Mondo

Pieni kesäretki Gotlantiin



Pieni kesäretki Gotlantiin

Gotlanti tunnetaan Pepistä, Bergmanista ja keskiaikaisesta Visbyn kaupungista. Mutta sen todelliset mansikkapaikat löytyvät maaseudun huippuravintoloista.
Teksti Kati Kelola
Kuvat Jukka Salminen

Gotlanti tunnetaan Pepistä, Bergmanista ja keskiaikaisesta Visbyn kaupungista. Mutta sen todelliset mansikkapaikat löytyvät maaseudun huippuravintoloista.

HARMAAN LADON KATTO ON RUOSTEESSA. ISOJEN KAKSOISOVIEN takana odottaa puinen tiski, jonka yläpuolelle on ripustettu rennosti kolme valokirjainta, B-A-R. Tästä juomat tai lounas, sitten ladon yhteispöytiin istumaan. Katosta roikkuvat valosarjat, seinustalla on punaisia pelargonioita.

Tältä näyttää Gotlannin trendikkäin paikka, josta on kirjoittanut The New York Timeskin.

Latobaari Kalkladan on yksi entisen kalkkikivikaivoksen ja suljetun sotilasalueen, Bungenäsin, rakennuksista. Muut kaksi ovat vaaleaksi rapattu, kaksikerroksinen 1940-luvun talo, jonka alakerrassa toimii Bungenäs Matsal -ravintola ja yläkerrassa on viisi huonetta majoittujille. Vähän syrjemmällä pihapiiristä on mansardikattoinen kahvila Nyströms.

Sitten ei olekaan juuri muuta kuin latobaarin takana kohoavan entisen louhoksen dynamiitinpuremat seinät, luonnontilainen pihamaa, merenranta ja havumetsää. Sekä kesävieraita, jotka haluavat kokea jotain erikoista.

PEPPI, PALME JA BERGMAN. GOTLANTI TUNNETAAN KOKOONSA nähden hämmästyttävän monesta asiasta. Kuka ei olisi kuullut Visbyn keskiaikaisista kaduista – tai nähnyt niitä Peppi-elokuvissa. Lasten suosikki on tietysti Huvikumpu, luontokuvissa seisovat rannikoiden omalaatuiset kalkkikivipatsaat, raukit. Erityisen paljon niitä on Fårön luoteisrannikolla.

Fårön tähtiin kuuluu myös Ingmar Bergman, joka asui saarella. Nykyään siellä toimii Bergman-keskus ja ohjelmaan kuuluu kesäkuussa järjestettävä elokuvaviikko. Kesiään saarella vietti myös Olof Palme, jonka perintöä Gotlannille on ruotsalaisen politiikan ykköstapahtumiin kuuluva Almedalen. Se kerää maan puolue-eliitin joka kesä Visbyhyn viikoksi pitämään puheita ja osallistumaan seminaareihin.

Lomailijalle Gotlanti on monella tapaa ihanteellinen kesäsaari: siellä on tekemistä kaiken ikäisille, se on lähellä, se on helppo ja kyllä, siellä on hyvin kaunista. Noin 170 kilometriä pitkällä ja laveimmalta kohdaltaankin vain 50 kilometriä leveällä saarella on vaivatonta kiertää.

Etu on sekin, että ollaan Ruotsissa: kaikki on huolella tehtyä. Visbyssä talojen seinustoilla kiemurtelevat ruusuköynnökset. Hoidettu tyyli jatkuu maaseudulla. Ruostuvien puimureiden sijaan pelloilla kukkivat unikot ja pylvään nokassa pesii haikara. Maatilojen pihanurmet ovat vasta-ajetut.

Gotlannin elämyksiin kuuluvat myös huippuravintolat. Saari on nykyään loistava ruokamatkakohde. Vuonna 2013 se sai jopa Ruotsin kulinaarinen pääkaupunki -tittelin. Hauskimmista herkutteluelämyksistä nauttiakseen kannattaa vuokrata auto tai pyörä ja lähteä maalle.

