Petteri Orpon lähin uskottu haki nuorena oppia prinssi Charlesin maatilalta – Tällainen on harvoin julkisuudessa esiintyvä Risto Artjoki

Valtioneuvoston linna Senaatintorin itäreunalla Helsingin ydinkeskustassa vilahtelee uutiskuvissa tiuhaan, mutta upeita sisätiloja näkee harvemmin. Carl Ludwig Engelin suunnittelemassa rakennuksessa työskentelevät esimerkiksi pääministeri Petteri Orpo (kok) ja valtiovarainministeri Riikka Purra (ps) esikuntineen.

Rakennuksessa sijaitsee myös Orpon esikunnan ykkösvirkamiehenä toimivan valtiosihteeri Risto Artjoen, 60, työhuone.

Useimmille maa- ja metsätalouspolitiikkaa seuranneille Artjoki on tuttu, mutta suuri yleisö ei häntä tunne. Artjoki esiintyy hyvin harvoin julkisuudessa.

Sille on syynsä. Artjoki perustelee asiaa sillä, että julkisuus on poliittisissa asioissa demokraattisesti valittuja henkilöitä varten.

– Kansanedustajat, ministerit ja pääministeri kantavat vastuun kaikesta tästä. Vierastan ajatusta, että virkakunta tai poliittinen esikunta ottaisivat kovasti kantaa politiikan sisältöön. Toki tietyt asiantuntijat voivat ottaa kantaa faktoihin, hän pohdiskelee.

Tässä haastattelussa Artjoki on kuitenkin luvannut tehdä poikkeuksen ja kertoa lukijoille itsestään ja vaikuttavasta työurastaan.

Artjoki on Orpon todellinen luottomies. Hän oli Orpon valtiosihteeri jo kymmenen vuotta sitten, kun Orpo toimi maa- ja metsätalousministerinä. Kokoomuksen ministeriryhmän valtiosihteerinä hän oli muutaman vuoden.

Valtioneuvoston kanslian ylimpänä virkamiehenä Artjoen työajasta valtaosan lohkaisevat kanslian asiat hallitusohjelman seurannasta alkaen.

– Pitää seurata, että hallitusohjelma etenee tasapainoisesti. Se tarkoittaa erilaisia seurantakokouksia ja yhteyksiä virkamiehiin.

Artjoen mukaan tässä hallituksessa tulee edellisiä hallituksia vähemmän asioita ratkottavaksi hallituspuolueiden puheenjohtajien pöytään.

– Pyrimme siihen, että kun meillä on ministerityöryhmät, mahdollisimman paljon linjauksista tehtäisiin sillä tasolla. Pitää luottaa ihmisiin, jotka hoitavat asioita.

Myös virkamiesten valmistelutyöhön on Artjoen mielestä luotettava entistä enemmän.

– Pitää antaa vastuuta eri toimijoille eri asteilla.

EU-piirit Artjoki tuntee läpikotaisin. Häntä kuvataan EU-politiikan taituriksi. Kehut hymyilyttävät Artjokea. Iso osa hänen työurastaan on ollut EU-tehtäviä, ja Brysselissä hän on asunut kaikkiaan 20 vuotta.

– Siinä kertyy asiaosaamista, prosessiosaamista ja tuntumaa ihmisiin, jotka siellä ovat. Ihmisethän näitä asioita pyörittävät.

Artjoki on pystynyt rakentamaan pitkäaikaista ”luottamuspääomaa”, jota kollegat arvostavat. Sanotaan, että jos Artjoen kanssa käy luottamuksellista keskustelua, se todella pysyy luottamuksellisena.

Pääministeri Petteri Orpon valtiosihteeri Risto Artjoki johtaa pääministerin lähimpänä apuna asioiden valmistelua valtioneuvostossa. Yleensä valtioneuvoston istunnot pidetään torstaisin valtioneuvoston linnassa.

Ennen viimekesäistä paluutaan kotimaahan hän työskenteli Euroopan komissiossa maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston virkamiehenä ja sitä ennen komission varapuheenjohtajana toimineen Jyrki Kataisen (kok) kabinettipäällikkönä. Onpa hän ollut komissiossa myös laajentumiskomissaari Olli Rehnin kabinetissa. Rehn tunnetaan pitkäaikaisena keskustapoliitikkona.

Artjoen kiinnostuksen siemenet maatalouteen kylvettiin jo hänen lapsuudenkodissaan Hollolan Okeroisen kylässä Päijät-Hämeessä.

Vanhemmat hoitivat suvussa pitkään ollutta maatilaa ja tekivät myös opetustöitä. Isä opetti maatalousoppilaitoksessa, ja agronomikoulutuksen saanut äiti oli maantiedon ja biologian opettaja.

Okeroisen kylä on luokiteltu yhdeksi kulttuurihistoriallisista kohteista Lahden seudulla, mutta se on myös erinomainen esimerkki elinvoimaisesta maaseudusta.

