Portugali on uhrannut kaiken potentiaalinsa Cristiano Ronaldon miellyttämiselle: "Urheiluromantiikka ei saa mennä päätöksenteossa rationaalisuuden edelle"
Koko Portugalin joukkueen pelillinen ja psykologinen valokeila kohdistuu yhteen mieheen. Muut eliittipelaajat ovat sivustakatsojia eikä päävalmentaja uskalla tehdä asialle mitään.
Portugalin päävalmentaja Roberto Martinezilla on dilemma, jonka mies varmasti itsekin tiedostaa kiusallisen hyvin. Sulavan hyökkäyspelin taitavana organisoijana tunnettu espanjalainen katselee tekniseltä alueelta, kun kentällä pyörii maailman kaikkien aikojen kärkipelaajiin kuuluvan hyökkääjään jäähyväiskiertue. Sen mittavaksi hintalapuksi uhkaa muodostua EM-menestyksen riskeeraaminen.
Cristiano Ronaldo on näyttänyt Saksan-viheriöillä olevan edelleen rautaisessa kunnossa ja vuodet Saudi-Arabiassa eivät näy millään tavalla mukavoituneena toimintana kentällä. Onhan myös urheiluromanttisesta näkökulmasta hienoa, että legenda johtaa maansa hyökkäyslinjaa 39-vuotiaana avaten tähän mennessä jokaisen ottelun tultuaan vain kerran vaihtoon.
Urheiluromantiikka ei saisi kuitenkaan mennä päätöksenteossa rationaalisuuden edelle, kun puhumme jalkapallon EM-lopputurnauksesta. Nyt näin on käynyt pahemman kerran ja Ronaldon ego on hoitanut loput joukkueen, päävalmentaja Martinezia myöten, tehdessä kaikkensa legendan tarpeiden tyydyttämiseksi.
Portugalin Ronaldo-keskeisyyteen liittyy kaksi eri näkökulmaa: pelillinen ja psykologinen. Ne ovat hyvin paljon myös päällekkäisiä, toisistaan johtuvia.
”Urheiluromantiikka ei saisi kuitenkaan mennä päätöksenteossa rationaalisuuden edelle, kun puhumme jalkapallon EM-lopputurnauksesta.”
Pelillisessä riippuvuudessa on kyse murtautumisvaiheen typistämisestä seiskapaidan jatkuvalle etsimiselle. Portugali on keskittänyt EM-turnauksessa ylivoimaisesti eniten, lähes 31 kertaa ottelua kohden. Se on lähes kymmenen keskitystä enemmän kuin seuraavilla joukkueilla. Määrä on todella korvannut laadun, sillä joukkueen keskitystarkkuus on turnauksen 24 joukkueesta 15. paras. Portugali keskitti suhteellisen paljon jo EM-karsintalohkossaan mutta kisoissa määrä on kasvanut silti kymmenellä ottelua kohden. Toisin sanoen noin 50 prosentilla.
Eristettyinä tilanteina tarkasteltaessa Ronaldon jatkuvassa hakemisessa keskityksillä ei ole mitään väärää. Miehestä on muovautunut uransa ehtoopuolella erinomainen pääpelaaja parhaalle maalintekoalueelle oikea-aikaisen, räjähtävän ponnistusvoimansa kanssa. Asiassa ei ole kuitenkaan kyse Ronaldo-nimisestä yksilöstä, vaan Portugalista joukkueena.
Portugalin riveissä pelaa kaksi maailman absoluuttiseen eliittiin kuuluvaa pallollista ongelmanratkaisijaa, Bruno Fernandes ja Bernardo Silva. He ovat parhaimmillaan pienissä tiloissa linjojen väleissä pelaten lyhyillä kombinaatioilla luoden etuja. Heidän sijoittumisensa luo tiloja muille, koska vastustajan linjasta aina joku joutuu irtoamaan estääkseen heidän kääntymisensä. Kummankaan vahvuudet eivät ole päässeet kunnolla esiin Portugalin pyöritellessä palloa joukkueen tasoon nähden hämmentävän paljon muodon ulkopuolella hallinnan päättyessä kerta toisensa jälkeen läheltä sivurajaa annettavaan keskitykseen kohti Ronaldoa.
Fernandesin ja Silvan lisäksi Martinezilla on käytettävissään João Cancelo, laitaylivoimien hyödyntämiseen erikoistunut laitapuolustaja ja Rafael Leão, Serie A:n kenties nopein yksi vastaan yksi -ohittaja. Myös heidän potentiaalinsa on ollut valitun murtautumistavan vuoksi pahasti säästöliekillä. Ronaldon rooli on ollut lähinnä keskitysten odottamista boksissa, mikä sopiikin hänen vahvuuksiinsa – edelleen, yksilötasolla asiaa tarkastellessa. Keskityssulkeiset Ronaldon tarpeiden tyydyttämiseksi tylsyttävät kuitenkin Portugalin monipuolista hyökkäystä pahemman kerran.
Ronaldosta voisi saada edes hieman enemmän irti, jos Portugali osaisi käyttää häntä myös kohdepelaajana, jolle pelataan palloa maata pitkin jalkaan toppareiden eteen. Syntyvään tilaan juoksuja voisi tehdä esimerkiksi Leão ja näiden lisäksi Fernandes osaisi kyllä hakea laukaisupaikkoja pudotuksille. Tällaista kohdepelaajatoimintaa ei ole kuitenkaan nähty juuri lainkaan. Vastustajien puolustuksille on riittänyt pelkkä Ronaldon merkkaaminen keskityspalloissa.
