Kirjallisuuden historiassa on ­harvoja parempia lukukehotuksia kuin Paavo Väyrysen kommentti Tamminiemen pesänjakajista:

– Sellainen kirja pitäisi polttaa. En tosin ole lukenut sitä, mutta olen kuullut.

Vuonna 1981 ilmestyneen teoksen ala­otsikko on Kekkonen lähtee – kuka tulee? Presidentti Urho Kekkosen huono terveydentila oli ollut tiedossa pitkään, mutta maan silloisen tavan mukaan siitä ei ­kirjoitettu, kuten ei myöskään poliitikkojen toilailuista.

– Jos kirjalla joku tarkoitus oli, se oli estää Ahti Karjalaisen valinta Suomen tasavallan presidentiksi, toteaa kirjan tekijätiimiin kuulunut Janne Virkkunen dokumentissa Pesänlikaajat – erään kirjakohun anatomia.

Tekijöiden mukaan Helsingin Sanomien päätoimittaja, ­toimituksen johto ja omistaja Aatos Erkko ajoivat presidentiksi pahasti alkoholisoitunutta Ahti Karjalaista, Moskovan suosikkia. Aarno Laitisen Kummitäti-palsta Hesarissa oli alkuaste Tamminiemen pesänjakajille: 

– Huumorin keinoin yritettiin kertoa asioista, joista muuten oltiin hiljaa.

Kirjasta tuli hitti, mutta omat koirat purivat: HS:n johto painosti ja ”kollegat olivat pahimpia”.  Aarno Laitinen sai joukon ainoana potkut Hesarista, joskin irtisanominen todettiin myöhemmin laittomaksi.