– Meillä on viljelty mallasohraa ikuisesti.

Teini-iässä Artjoki sai vahvan kokemuksen suuren maailman meiningistä, kun hän pääsi englantilaiselle maatilalle kieltä opiskelemaan.

– Käytännössä se tarkoitti sitä, että osallistuin ison tilan töihin. Aamulla haimme lehmiä laitumelta ja niin edelleen.

Tila oli mielenkiintoinen erityisesti siksi, että sen omisti kruununprinssi Charles eli nykyinen kuningas.

– Siellä oli kuvia prinssin käynneistä. Hauska yksityiskohta tilasta on, että tilan tytär on tällä hetkellä jonkun sortin varaministeri. Olen käynyt tilalla muutaman kerran myöhemmin.

Englannin kokemuksilla oli vaikutusta siihen, että Lahden lyseon lukion jälkeen 1980-luvun alussa Artjoki lähti isänsä ja äitinsä jalanjäljissä opiskelemaan maa- ja metsätaloutta Helsingin yliopistoon. Myös hänen veljensä pääsi sinne.

Maatalousopiskelijat olivat siihen aikaan varmaan yksi kansainvälistyneimmistä opiskelijaryhmistä. Artjoki arvioi, että noin kolmannes kurssista lähti ulkomaille maatalousharjoitteluun.

Artjoki itse suuntasi harjoittelijaksi Kanadaan asti.

– Olin Ontariossa sadan lehmän lypsykarjatilalla. Emäntä ja isäntä pyörittivät sitä talvisaikaan kaksin, mutta ottivat kesäksi harjoittelijoita avuksi. Kyllä se oli meille kaikille työntäyteistä aikaa.

Yliopistossa Artjoki kiinnostui järjestömaailmasta ja politiikasta. Hän oli tiiviisti ylioppilaskunnan ja kokoomusopiskelijoiden riennoissa mukana ja eteni johtotehtäviin asti.

– Veli jatkoi kotitilalla, mutta minä suuntauduin muualle. Pääsen kyllä silloin tällöin käyttämään raivaussahaa pienellä metsäpalstallani Hollolassa.

Risto Artjoki tunnetaan kollegana, jonka kanssa käydyt keskustelut pysyvät luottamuksellisina.

Yhtenä kesänä hän haki Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliittoon kesäharjoittelijaksi ja pääsi. Jo samana syksynä hänet valittiin MTK:n työvoima- ja koulutuspoliittiseksi asiamieheksi.

– Silloiset esimiehet sanoivat minulle suoraan, että he rekrytoivat mielellään järjestöissä olleita, koska järjestömaailman ensimmäiset virheet on silloin jo tehty.

MTK:sta Artjoki sai hyvät eväät pitkälle uralleen. Kansainväliset tehtävät alkoivat kiinnostaa häntä entistä enemmän.

Harjoittelussa Euroopan komission maatalousosastolla syksyllä 1993 Artjoki opetteli toimimaan kansainvälisessä ympäristössä. Varsinainen EU-ura MTK:n asiamiehelle urkeni seuraavana vuonna.

– Lähdin ympäristöön, jossa oli totaalisesti kaikki uutta. Ei ollut mitään kokemusta siitä, miten päätöksenteko tapahtuu, miten siellä toimitaan ja mikä on oikea tapa toimia sellaisessa ympäristössä. Silloin mietittiin erityisesti sitä, mikä on MTK:n edunvalvontatapa.

Vuoden 1995 alussa Suomesta tuli EU:n jäsenmaa. Artjoen ura lähti kiitoon. Hän pääsi havainnoimaan ja arvioimaan edunvalvontaa myös toiselta puolelta.

– Eli tehdäänkö oikeita asioita oikeitten ihmisten kanssa oikeaan aikaan.

Samat asiat ovat tietysti pinnalla edelleen. Tätä hän pohtii usein Orponkin kanssa.

– Pitäisi olla ajoissa liikkeellä ja miettiä toimijoita, joiden kautta voi vaikuttaa tavoitteena olevaan asiaan.

Nykyisessä työssään Orpon valtiosihteerinä hänen pitää valvoa Suomen kannalta optimaalista tulosta erilaisissa neuvotteluissa ja pyrkiä vaikuttamaan siihen.

– Pitää miettiä, mihin pöytään sitä istahtaa ja miksi.

Keväällä hän osallistui vaikuttajapaneeliin, jossa nousi voimakkaasti esille se, että myös EU-parlamentin jäsenten valistaminen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa on tärkeää. Meppien informoimista korostaa Artjokikin.

Hänelle itselleen tähdennettiin aikoinaan, että oma tavoite pitää osata aina perustella myös EU:n kannalta eli miksi se on hyväksi EU:lle.

