
Miksi vaatteen pesutiedot ilmoitetaan pikkuisilla symboleilla ja miten pesulapun löytää näppärästi?
Vaatteidemme pikkuiset pesulaput ovat historiallisen kehityksen ja eurooppalaisen standardisoimisinnon tulos.
Missä ihmeessä paidan pesuohjeet taas ovatkaan? Tuossahan se lappu on. Mutta miksi pesuohjeet annetaan pienessä lappusessa ja minkä vuoksi ne ilmoitetaan yleensä tietyillä symboleilla?
Tällä kertaa etsimme vastauksia pesulapun salaisuuteen. Ja voipa tästä jutusta saada vinkkejä käytännön pyykinpesukamppailuihin.
Vaatteisiin kiinnitetyt käsittely- ja pesuohjeet eivät ole valtavan vanha juttu. Se on oikeastaan ihan arkijärjelläkin hahmotettavissa.
Historiallisesti nimittäin teollisesti valmistetut vaatteetkin ovat melkoinen uutuus. Suomessa vielä 1800-luvulla rahvas valmisti vaatteitaan itse. Ne, joilla rahaa oli, ostivat vaatteita räätäleiltä. Vaatteet pestiin käsin, eikä erillisiä ohjeita pesemiseen tarvittu. Suhde vaatteisiin oli kirjaimellisesti kouriintuntuva.
Suomalaisia vaatetehtaita alettiin perustaa vasta 1800-luvun lopulla. Laajemmaksi toiminnaksi teollinen vaatteidenvalmistus paisui vasta ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Ihmiset eivät välttämättä enää valmistaneet vaatteitaan itse.
Ne kuitenkin pestiin edelleen käsin. Kaikki vaatteet oli myös käytännössä valmistettu luonnonkuiduista, jotka enimmäkseen kestävät kuumaakin pesua hyvin, villaa ja silkkiä lukuun ottamatta.
Suuri muutos tulikin vasta toisen maailmansodan jälkeen, kun vaatteita ryhdyttiin valmistamaan keinokuiduista. Samoihin aikoihin käynnistyi hiljalleen pyykkäämisen vallankumous, kun markkinoille alkoi tulla kotitalouskäyttöön tarkoitettuja pyykinpesukoneita.
Kun vaatteiden valmistusmateriaalit vaihtelivat, niitä piti pestä eri tavoilla. Ohjeistus piti saada vaatteisiin niin, ettei se näkynyt muulloin kuin pyykätessä. Pesu- ja hoito-ohjeita on varmasti annettu pitkään suullisesti ja ehkä käsin kirjoitetuilla lapuilla.
Mutta vaatteeseen kiinniommeltu lappu on toki näppärämpi, sillä se kulkee vaatteen mukana koko ajan.
Pesuohjeiden standardisointi käynnistyi itse asiassa varsin nopeasti sen jälkeen kun keinokuidut tulivat markkinoille. Hiukankin pyykinpesua harjoittavalle tutut symbolit, jotka ilmoittavat pesulämpötilan, kuivaustavan ja niin edelleen, saivat alkunsa vuonna 1963.
Silloin perustettiin Ginetex, vapaasti käännettynä Kansainvälinen tekstiilinhoito-ohjemerkintäyhdistys. Tutut symbolit rekisteröitiin heti kättelyssä tavaramerkiksi, joten niiden käyttäminen on luvanvaraista.
Symbolien käyttö auttaa, sillä pieneen pesulappuun pitää saada mahtumaan paljon informaatiota. Suomessa pesuohjeiden lisäksi pitää kertoa muun muassa valmistaja sekä se, mistä vaate on valmistettu.
Lopuksi se aluksi luvattu käytännön ohje. Sen lisäksi, että pesulapun sisältö on säädelty, myös sen paikasta vaatteessa on Suomen Tekstiili & Muoti ry:n sekä Tekstiilihuoltoliiton suositus.
Joten jos pesulappu on hukassa, paidoista ja takeista sitä kannattaa ensimmäisenä etsiä vasemmasta sisäsaumasta. Alushousuissa ja housuissa taas takaa ylhäältä, paitsi farkuissa vyötärökaitaleen etupuolelta, vasemmalta. Rintaliiveissä ja bikinien yläosissa pesulappu on yleensä takana vasemmalla.
Mihin jännään kysymykseen tarvitset vastauksen? Laita sähköpostia osoitteeseen sammeli.heikkinen@a-lehdet.fi ja yritämme auttaa.