Pisteet Oulunkylään – IF Gnistanin dokumenttisarja tarjoaa erityisen mielenkiintoista sisältöä
Veikkausliiga-seura IF Gnistanin Tuhkasta nouseva -dokumenttisarja on ollut yksi jalkapallokauden mielenkiintoisimmista konsepteista. Aition jalkapallokirjoittaja Erkko Meri pitää ensiarvoisen tärkeänä, että suomalaiset jalkapalloseurat osaisivat ylpeästi viestiä toiminnastaan.
Suomalaisia jalkapalloseuroja moititaan säännöllisin väliajoin vaisusta viestinnästä ja mielikuvituksettomasta markkinoinnista. Hyvin usein kritiikki on täysin perusteltua.
Harva Veikkausliiga-seura erottuu esimerkiksi erityisen laadukkaalla sosiaalisen median sisällöllä. Jos tarjontaa pitäisi kuvata yhdellä sanalla, se olisi tylsä tai vähintäänkin perinteinen.
Resurssipulan taakse on toki helppo piiloutua eikä tekijöitä ole aina liiaksi, mutta toisaalta vastakysymyksenä on mahdollista esittää: kuinka hyvin viestinnän ja markkinoinnin tarjoamat hyödyt edes tunnistetaan?
Vaikka monet liigaseurat tekevät asiallisia otteluennakoita ja -raportteja, useat myös suhteellisen kattavia pelaajakuvia, sykähdyttäväksi, perusteelliseksi tai erityisen monipuoliseksi tarjontaa ei voi luonnehtia.
”Dokumenttisarja tuo tyylikkäällä tavalla esiin ihmisiä jalkapalloseuran ytimestä ja taustalta. Heistähän yhteisö muodostuu.”
Käynnissä olevan jalkapallokauden yksi piristävimmistä poikkeuksista on ollut oulunkyläläisen IF Gnistanin YouTube-palvelussa julkaisema Tuhkasta nouseva -dokumenttisarja.
Noin 20 minuutin pituisia jaksoja on ilmestynyt toistaiseksi neljä. Aiheina ovat olleet muun muassa kannattajakulttuuri, toimistoarki, liigajoukkueen ulkomaalaispelaajat sekä sarjakauteen valmistautuminen.
Pääosassa on etenkin Gnistanin miesten liigajoukkue, mutta oman äänensä kuuluviin saavat myös esimerkiksi edustusjoukkueen entinen huoltaja, fanit sekä seuran toimistoväki. Tarkastelukulmana ei siten ole vain yksi joukkue, vaan laajemmin koko yhteisö.
Gnistanin dokumenttisarjaa voi kehua monestakin syystä.
Draamankaari on toimiva ja haastateltavien kirjo monipuolinen. Jaksojen pituus on juuri sopiva: valitut näkökulmat tulevat kattavasti peratuksi, mutta kerronta etenee jouhevasti.
Yksi parhaista puolista on, että jaksot tarjoavat jopa ainutlaatuisen kurkistuksen sekä liigajoukkueen että seurayhteisön arkeen. Uutta tietoa tulee varmasti myös seuran hyvin tunteville.
Millaisiin rutiineihin pelaajat luottavat ennen keväistä harjoitusottelua? Millaisissa tiloissa seuran työntekijät ahertavat päivittäin? Millaisia onnistumisia ja haasteita viikoittainen seura-arki tuo vastaan?
Gnistanin Veikkausliiga-joukkueen toiminnasta välittyy rouhea ja rosoinen kuva, kun ammattilaispelaajat esimerkiksi tekevät aktivointeja ahtaan ja kolkon pukukopin lattialla.
Jaksot eivät kuitenkaan anna epäammattimaista tai ”sliipattua” kuvaa Gnistanin edustusjoukkueen toiminnasta. Päällimmäisenä ajatuksena päinvastoin on, että joukkue pyrkii kääntämään kaikki kivet kehityksen eteen.
Jaksoja on kehuttava myös siitä, että valitut näkökulmat eivät tunnu päälleliimatuilta. Seura-arjen realistinen ja jopa autenttinen kuvaus tukee kaupunginosaseuran imagoa, jota Gnistan varmasti haluaa vaalia.
”Tuhkasta nouseva -dokumenttisarja on seurakulttuuria parhaimmillaan.”
