
”Pienikin voi olla suurta” – FF Jaron sarjapaikka on voitto paikallisuudelle
Sarjanousija FF Jaro on näyttänyt, mikä merkitys vahvalla paikallisidentiteetillä on. Jaron otteet liigakaudella 2025 ovat osoittaneet, että pelaajiston ja valmennuksen paikallisuudella voi olla valtava arvo, Aition Erkko Meri kirjoittaa.
Veikkausliigaan kaudeksi 2025 palannut pietarsaarelainen FF Jaro pelaa pääsarjassa myös vuonna 2026. Nousijajoukkueen sarjapaikka varmistui eilen perjantaina, kun se kaatoi vieraskentällä putoamista vastaan kamppailevan KTP:n.
Veikkausliigassa edellisen kerran kaudella 2015 pelannut pietarsaarelaisryhmä on ollut yksi liigakauden piristysruiskeista.
Avainsana sen tarinassa on ollut paikallisuus.
Vaikka Jaron ulkomaalaisvahvistukset, etunenässä maalivahti Miguel Santos, keskikenttäpelaaja Manasse Kusu ja 13 liigamaalia paukuttanut hyökkääjä Kerfala Cissoko, ovat kuuluneet sarjan parhaimmistoon, punapaidat ovat olleet vahvasti paikallinen joukkue. Paikallisempi kuin käytännössä yksikään toinen liigaryhmä.
”Nykyjalkapallon pelaajamarkkinoiden kattaessa käytännössä koko maapallon Jaron on syytä olla ylpeä suuresta määrästä omia kasvatteja.”
Jaron liigajoukkueesta löytyy kymmenkunta pelaajaa, jotka ovat saaneet jalkapallo-oppinsa Jarossa ja lähialueen pienemmissä seuroissa. Määrä on monella mittarilla huikea, ja valtaosa muista Veikkausliiga-seuroista voi vain haaveilla vastaavasta lukemasta.
Parhaimmillaan Jaron avauskokoonpanon pelaajista yli puolella on ollut junioritaustaa seurasta.
Tähän porukkaan kuuluvat muiden muassa puolustajakonkari Johan Brunell, kapteeni Sergei Eremenko, keskikenttäpelaaja Adam Vidjeskog, puolustaja Aron Bjonbäck, laituri Albin Björkskog sekä vasta 18-vuotias hyökkääjä Rudi Vikström.
Nykyjalkapallon pelaajamarkkinoiden kattaessa käytännössä koko maapallon Jaron on syytä olla ylpeä suuresta määrästä omia kasvatteja.
Se kertoo paitsi juniorityön pitkäjänteisyydestä myös vahvasta identiteetistä ja uskollisuudesta omia arvoja kohtaan. Kyse on ollut koko Jaro-yhteisön hauiksennäytöstä.
”Jotakin jarolaisuudesta kertoo, että Vidjeskogin ja useiden pelaajien yhteistyö alkoi jo yli viisi vuotta sitten seuran B-junioreissa.”
Myös valmennustiimin Jaro-historia on vaikuttava.
Päävalmentaja Niklas Vidjeskog pelasi seurassa lähes vuosikymmenen ajan ja on valmentanutkin jo peräti kolmella vuosikymmenellä.
Jotakin jarolaisuudesta kertoo, että Vidjeskogin ja useiden pelaajien, kuten Bjonbäckin, Björkskogin ja Severi Kähkösen, yhteistyö alkoi jo yli viisi vuotta sitten seuran B-junioreissa. Pelaajat ja valmentajat ovat kasvaneet jarolaisuuteen.
Apuvalmentaja Rasmus Vikström edusti seuraa pelaajana jo 2000-luvun alussa. Maalivahtivalmentaja Anders Brunell ja fysiikkavalmentaja Ida Kronholm ovat niin ikään kuuluneet ”Jaro-kalustoon” jo usean vuoden ajan, muusta taustatiimistä puhumattakaan.
