Petteri Orpo on politiikan ammattireiska, jolla on yksi merkittävä heikkous – ”Kannattaisi ärähtää heti, muuten tulee vaikeampaa”
Petteri Orpo on pääministeriksi noustessaan kokenut kaiken muun paitsi takaiskut – joita sekä tehtävä että hallituskokoonpano tuovat varmuudella tullessaan. Taipumus lykätä henkilöristiriitojen ratkaisua voi vielä tuottaa hänelle ongelmia, arvioi Orpoa läheltä seuranneita vaikuttajia haastatellut Avun valtakirjeenvaihtaja Markus Leikola.
Eduskunnassa ei ole edes puolta tusinaa kansanedustajaa, jotka olisivat istuneet pitempään ministerinä kuin Petteri Orpo (kok). Kun hänestä piakkoin tulee pääministeri, pitää mennä tasan neljä vuosikymmentä taaksepäin, ennen kuin löytyy ketään, joka olisi aloittanut hallituksen vetämisen häntä kokeneempana: Kalevi Sorsalla (sd) oli neljännen hallituksensa nimityspäivänä vuonna 1983 takanaan yli 2600 ministeripäivää, Orpolla jo ensimmäiselle kierrokselle lähtiessään yli 1800.
Vielä viime vuosituhannella oli tapana haukkua poliittisiksi broilereiksi teini-iästä lähtien vain politiikassa pörränneitä ja poliitikkoudesta ainoan ammattinsa tehneitä, jotka miehittivät valtakunnan ykköspaikkoja. Viisikymppisiä, pelkästään politrukin hommia vaaleista toiseen painaneita tyyppejä ei juuri ole, sillä ministeriys vie ihmisestä mehut yhdessä vaalikaudessa.
Antti Petteri Orpo, 53, on poikkeus ikätoveriensa joukossa. Hän aloitti Turun yliopiston ylioppilaskunnan pääsihteerinä 25-vuotiaana ja on sen jälkeen ollut kokoomuspuolueella töissä – lukuun ottamatta muutama vuotta Turun Aikuiskoulutuskeskuksen yrityspalvelujohtajana.
