Pinokkio – Ryhmäteatterin energinen kesänäytelmä Suomenlinnassa on ajan kuva, mutta silti toiveikas
Suomenlinnan kesäteatterin upeassa miljöössä pohditaan tänä kesänä totuutta, valhetta ja rohkeutta olla oma itsensä. Ryhmäteatterin Pinokkio tekee sen energiaa säästämättä, vahvalla liikkeellä ja iloisella fyysisyydellä.
Ryhmäteatterin jo perinteisessä kesäteatterissa Suomenlinnassa nähdään tänä vuonna varsin ajankohtainen näytelmä, nimittäin Pinokkio. Tarinahan on kaikille tuttu. Puusta veistetty poika haluaa oikeaksi pojaksi, ja ihmisyyttä opetellessaan hän kohtaa niin hyvää kuin pahaakin. Erityispiirteenään hänellä on nenä, joka kasvaa valehdellessa.
Carlo Collodin luoma mutta ehkä ennen kaikkea Disney-versiostaan tunnettu Pinokkio sopii "totuuden jälkeiseen" maailmaan kuin, no, nenä päähän. Valheet paljastava tuulenhalkoja tulisi tarpeen monelle muullekin.
Pinokkiolla (Mikko Kauppila) on henkisessä kasvussaan tukena omatunto, tässä versiossa Satu Sirkka (Talvikki Eerola), joka yrittää opastaa poikaa oikealle tielle. Se on hankalaa, kun maailma tarjoaa enemmän tai vähemmän kepuleita oikoteitä onneen. Hoipertelevin askelin elämää maisteleva Pinokkio kokee jokaisen uuden tunteen rajusti, niin hyvät kuin huonotkin. Entä löytääkö hän rakkauden?
Vaikka Pinokkio tunnetaan ennen kaikkea nenästään ja valehtelun seurauksista, tarinan suurin fokus on oman itsensä ja massasta erottumisen hyväksymisessä. Miten ihanasti Pinokkio uskaltaa kaikessa joukkoon sopeutumisen opettelussaankin olla erilainen. Hänessä on tiettyä aitoutta ja naiivia välittömyyttä sekä kykyä tunnustaa virheensä. Ja kyllä vain puusta tehdystä kropastakin voi olla monessa tilanteessa hyötyä.
Näytelmässä on kiinnitetty ihailtavaa huomiota kekseliäisiin yksityiskohtiin. Tehokeinona käytetty hidastettu liike toimii joka kerta. Pinokkion kokoaminen taas hoituu kuin silmänkääntötemppuna, vaikka sitä osaa odottaa ja tiirata silmä tarkkana. Merihirviö on suorastaan hämmentävän hyvä, ja entäs sitten se, miten sulavasti Pinokkion nenä vaihtaa kokoa! Hirviön toteutuksesta vastaavat esityksen lavastaja Janne Siltavuori, pukusuunnittelija Ninja Pasanen ja Eeva Oinonen, Pinokkion nenän on toteuttanut Joonas Lampi.
Ohjaaja-käsikirjoittaja Juha Kukkonen on tuonut 1800-luvulta peräisin olevan sadun dystooppiseen lähitulevaisuuteen, jossa köyhät erotetaan rikkaista sähköaidoilla. Kun metsät on hakattu, Aapisenkin paperi on kullan arvoista.
Lavalla liike on lähes jatkuvaa. Näyttelijät hyödyntävät reippaasti teatterin tiloja ja juoksentelevat ja kiipeilevät paikoin miltei katsomossa. Välillä liikutaan myös mitä kekseliäimmillä vempeleillä. Kun vielä lavassakin on liikkuvia elementtejä, pysähtyneisyydestä ei ole pelkoa.
Luontevasti notkean fyysinen Mikko Kauppila tavoittaa upeasti puisen nuken honkkelit liikkeet. Myös Talvikki Eerolan Satu Sirkka sinkoilee liikkeessä hengästymättä. Robin Svartströmin Geppetto on kaikessa omistautuneisuudessaan sydäntäsärkevä.
Minna Suuronen hoitaa luotettavasti monet roolinsa, joihin lukeutuu nimellään yleisöä naurattava Madame Trumpiini. Alex Antonin Kettu ja Severi Saarisen Kissa vievät Pinokkio-parkaa ojasta allikkoon niin, että pahalta tuntuu. He kuiskuttelevat someajan viestiä helposta rahasta ja oikoteistä puurtamisen sijaan, eivätkä koe teoistaan tunnontuskia nettihuijareita enempää. Miila Virtanen hurmaa Pinokkion tunteiden kohteena, oli kyseessä sitten Pulcinella-nukke tai sinitukkainen haltia.
Pinokkion esitykset jatkuvat 30. elokuuta 2025 asti. Esitykseen on saatavilla englanninkielinen tekstitys keskiviikkoisin ja perjantaisin. Ikäsuositus yhdeksän vuotta.
