Erilaisia makuelämyksiä

Kahvia, raparperia ja yrttejä. Suomessa toimii tällä hetkellä noin 40 pienpanimoa, ja määrän arvioidaan kasvavan kymmenellä vuoden loppuun mennessä. Samalla markettien hyllyille ja ravintoloiden hanoihin tulee satoja uusia olutlaatuja.

Oluet jaetaan yleensä kolmeen luokkaan: pohja- ja pintahiivaolueen sekä villihiivoilla käyviin lambiceihin. Termit viittaavat oluen valmistusprosessiin.

Pohjahiiva laskeutuu käymisastian pohjalle, pintahiiva nousee pinnalle. Lambicin käymisen saavat aikaan villihiivat, jotka elävät matalissa kuparialtaissa belgialaisten panimoiden vinteillä. Vaikka lambicia voi tehdä lähtökohtaisesti vain Belgiassa, niihin tarvittavia villihiivakantoja on myynnissä, ja esimerkiksi suomalainen Beerhunters-panimo on tehnyt parikin lambic-erää.

Ale on yleisnimi pintahiivaoluille, joiden makukirjo ulottuu raikkaan hedelmäisistä vehnäoluista tumman paahteisiin stoutteihin. Pohjahiivaoluiden päätyyppi on lager. Sille sukua on esimerkiksi runsaasti humaloitu pils. Lambicit tunnetaan erityisen happamasta maustaan.

Valmistusmetodi ja raaka- aineet vaikuttavat toki oluen makuun, mutta maustaakin voi. Tähän tarkoitukseen käytetään muun muassa kahvia, marjoja, hedelmiä ja yrttejä. Viime vuonna porilainen Ruosniemen panimo ja Beerhunters tekivät ale-tyylisen oluen, jota oli maustettu raparperilla ja punajuurella.

Viinin veroinen ruokajuoma

Kalajuttu. Laaja valikoima helpottaa oluen ja ruoan yhdistämistä. Rasvaisen possun kera kannattaa testata katkeraa IPA-olutta, hedelmäinen pils sopii kalaruoille. Suklaakakku ja porter-olut on yhdistelmä, jolle ei moni viini pärjää. Crème brûléen kaveriksi käy barley wine, makean maltainen olut, jossa on 8–12 prosenttia alkoholia.

Tarjonta elää jatkuvasti

Kausikaljaa. Pienpanimot valmistavat usein kausituotteita, joita saa vain vähän aikaa. Pernajalaisen Malmgårdin panimon Proto-sarja sai juuri seitsemännen osansa, kun valikoituihin ravintoloihin ilmestyi amerikkalaistyylisellä Columbus-humalalla humaloitu pale ale.

One off -tuotteisiin erikoistuvat usein myös ”mustalaispanimot”. Ne eivät omista itse laitteita, vaan valmistavat juomansa muiden tiloissa. Seuraavassa paikassa tehdään taas erityylistä olutta.

Ole oma panimomestarisi

Tee-se-itse-stout. Moni pienpanimo on saanut alkunsa kotikeittiöstä. Muutaman kymmenen litran oluterän tekee kotioloissa helposti, eikä nyt puhuta kiljun makuisesta hiivaliemestä, vaan esimerkiksi American Pale Ale -tyylisestä oluesta.

Tarvikkeiden hinnat liikkuvat halvimmillaan kymmenissä euroissa. Kun siirrytään satojen litrojen mittaluokkaan, aloituskustannukset nousevat muutamiin tuhansiin euroihin.

Vaahtopään harjalla

Olutbaarit ovat trendikkäitä. Skottilaisen Brewdog-panimon baarista tuli viime vuoden lopussa nuorten helsinkiläisten puheenaihe. Uudet olutbaarit ovat hyvällä maulla sisustettuja, ja niihin ollaan valmiita jonottamaan. Suosituimpia tuotteita ovat olleet jo pitkään IPA:t. Ennusteiden mukaan seuraavaksi muotiin tulevat happamat saisonit ja lambicit.

Lambic on muuten rekisteröity ”Euroopan unionin aidoksi perinteiseksi tuotteeksi”, kuten myös suomalainen sahti. Milloinkohan on sen aika nousta trendiolueksi?

Olutilta voi olla ekoteko

Lähijuomaa. Pienpanimo-oluen valitseminen voi olla myös ekoteko, ainakin jos sitä juo panimoravintolassa. Hiilituopinjälki on pienempi, kun olut tulee muutamien metrien eikä satojen kilometrien päästä.

Tulot jäävät kotimaahan

Kansantalous kuntoon. Kun juot kotimaisen pienpanimon olutta, raha jää suurella todennäköisyydellä Suomeen.

Pienet panimot myös työllistävät: vaikka ne tekevät vain kolme prosenttia Suomessa valmistetusta oluesta, pienpanimoissa työskentelee kymmenes koko panimoalan työntekijöistä. ■