Ehdotan, että syleilemme pimeää koko rahan edestä – sen suojissa voi harrastaa yhtä sun toista, mikä ei kestä päivänvaloa
Salaa kaikki ovat tyytyväisiä, sillä hekin saavat jäädä rumissa oloasuissaan kotiin lojumaan tukka huonosti, kirjoittaa Katja Ståhl.
Toivottavasti huomasit, että kelloja siirrettiin. Näin nimittäin tapahtui, ja kas: taas on kertakaikkisen pimeää kertakaikkisen aikaisin. Se yllättää suomalaisen aina yhtä pahasti. Mitä ihmettä, on marraskuu ja pimeää! Aivan uusi juttu.
Seuraavaksi hämmästytäänkin sitten ensilumesta, ja alla ovat tietenkin kesärenkaat.
(Olen kaksinaismoralisti: ihmettelen joka ikinen kesä yhtä suureen ääneen allergiakohtauksiani aivan kun se olisi uusi juttu. Olen ollut heinänuhainen vuodesta 1974.)
Siinähän ei sinänsä ole mitään vikaa, että ällistytään asioista, jotka ovat jatkuneet vuosittain aina samaan aikaan kutakuinkin ajanlaskumme alusta, mutta kun siitä pitää tuohtuakin. Eikö se ole hieman turhaa?
Eikö tässä ole jo opittu, että edellä (huonosti) ajava kuski ei aja yhtään kovempaa (tai paremmin), vaikka kuinka huudan ja kiroilen? Sama asia.
”Säännöissä lukee, että pimeän tullen vedetään villasukat jalkaan, laitetaan tuli takkaan ja punkkua lasiin.”
Niinpä ehdotan, että syleilemme pimeää oikein koko rahan edestä. Pimeähän on näppärä elementti: sen suojissa voi harrastaa yhtä sun toista asiaa, mikä ei kaipaa auringonvaloa. Tai ei suorastaan kestä sitä. En erittele niitä sen tarkemmin, sanonpahan vaan. Että jos sattuu olemaan taipumuksia, niin nyt on se hetki.
Pimeän tullen tulee yleensä myös kylmä. Jos ei ulkoisesti, niin sisäisesti. Siihen auttaa sisäinen villapaita, josta jotkut käyttävät sanaa punaviini.
Voi muutakin juoda, mutta säännöissä kyllä lukee, että pimeän tullen vedetään villasukat jalkaan, laitetaan tuli takkaan ja punkkua lasiin.
Kylmä ja pimeä ovat helppoja asioita taklata. Jos on pimeää, laitetaan valot. Kynttilähän on myös kiva. Jos on liian valoisaa, on vaikeampaa. Kylmyyteen auttaa lämmitys ja/tai tuhti vaatekerta. Jos on liian lämmin, ei auta mikään.
Siinäs näette, kylmyys voittaa tämänkin kamppailun!
Ihmisen luontainen vaatekertahan on merinovillainen kerrasto. Se ei koskaan petä, niin kuin voivat pettää esimerkiksi sää, puoliso tai ravintolassa syöty annos.
Merinovillaan voi ja kannattaa aina luottaa.
”Kukaan ei syyllistä sinua, jos kerrot maanneesi koko illan sohvalla Netflixiä toljottaen. Sehän on ihmisoikeus. Yritäpä samaa kesällä!”
Kylmyys ja pimeys antavat puheenaihetta. Jos ei meinaa muuten lähteä, niin aina voi alkaa narista kellojensiirrosta. Joku kyllä intoutuu haukkumaan hallituksenkin siitä hyvästä. Miksi eivät lopettaneet tätä hullutusta!
Ulkoilman ollessa ei-kutsuva, on sohvaan imeytyminen poikkeuksellisen sopivaa. Kukaan ei syyllistä sinua, jos kerrot maanneesi koko illan sohvalla Netflixiä toljottaen. Sehän on ihmisoikeus. Yritäpä samaa kesällä!
Ei onnistu, joku on heti korvan juuressa kirkumassa KAUNIS PÄIVÄ MENEE HUKKAAN, NYT ULOS.
Pimeän ja kylmän turvin on myös erittäin ok jäädä kotiin. Et menetä ystäviäsi, jos sanot, ettet jaksa lähteä mihinkään, koska on kylmä ja pimeä. Kaikki ymmärtävät. Salaa he kaikki ovat tyytyväisiä, sillä hekin saavat jäädä rumissa oloasuissaan kotiin lojumaan tukka huonosti.
Ah, mikä marraskuun antama LAHJA.