On toki taktisesti melko tyypillistä, että vastustajien puolustaminen matalassa, tiiviissä blokissa johtaa hyökkäävän joukkueen runsaaseen keskitysmäärään. Valinta on silti yleensä juuri se, mitä puolustava joukkue haluaa. Tämän näytti viimeksi eilen Slovenia. Jos kisoista pitäisi nimetä yksi joukkue, jolla on edellytykset repiä blokkiin haavoja etenemällä pieniin väleihin lähelle rangaistusaluetta, olisi se Portugali. Olisi.
Ronaldo on kirjauttanut turnauksen selvästi eniten maalintekoyrityksiä, 20 (viisi enemmän kuin tilastokakkonen). Maaleja on kuitenkin edelleen pyöreä nolla, mikä ei miestä mairittele etenkin kun tiedetään Portugalin vastustajien olleen Tŝekki, Turkki, Georgia ja Slovenia. Nollasaldo olisi täysin toissijainen, jos Ronaldon liikkeet tekisivät toistuvasti tilaa muille pelaajille boksissa. Tällainen yhteistoiminta on ollut kuitenkin hyvin vähäistä Ronaldon ollessa lähes kaikkien keskityspallojen ensisijainen kohde.
”Kaikessa tuntuu olevan kyse yksilöstä nimeltä Cristiano Ronaldo.”
Pelillisen tähtikultin pönkittämiseen liittyy tiiviisti se toinen puoli, henkinen. Ronaldo tietää olevansa kaiken huomion keskipisteenä ja se näkyy. Pelillisen ja henkisen henkilökultin surkein yhteisilmentymä on Ronaldon koskemattomuus vapaapotkujen antajana. 60 arvokisaottelussa on syntynyt yksi vapaapotkumaali ja viimeisten kausien aikana vain kourallinen niitä jatkuvasta vetovastuusta huolimatta. Mikään rationaalinen argumentti ei tätä vastuuta puolla, mutta se tuntuukin olevan kaiken muun tapaan toissijaista.
Ronaldon henkinen vaikutus näkyy ja kuuluu. Jos keskitys ei jollain kerralla lähdekään laidalta kaarena kohti rangaistusaluetta, seuraa välitön käsien levittely ja raivostunut elehdintä. Jos oman joukkueen pelaaja syöttää harhasyötön, on reaktio yleensä turhautunut ja todella näkyvä. Slovenia-ottelussa Ronaldo kaadettiin hänen pomputeltuaan palloa kuusi kertaa ilmassa. Neljä muuta Portugalin pelaajaa käynnisti välittömän vastaprässin, Ronaldo istui nurmen pinnassa kädet levällään.
Vaihtoon Ronaldo on otettu yhden kerran, panoksettomassa Georgia-ottelussa. Seurauksena näkyvä, dramaattinen kiukuttelu vaihtopenkille astellessaan. Mitä Portugalin muu penkki ja taustaryhmä teki tässä tilanteessa? Yritti kaikkensa, jotta supertähti leppyisi ja mielipaha loppuisi.
Ronaldo on pelaaja, joka voi vaikuttaa mielialallaan joukkueeseen valtavasti. Hyvässä ja pahassa. Edellä mainittuun tarvittaisiin miehen henkilökohtaisia onnistumisia, positiivista huomion keskipisteenä olemista. Jälkimmäinen on ollut toistaiseksi näkyvämpää, etenkin joukkueen kahdessa viimeisessä ottelussa. Kun asiat eivät mene Ronaldon toivomalla tavalla, sen näkee ja kuulee koko joukkue.
Kaiken tämän todellinen antikliimaksi koettiin Slovenia-matsin jatko-ottelun tauolla, jossa valmentajalla on suurinpiirtein koripallon aikalisän verran aikaa antaa joukkueelleen pari oleellista pointtia viimeiseksi vartiksi. Mihin joukkueen fokus suuntautui? Rangaistuspotkun missanneen itkevän Ronaldon lohduttamiseen! Tunteiden näyttäminen avoimesti on hienoa, mutta että asia varastaa pelaajiston huomion tällaisella hetkellä.
Ennennäkemätöntä.
Tilanne tuntuu kääntyneen Portugalin leirissä absurdilla tavalla päälaelleen; Ronaldon tulisi olla joukkueen johtaja, muita kannustava, sytyttävä ja lohduttavakin pelaaja. Nyt asia menee juuri päinvastaisesti. Kontrasti toiseen seniorilegendaan, Pepeen, on valtava.
”Jos haluaa olla kaiken keskipisteessä, tulee toimittaa.”
Ronaldo on suuri voittaja, ei kahta sanaa. Aina voidaan väittää, että hänen käyttäytymisensä ilmentää vain tätä, voitontahtoa. Portugalin kisamatkaa ja Ronaldon pelillistä vaikutusta sekä elekieltä ja käyttäytymistä katsellessa asian vaikutus joukkueen toimintakyvylle on kuitenkin hyvin kyseenalainen. Kaikessa tuntuu olevan kyse yksilöstä nimeltä Cristiano Ronaldo.
Ronaldo varmasti tietää suurena voittajana sen itsekin. Jos haluaa olla kaiken keskipisteessä, tulee toimittaa. Aivan, kuten mies on suurimman osan urastaan legendaarisella tavalla tehnyt. Nyt ei ole, joten olisiko pienimuotoinen nöyryys paikallaan ainakin kehonkielessä kentällä?
Sitä tuskin kuitenkaan näemme. Ronaldo jatkaa valitsemallaan tiellä, koska Roberto Martinez pelkää liikaa tämän uhraamista joukkueen edun tieltä. Asian ehtisi vielä korjata, mutta pidän sitä hyvin epätodennäköisenä.
Ronaldolle on aikansa ja paikkansa nykyjoukkueessakin, mutta onko se avauskokoonpanossa? Jos on, voiko samanlainen pelitapa jatkua?
Vastuu on lopulta vain ja ainoastaan Martinezin.
