Tositapahtumiin perustuva, Garth Davisin ohjaama Lion kertoo viisivuotiaasta intialaispoika Saroosta, joka eksyy vahingossa isoveljestään. Saroo nukahtaa asemalla seisovaan junaan ja herää, kun juna on ehtinyt jo kauas. Hän joutuu tuhansien kilometrien päähän äidistään ja sisaruksistaan.

Neuvokkaana pikkupoikana Saroo selviytyy monesta vaarasta, mutta elää kuitenkin kadulla, kunnes elämä muuttuu: australialainen pariskunta adoptoi hänet. Perheeseen adoptoidaan toinenkin poika, joka oireilee voimakkaasti ja laittaa perheen koville.

Sitten tarina siirtyy 25 vuotta eteenpäin: Saroosta on kasvanut älykäs nuori mies, joka opiskelee ja seurustelee. Hän ei kuitenkaan voi olla miettimättä alkuperäänsä, vaan alkaa Google Earth -ohjelman satelliittikuvien avulla etsiä lapsuutensa maisemia.

Oman identiteetin ja kodin etsintä ovat universaaleja asioita, ja ne on kuvattu tunnetasolla erinomaisesti. Kun Saroo lopulta lähtee Intiaan, hän ei lainkaan tiedä, mitä odottaa.

Elokuva käsittelee adoptiolapsen ja -perheiden tunteita ja ristiriitoja, oman alkuperän selvittämisen pakkoa ja vanhemmuutta. Äitinä on vaikea katsoa tomeraa viisivuotiasta, joka lähtee väkisin mukaan isoveljen vaarallisille reissuille ja ylpeilee fyysisillä voimillaan. Elämä kadulla on rujoa.

Tarina tuntuisi luultavasti imelältä, jos se olisi fiktiota. Sen inhimillisyys ja rakkaus kuitenkin koskettavat tunteita äärimmäisen syvältä. Mieleen tulee myös se, kuinka nykytekniikka voi oikeasti muuttaa ihmisten elämää.

Näyttelijäntyö on loistavaa, erityisesti Saroota lapsena esittävä 8-vuotias Sunny Pawar on uskomaton. Myös Dev Patel aikuisena Saroona vakuuttaa, samoin Nicole Kidman adoptioäitinä ja Rooney Mara tyttöystävän roolissa.

Teksti: Kirsi Hemánus

Arvio löytyy Eevan numerosta 2/2017.