– Pitää kertoa, miksi joku asia joko lyhyellä tai pitkällä juoksulla ajaa EU:n isoja tavoitteita. Ne voivat olla vaikka geopoliittisia tai kauppapoliittisia tai sisämarkkinoiden toimivuutta koskevia tavoitteita.

Valtioneuvoston linna on täynnä taideaarteita. Risto Artjoki tarkastelee Hjalmar Munsterhjelmin metsäaiheista teosta.

Suomen EU-saavutusten ja -menetysten analysointi ja suhteuttaminen on Artjoen mielestä vaikeaa, mutta maatalouspolitiikan uudistamisneuvottelut vuonna 1999 menivät hänestä erittäin hyvin.

– Alkuperäinen paketti, jota silloinen maatalousministeri Kalevi Hemilä neuvotteli, oli varsin kohtuullinen Suomen kannalta. Sinne saatiin hyvin selkeästi Suomeen suuntautuvia toimia eli lisärahoitusta, joka on kertaantunut.

Sitoutumaton Hemilä toimi kahdessa Paavo Lipposen (sd) hallituksessa maa- ja metsätalousministerinä.

Artjoki muistuttaa, että silloin Suomi menestyi Lipposen johdolla myös huippukokouksessa.

– Lipponen oli hyvin vahva toimija EU-tasolla ja kiinnostunut myös maatalousasioista.

Maa- ja metsätalouden ongelmiin haetaan kuitenkin edelleen helposti syyllisiä EU:sta. Artjoki muistuttaa, että maataloudella olisi ollut muutos edessä ilman unioniakin.

– Maatalous oli sisäpoliittinen kiistakapula ennen EU-jäsenyyttä, mutta EU-jäsenyyden jälkeen siitä tuli enemmänkin suomalaisia toimijoita yhdistävä tekijä. Maatalouden arvostus minusta nousi.

Hänen mielestään yhdessä eri puolueiden tuella on etsitty järjestelmää, jolla suomalainen maatalous voidaan turvata.

Kun on 27 jäsenmaata, kaikkien kannat eivät tietenkään voi olla yhteneväisiä ja ymmärrys toisten maiden tilannetta kohtaan voi olla joskus vähäistä.

Esimerkkinä Artjoki mainitsee sen, kun aikoinaan esitettiin, että pohjoisen Suomen tiloille vaadittiin kolmea viljelykasvia.

– Siihen saatiin onneksi poikkeus.

Maataloudessa pyritään pitämään yhtenäiset pelisäännöt koko EU-alueella, mutta aina kaikki ei mene kuin Strömsössä, kuten on tapana sanoa.

– Joissakin maissa jonkun asian vieminen eteenpäin voi vaatia enemmän sääntelyä kuin joissakin muissa. Joskus eteen tulee myös yksityiskohtia, joita on vaikea selittää vaikkapa Hollolassa.

Europarlamenttivaalit lähestyvät kovaa vauhtia. Varsinainen vaalipäivä on 9. kesäkuuta. Artjoki kannustaa suomalaisia vaaliuurnille muistuttamalla, että parlamentin jäsenellä on tietyissä asioissa enemmän valtaa kuin jäsenmaan ministerillä.

Hän on ollut aiemmin Kauniaisten kaupunginvaltuuston jäsenenä, mutta myöntää harkinneensa joskus myös EU-vaaliehdokkuutta.

– Uskon, että sinne löytyy ihmisiä, joilla on juuri siihen ympäristöön sopivat toimintakyvyt.

EU-asioiden ekspertti Risto Artjoki kannustaa suomalaisia äänestämään lähestyvissä EU-vaaleissa. Hän muistuttaa, että EU-parlamentin jäsenellä on tietyissä asioissa enemmän valtaa kuin jäsenmaan ministerillä.

Artjoki muutti vuosi sitten takaisin Kauniaisiin EU-tehtävissä omaa uraansa tehneen puolisonsa kanssa. Perheen lapset olivat siinä vaiheessa jo muuttaneet kotoa.

EU-tehtävissä häntä on motivoinut etenkin se, että suomalainen maa- ja metsätalous on säilynyt elinvoimaisena.

– Kun menin syvemmälle EU-asioihin, tajusin, millainen rauhanprojekti EU on.

Hän muistuttaa, että on tärkeää huolehtia ihmisten hyvinvoinnista ja työpaikoista.

– Se vaatii sitä, että jäsenmaat satsaavat oikeisiin asioihin eli osaamiseen, koulutukseen ja kilpailukykyyn.

Artjoki korostaa myös ympäristö- ja ilmastoasioiden merkitystä. Hän muistuttaa maatiloilla tutusta sanonnasta, että tila pitää jättää seuraavalle paremmassa kunnossa kuin se oli vastaanotettaessa.

– Pitäisi saada talous, luonto ja ilmastoasiat yhdistettyä, hän tiivistää.