Helpottivatko oireesi lääkärikäynnin jälkeen, vaikka mitään toimenpiteitä ei tehty? – Näin plasebovaikutus oikeasti toimii

Joskus lääkärillä käynnin jälkeen tuntuu, että oireet ovat merkittävästi vähentyneet tai jopa kadonneet, vaikka vastaanotolla ei ole tehty toimenpiteitä tai annettu lääkkeitä. Tämä on esimerkki plasebovaikutuksesta. Joissakin lääketutkimuksissa kipu tai masennusoireet ovat vähentyneet plaseboja eli vaikuttamattomia pillereitä saaneilla lähes yhtä paljon kuin oikeita lääkkeitä käyttäneillä.

Sana plasebo tulee latinan verbistä placeo, joka tarkoittaa miellyttämistä ja miellyttävän kokemuksen synnyttämistä. Mihin plasebovaikutus oikein perustuu?

– On hyvä erottaa kaksi asiaa. Määritelmän mukaan plasebo on vaikuttamaton aine, joka on kehitetty vertailuaineeksi lääketutkimuksiin. Toisaalta mikään, mitä pannaan suuhun, ei ole täydellisen vaikuttamatonta, sanoo lääketieteen ja filosofian tohtori, lastentautien erikoislääkäri Pekka Louhiala.

Lääketutkimuksessa uusia lääkkeitä verrataan sokkokokeissa plaseboon niin, että koehenkilö ei tiedä, kumpaa hän saa. Joskus tutkimuksen tulos on, että myös plaseboa saaneet koehenkilöt voivat paremmin tai heidän oireensa ovat vähentyneet.

– On tärkeää ymmärtää, että tämä ei johdu vaikuttamattomasta aineesta. Yksi selittävä tekijä on, että oireet voivat lievittyä itsestään. Toiseksi ihminen saa tutkimuksen aikana huomiota, häntä kuunnellaan ja hänet otetaan vakavasti. Lisäksi merkitystä on sekä koehenkilön että tutkijan odotuksilla, jotka liittyvät tilanneyhteyteen.

Tilanneyhteydellä Louhiala viittaa siihen, että lääke- ja lääketieteellisessä tutkimuksessa on eri päämäärä kuin lääkärin vastaanotolla, jossa vaivoja pyritään hoitamaan nopeasti.

– Plasebovaikutus syntyy monen eri mekanismin kautta. Olemme sekä psyykkisiä että fyysisiä olentoja, eikä näitä kahta puolta voi erottaa toisistaan. Voisi jopa sanoa, että ne ovat kolikon eri puolet, mutta meillä ei ole sanoja niiden ykseydelle, Louhiala sanoo.

Koska plasebo-termiin liittyy yleensä vähättelyä, Pekka Louhiala puhuu mieluummin hoitosuhteen kuin plasebon vaikutuksesta. Hoitosuhde voi vaikuttaa myönteisesti tai kielteisesti.

– Vähätellyksi tulemisen kokemus eli nosebovaikutus vaanii koko ajan. Se on plasebovaikutuksen vastakohta eli paha pikkuveli. Nosebovaikutus syntyy pääosin tiedostamattomista kielteisistä odotuksista tai aiempien kokemusten aiheuttamasta ehdollistumisesta, Louhiala kertoo.

Kun potilas poistuu vastaanotolta, hänen pitäisi tuntea, että hänen asiansa on otettu vakavasti. Vähätellyksi tulemisen kokemus kertoo, että lääkärin ja potilaan viestintä on epäonnistunut.

– Jos odottaa lääkkeen sivuvaikutuksia, niitä myös saa todennäköisemmin. Samoin käy, jos on huono kokemus lääkäristä tai hoitosuhteesta. Jos potilasta mitätöidään eikä oireita oteta vakavasti, ne pahenevat todennäköisemmin kuin jos häntä ymmärretään.

Hoitosuhde vaikuttaa myös toisinpäin. Jos odottaa saavansa apua mennessään lääkäriin tai ottaessaan lääkettä, myönteiset odotukset vaikuttavat riippumatta siitä, uskooko niiden vaikutukseen.

Potilaan omat odotukset ja aiemmat kokemukset eivät kuitenkaan ole ainoat plasebovaikutusta määrittävät tekijät. Myös lääkärin odotukset hoidon toimivuudesta vaikuttavat.

– Jos lääkäri on vakuuttunut lääkkeen tehosta, hänen odotuksensa suodattuvat potilaaseen ja oireet voivat lievittyä. Tutkimusten perusteella näin käy, vaikka myöhemmin paljastuisi, että lääke ei ole biologisesti vaikuttava.

Tämä selittää, miksi karismaattisten henkilöiden potilaat voivat olla tyytyväisiä hoitoon, vaikka sillä ei olisi biologisella tasolla todellista vaikutusta. Merkitystä ei ole silläkään, ovatko hoitavat henkilöt lääkäreitä vai vaihtoehtohoitojen harjoittajia.

– Hoito toimii, koska parantaja itse uskoo niin vahvasti siihen ja onnistuu välittämään odotuksiaan potilaaseen. Vaihtoehtohoitaja voi saada potilaan myös vakuuttumaan, että jokin hoito kannattaa lopettaa, vaikka sen tehosta on lääketieteellistä näyttöä. Tämä on paha sudenkuoppa, Louhiala varoittelee.

Plasebovaikutus toimii psykologisella tasolla myös klassinen ehdollistumisen kautta. Tämä tarkoittaa oppimista siihen, että tietty pilleri lievittää kipua. Siksi se tehoaa, vaikka joku vaihtaisi sen salaa samannäköiseen plaseboon.

– Tällöin kipu lievittyy jonkin verran, mutta ei yhtä paljon kuin lääkkeellä.

Louhiala kertoo esimerkin alakouluikäisestä pojasta, jolla oli lieviä nukahtamisongelmia. Hän kirjoitti pojalle reseptin melatoniinitabletteihin. Parin kuukauden kuluttua poika kertoi iloisena, että pelkkä melatoniinipurkin olemassaolo yöpöydällä oli riittänyt poistamaan ongelman.

– Plasebo- ja nosebovaikutuksia on tutkittu lääketieteessä paljon. Tutkimuksissa on pystytty selvittämään myös plasebovaikutuksen taustalla olevien fysiologisten mekanismien syntyyn vaikuttavia tekijöitä, Louhiala kertoo.

Aivokuvantamisen kehittyminen on avannut uusia menetelmiä. Toiminnallinen magneettikuvaus näyttää muutokset plaseboa saaneiden koehenkilöiden aivojen verenkierrossa ja hermoverkoissa.

– Sekä plasebo- että nosebovaikutusten syntyyn vaikuttavat aivojen opioidijärjestelmän lisäksi ainakin dopamiini-, kannabinoidi- ja kolekystiinijärjestelmät.

Sairauksien hoidossa plasebovaikutusta voidaan hyödyntää parhaiten, kun järjestetään mahdollisuus hyviin ja jatkuviin hoitosuhteisiin.

– Tämä on erittäin ajankohtainen asia Suomessa. Olisi tärkeää, että potilailla olisi vakituinen omalääkäri, jolla olisi hoidon kokonaisuus hallussa. On toissijaista, miten tämä järjestetään. Pääasia olisi, että saataisiin luotua hyviä ja pitkäaikaisia hoitosuhteita, Louhiala painottaa.

Asiantuntija: lääketieteen ja filosofian tohtori, lastentautien erikoislääkäri Pekka Louhiala.