"HYVÄ MAAPERÄ ON VIHANNEKSILLE YHTÄ TÄRKEÄ KUIN viineillekin", Margareta Hoas sanoo. Hoas pitää Lilla Bjersin luomutilaa yhdessä miehensä Göranin kanssa seitsemän kilometriä Visbystä etelään. Tila tunnetaan erityisesti parsoistaan ja valkosipulistaan, mutta Gotlannin erikoisuutta, sahramiakin, on kokeiltu.

"Saimme sitä viime vuonna kaksi grammaa, ja sitä varten poimimme käsin parisataa kukkaa", Hoas sanoo ja hymyilee. "Käytimme kaiken jäätelön maustamiseen."

Lilla Bjersissä matkailijaa odottaa Ruotsin Michelin-oppaasta, White Guidesta, löytyvä kasvihuoneravintola. Se valittiin viime vuonna Ruotsin parhaiden vastuullisten ravintoloiden listalle. Keittiömestari Luqaz Ottossonin White Guide on nimennyt vuoden luomukokiksi.

Maalaistalon pihapiirissä sijaitseva ravintola on kuin pieni, tyylikäs keidas gotlantilaisessa peltomaisemassa: lasinen ruokailutila on ilmava ja valoisa, sisustuksessa on käytetty elegantisti oliivipuita. Lautasella tarjoillaan tilan omia luomuvihanneksia ja -yrttejä. Viinit on valinnut sommelier.

Margareta Hoas puhuu luomun puolesta intohimoisesti. "Luomuviljely tarkoittaa sitä, että pidämme kasveista yhtä hyvää huolta kuin ihmisistä. Kasvien pitää voida hyvin."

LUOMU, PAIKALLISESTI VILJELLYT RAAKA-AINEET SEKÄ MEREN JA metsän antimet toistuvat gotlantilaisten ravintoloiden listalla. Lilla Bjersin tavoin esimerkiksi Itä-Gotlannin huippupaikat, Ljugarnissa sijaitseva romanttinen Smakrike sekä pohjoisemmassa Kräklingbossa toimiva Krakas Krog, tarjoilevat lähiruokaa ja osin luomua.

1840-luvun kivitalossa, entisen pankin tiloissa toimivan Krakas Krogin illallisannoksista löytyy esimerkiksi villiyrttejä ja lähivesistä kalastettuja mereneläviä ranskalaiseen tapaan valmistettuina. Noin 40 kilometrin päässä Visbystä sijaitseva paikka on auki vain kesäisin, kuten moni paikka saarella, mutta on pöytävarauksen ja koukkauksen arvoinen.

Lähiruoka on trendi maailmanlaajuisesti, mutta Gotlannissa paikallisten raaka-aineiden suosimiseen on hyvät olosuhteet: vaalea maaperä on kalkkipitoista, ilmasto on leuto ja valoa on pohjoiseksi paikaksi runsaasti. Gotlantia pidetään Ruotsin aurinkoisimpana seutuna.

Saarella kasvaa villinä esimerkiksi valkosipulia ja sinivatukkaa, maasta löytyy tryffeleitäkin. Kenties kuuluisin ja arvostetuin herkku on kuitenkin gotlantilainen parsa, joka on Ruotsissa jo melkein käsite. Myös lampaanliha on arvostettua. Lihan maun salaisuutena pidetään sitä, että eläimet ovat saaneet laiduntaa villiyrttejä kasvavilla niityillä.

Sitten on tietysti ylpeydenaihe sahrami, joka tavallisesti kasvaa etelämmässä. Sitä voi maistaa esimerkiksi sahramipannukakuissa.

