala pitää samanarvoisina. On edesvastuutonta, jos kaikkein fiksuimmat ihmiset eivät osallistu yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Sen sijaan maan parhaat aivot treenaavat Euroopan eri kaupunkikeskuksissa paljasjalkajuoksua (juoksukengät Nike Free 3.0, housut ja paita Nike Gyakusou, sykemittari Suunto). ■