Dokumenttisarja myös tuo tyylikkäällä tavalla esiin ihmisiä jalkapalloseuran ytimestä ja taustalta. Heistähän yhteisö muodostuu.
On kannattaja, joka korona-aikana matkustaa Rovaniemelle tarkoituksenaan katsoa Gnistanin vierasottelua tikkaiden päältä aidan takaa.
On pyyteetöntä työtä tekevää toimistoporukkaa, joka on valmis käärimään hihansa kelloon katsomatta.
On Rantasen veljekset Joonas ja Tuomas, jotka pitkän linjan gnistanlaisina kohtaavat toisensa valmentajina liigaviheriöllä.
On eri puolilta maapalloa Oulunkylään saapuneita jalkapalloilijoita, jotka kantavat Kipinä-paitaa ohikiitävän hetken jättäen kuitenkin jälkensä seuran historiaan.
Haastateltavien erilaisista taustoista huolimatta jaksoista välittyy vahvasti, että Gnistan on ennen muuta oulunkyläläinen yhteisö, joka ei väkisin yritä esittää suurempaa kuin se on. Paikallisuudella on tärkeä arvo seuran toiminnassa.
”Laadukkaasti toteutetut jaksot palvelevat sekä Kipinä-yhteisöä että suomalaista jalkapalloväkeä laajemmin.”
Tuhkasta nouseva -dokumenttisarja on seurakulttuuria parhaimmillaan.
Laadukkaasti toteutetut jaksot palvelevat sekä Kipinä-yhteisöä että suomalaista jalkapalloväkeä laajemmin.
Dokumentit tarjoavat lisää tietoa paitsi pelaajista persoonina myös siitä, mitä otteluiden ulkopuolella tapahtuu tai millaista esimerkiksi pelaajien ja valmentajien välinen kommunikaatio on.
Kuka jalkapallosta kiinnostunut ei haluaisi esimerkiksi tietää, mitä kaikkea pelaajien mielessä pyörii ennen otteluita? Tai mitä kaikkea seuraväen tehtäviin kuuluu?
Oman erityisen vivahteensa dokumenttiin tuo kesä 2024, jolloin oulunkyläläisseuran katsomo oheistiloineen paloi maan tasalle.
Vuoden takaiset poikkeukselliset tapahtumat luovat kutkuttavan viitekehyksen jaksoille: Gnistan on perinteinen seura, joka toisaalta elää jonkinlaisen uuden nousun alkua.
Liigajoukkueen arjen seuranta ja tulipalon jälkeinen olosuhteiden kehitys kulkevat käsi kädessä. Samaan aikaan, kun pelaajat ja valmentajat keskittyvät harjoitteluun ja otteluihin, toimistoväki suuntaa voimansa ja katseensa uuden rakentamiseen.
Kiinnostus suomalaista jalkapalloa kohtaan ei nouse itsestään tai sormia napsauttamalla. Peli on ytimessä, mutta myös aktiivisia viestintä-, markkinointi- ja muita tukitoimia tarvitaan.
Mitä olemme, mistä tulemme ja minne olemme matkalla?
Tarinat kiinnostavat ja koukuttavat, luovat merkitystä. Peli ja pelaajat linkittyvät johonkin suurempaan. Yhteisöllisyys vahvistuu. Tärkeimmät tekijät tulevat tutuiksi, ja myös hiljaiset puurtajat saavat äänensä kuuluviin. Ihmisten ja seuran välille luodaan sidettä.
”Kiinnostus suomalaista jalkapalloa kohtaan ei nouse itsestään tai sormia napsauttamalla.”
IF Gnistanin Tuhkasta nouseva -dokumenttisarja asettaa hienon haasteen monille muille jalkapalloseuroille. Näinkin voi seuran toiminnasta kertoa.
Dokumenttisarjan suosituimpia jaksoja on katsottu noin 5 000 kertaa. Määrä on kaksi kertaa suurempi kuin Gnistanin tämän kauden yleisökeskiarvo.
Kovin yllättävää ei olisi, jos ainakin jotkut dokumentin nähtyään olisivat päättäneet suunnata Oulunkylään katsomaan Gnistanin otteita.
Jos seura itse ei kerro itsestään, kuka muukaan sen tekisi?