Jaron perhemäisyyttä ja paikallista identiteettiä ei ainakaan vähennä, että liigajoukkueen valmennustiimissä on kaksi ”isävalmentajaa” ja yhden pelaajan veli. Sitä voi luonnehtia jo maailman mittakaavassa poikkeukselliseksi yksityiskohdaksi.
”Samaan aikaan, kun monet Jaron kilpailijaseurat ovat tuoneet jatkuvasti uusia pelaajia sisään, vaihtaneet valmennusta tai muutoin poukkoilleet, Jaron toiminta on näyttänyt vakaalta ja suunnitelmalliselta.”
Jaron otteet liigakaudella 2025 ovat osoittaneet, että pienikin voi olla suurta.
Pietarsaarelaisseura ei ole yrittänyt esittää isompaa kuin se on. Se on ollut ylpeä oikeanlaisesta ”kotikutoisuudesta”.
Jaro on näyttänyt, että paikallisuus kera osuvien hankintojen kantaa myös vuonna 2025, kuten se kantoi seuraa myös aiemmilla vuosikymmenillä liigassa.
Samaan aikaan, kun monet Jaron kilpailijaseurat ovat tuoneet jatkuvasti uusia pelaajia sisään, vaihtaneet valmennusta tai muutoin poukkoilleet, Jaron toiminta on näyttänyt vakaalta ja suunnitelmalliselta.
Vaikka Jaro ei pysty kilpailemaan pelaajabudjetillaan isompiaan vastaan, vahva paikallisuus on antanut sille senkin edestä.
Useat pelaajat ovat kantaneet Jaro-nuttua niin pitkään, että sitoutumista ja kaikkensa antamista kentällä ei ole tarvinnut epäillä. Pelaajat ovat tienneet, mitä he edustavat.
Kliseistä? Ehkä, mutta Jaron kohdalla totisinta totta.
Tärkeiden pelaajien vahva Jaro-tausta tuskin on ollut haitaksi myöskään siinä, että joukkue on ollut yksi vahvimpia Veikkausliiga-ryhmiä päätösvartin aikana. Se on onnistunut peräti neljässä ottelussa kääntämään tasatilanteen täydeksi pistepotiksi.
”Lähes kymmenen vuotta kestänyt jakso alemmalla sarjatasolla ei syönyt seuran merkitystä tai halvaannuttanut toimintaa.”
Juuri nyt aurinko paistaa Pietarsaaressa.
Pääsarjajalkapalloa pelataan kaupungissa myös ensi vuonna, ja heinäkuussa avattu Project Liv Arena tarjoaa oivat puitteet toiminnan kehittämiselle.
Riittävän laadukkaan pelaajakasvatuksen turvaaminen ja liigapaikan säilyttäminen jatkossakaan eivät kuitenkaan ole itsestäänselvyyksiä. Jaro joutuu kamppailemaan elintilastaan suomalaisen futiksen kartalla myös tulevaisuudessa. Pienenevät ikäluokat eivät ainakaan helpota tilannetta.
Jaron viime vuosien historia kuitenkin osoittaa, että vahva paikallisuus ja yhteisöllisyys kantaa myös sellaisina aikoina, kun aurinko ei paista kirkkaasti.
Lähes kymmenen vuotta kestänyt jakso alemmalla sarjatasolla ei syönyt seuran merkitystä tai halvaannuttanut sen toimintaa.
Jaro on porskuttanut eteenpäin ilman, että se on holtittomasti laittanut kaikkia munia yhteen koriin. Seura ei ole pyrkinyt nousemaan takaisin pääsarjaan hinnalla millä hyvänsä – esimerkiksi vastuuttomalla taloudenpidolla tai juniorityön kustannuksella.
Vaikka Jaro ei pysty ylpeilemään pääsarjamitalien määrällä tai junioreiden Suomen mestaruuksilla, seuralla on jotakin sellaista, josta sen kannattaa pitää kiinni ja edelleen kehittää myös tulevina vuosina.
Pelaajiston ja valmennuksen paikallisuus sekä vahva yhteisöllisyys ovat tekijöitä, jotka voivat tehdä pienestä suuren.