Pernilla Böckerman vaihtoi koulua kiusaamisen takia

Mikä oli parasta koulussa?

Parasta oli se, että koulussa oli kaverit vastassa ja sai tehdä kaikkea yhdessä. Ryhmähenki oli minulle tärkeä asia, ja se, että kaverit olivat aina paikalla.

Mikä oli lempiaineesi?

Liikunta ja kaikki muu, missä sai liikkua. Myös maantieto, puukäsityö ja suomen kieli olivat kivoja. Olen ruotsinkielinen, joten ensimmäinen vieras kieleni oli suomi. Oli kivaa, kun sai toisen äidinkielen ruotsin rinnalle. Aluksi kirjoittaminen oli vaikeaa, koska suomen ja ruotsin kirjoitustyylit ovat niin erilaiset.

Kuka opettaja on jäänyt mieleesi ja miksi?

Ala-asteen luokanopettaja. Hän tsemppasi minua paljon lukihäiriöni ja oppimisvaikeuksieni kanssa. Vaihdoin koulua neljännen luokan jälkeen, ja hän oli printannut minusta sporttisen kuvan. Sen taakse hän oli kirjoittanut pitkän viestin siitä, kuinka tulen asenteellani ja urheilijan lahjakkuudella pääsemään pitkälle.

Mitä koulussa tapahtunutta juttua et kertonut kotona?

Olen hölösuu, joka ei osaa pitää mitään sisällä! Jos tein jotain vähänkin pahasti, se näkyi heti kasvoiltani. Asiat käytiin läpi jo koulussa opettajan kanssa. Olin todella tunnollinen, ja se kertoo minusta aika paljon, että pahin asia mitä tein oli valkoisen seinän sotkeminen marjoilla. Sitä sitten pestiin koulupäivän jälkeen.

Mitä teitte välitunnilla?

Me liikuimme todella paljon. Hypimme hyppynarulla ja pelasimme kirkonrottaa ja itse keksimiämme pelejä sekä rosvoa ja poliisia. Juoksimme ulos jokaiselle välitunnille. Nuorilla on niin paljon energiaa, että on hyvä, että välitunneilla sitä pääsee purkamaan monta kertaa päivässä.

Mikä on paras koulumuistosi?

Se, että uskalsin itse pyytää apua ja avata suuni, kun minua kiusattiin. Sanoin haluavani vaihtaa koulua isoveljeni kanssa samaan kouluun. Uuteen kouluun oli helppo mennä ja sain heti uusia ystäviä. Ala-astetta muistelen ristiriitaisin tuntein kiusaamisen takia, mutta avun pyytämisestä olen ylpeä.

Mikä oli tärkeintä mitä opit koulussa?

Yleissivistys. Tiedän eri kulttuureista, osaan laittaa Euroopan ja Afrikan kartalle ja tunnistaa eri maiden lippuja. Osaan tehdä käsilläni asioita. Koulunkäynti on hyvin laaja kokonaisuus, ja koulusta saa todella paljon tietoa kaikesta.

Mistä ammatista haaveilit lapsena?

Haaveilin pelastajan ammatista. Koska urheilu on aina ollut tärkeä osa elämääni, mietin myös personal trainerin uraa. Tiesin jo nuorena, että työn pitää olla fyysistä, jotain mitä saan toteuttaa omalla kehollani.

Mitä haluaisit sanoa alakoululaisille itsellesi nyt?

Kaikessa ei aina tarvitse olla paras. Vähän voi aina höllätä, eikä aina tarvitse mennä hammasta purren eteenpäin.