Gotlantilaisen keittiön erikoispiirre on myös se, että Tukholman trendit – ja jopa kokit – kulkeutuvat tänne kesäasukkaiden mukana. Esimerkiksi Fårösundin lauttarannassa toimivan pop up -ravintola Orlandos Jamaicanin ruuista vastaavat vuoroviikkoina eri tukholmalaiskokit. Asuntovaunusta käsin toimivaa karibialaisravintolaa pyörittävät musiikkibisneksestä ravintola-alalle vaihtanut tukholmalainen Filip Adamo ja hänen valokuvaajavaimonsa Lina. Innoituksensa se on saanut pariskunnan Karibian-matkoista. Ulkoilmaravintolan musiikista vastaavat ruotsalaiset reggaebändit.

Mutta palataan vielä Bungenäsiin, sillä se on "oma, pieni maailmansa", kuten paikan ravintolaa pyörittävä Eva Toivonen sanoo. Ja kyllä, sielläkin voi kokea palan Tukholmaa.

RAVINTOLASALI ON SISUSTETTU PUISILLA RUOKALATUOLEILLA ja -pöydillä, seinälle on ripustettu olkihattuja. 40-luvun baaritiskillä on levysoitin ja valon kellastamia vinyylejä. Ikkunalautojen maljakoihin on poimittu unikkoja, niiden takana näkyy tänään sadepilvien peittelemä meri. Kaunista, herkkää, hiljaista, tyylikästä.

"Haluan, että asiakkaamme saavat kokonaisen elämyksen. Eivät vain hyvää ruokaa, mutta tuoksuja, värejä ja kaikkea", lappuhaalareihin ja tennistossuihin pukeutunut Eva Toivonen kertoo. Bungenäs Matsalista saa lounasta ja illallista, joka tarjoillaan aina samaan aikaan, kello 19. Kattauksia on vain yksi. Samoin menyytä, johon kuuluu 2–3 pientä alkupalaa, pääruoka ja jälkiruoka.

"Ihmiset pitävät siitä, että heidän ei tarvitse tehdä päätöksiä", Toivonen sanoo. Listalla on täälläkin aina jotain paikallista ja sesongin mukaista, kuten tuoretta kampelaa.

Ravintolan, latobaarin ja kahvilan yhdistelmää Bungenäsiä voi kuvata urbaanien, tyylitietoisten ihmisten lomakeskukseksi. Elämykseen kuuluu hyvän ruuan ja karhean kauniin miljöön lisäksi salaisuuden tuntu.

Kun vuosikymmenet suljettuna ollut sotilasalue avautui 2000-luvun alussa, se oli ajan unohtama. Kaikki gotlantilaisetkaan eivät olleet käyneet siellä. Bungenäsiä rajaa edelleen aita. Autot on jätettävä parkkiin portin taakse ja sen jälkeen matkaa jatkettava jalan tai portin luo telineisiin jätetyillä lainapyörillä.

Metsätien päässä odottavat kalkkikivikaivoksen jäänteet, joiden ympärille keskus on avattu. Rakennuksia ei ole puunattu, vaan ne on jätetty ennalleen. Hylätyn paikan ja modernin tyylin yhdistelmästä syntyy se pieni, outo maailma, johon vierailija saapuu. Mystinen rinnakkaistodellisuus gotlantilaisessa metsässä, jossa ruostekattoinen latokaan ei ole vain lato, vaan baari, jossa on myös elokuvateatteri, jonka ohjelmasta vastaa Svensk Filmindustrin työntekijä.

Yllätyskeikkoja baarin lavalla ovat heittäneet esimerkiksi Bo Kaspers Orkester ja Robyniakin tuottanut Kleerup – kesäasukkaita hekin. Bungenäs on myös hyvä esimerkki Gotlannista. Täällä maaseudun rauha ja kaupungin huvit voi kokea samalla matkalla. Yhdistelmä on täydellinen, olipa kesäauton kyydissä Peppi-faneja, uimapetoja, mökkeilijöitä tai vain unohtumattoman illallisen ystäviä. 

Julkaistu: 8.6.2016