Perintöverosta puhutaan kuin se olisi säädetty ihmisten kiusaksi, vaikka sen tarkoitus on eriarvoisuuden vähentäminen
Samalla kun perintöveron lakkauttamisesta intoillaan, moni kauhistelee Ruotsin levottomia lähiöitä ja jengiväkivaltaa. Minkä muun seurausta ne ovat kuin taloudellisen ja sosiaalisen epätasa-arvon? kirjoittaa Silvia Hosseini.
Pääministeri Petteri Orpon kasvutyöryhmä esittää perintöveron poistamista. Perintövero korvattaisiin luovutusvoittoverolla, eli peritystä omaisuudesta maksettaisiin veroa vain, jos se myydään.
Tapa, jolla asiasta on keskusteltu, kertoo paljon ajastamme. Perintöverosta puhutaan kuin se olisi säädetty ihmisten kiusaksi, vaikka sen tarkoitus on kaiken verotuksen tavoin valtion menojen rahoittaminen ja eriarvoisuuden vähentäminen.
Orpo ja monet elinkeinoelämän järjestöt perustelevat kantaansa sillä, että nykytilanteessa yritykset eivät pääse tekemään investointeja, koska niissä on varauduttava tuleviin perintöveroihin. Samoilla linjoilla on kokoomuksen kansanedustaja Timo Heinonen, joka kehuu blogissaan (11.1.2025) perintöverosta luopunutta Ruotsia: ”Ja nyt näyttää selvältä, että Ruotsissa ei perintöveroa ole jäänyt kaipaamaan kukaan, ei kansalaiset eikä valtion kassakaan. Molemmat ovat nimittäin voittaneet.”
Vaan ovatko? Kaikissa länsimaissa kuilu rikkaiden ja köyhien välillä syvenee, ja näin on etenkin naapurissa. ”Viisi rikkainta ruotsalaista omistaa enemmän kuin puolet maan asukkaista”, Yle uutisoi viime marraskuussa. Samalla kun perintöveron lakkauttamisesta intoillaan, moni kauhistelee Ruotsin levottomia lähiöitä ja jengiväkivaltaa. Minkä muun seurausta ne ovat kuin taloudellisen ja sosiaalisen epätasa-arvon?
”Euroopassa ja Yhdysvalloissa suurin kasvun aika koettiin vuosina 1950–1990, jolloin veroprogressio oli korkeimmillaan.”
Perintö- ja lahjaveron osuus valtion budjetista on noin 900 miljoonaa euroa, mikä vastaa osapuilleen ammattikorkeakoulujen perusrahoitusta. Sitä ei jostain syystä nähdä investointina esimerkiksi työn tuottavuuteen.
Historiallisesti progressiivinen tulo- ja perintövero ovat olleet tehokkain keino hyvinvointivaltion ja yhdenvertaisuuden edistämiseen. Historiallinen data osoittaa lisäksi, ettei reipaskaan verotus ole talouskasvun este, päinvastoin. Ekonomisti Thomas Pikettyn teoksesta Pääoma ja ideologia ilmenee, että Euroopassa ja Yhdysvalloissa suurin kasvun aika koettiin vuosina 1950–1990, jolloin veroprogressio oli korkeimmillaan.
”Perintöverokeskustelussa unohtuu kuitenkin, että pienet, alle 20 000 euron perinnöt ovat Suomessa täysin verottomia.”
Ymmärrän perintöveron aiheuttaman harmin tapauksissa, joissa peritty omaisuus pitää myydä verojen maksamiseksi. Perintöverokeskustelussa unohtuu kuitenkin, että pienet, alle 20 000 euron perinnöt ovat Suomessa täysin verottomia, samoin osa isommistakin perinnöistä puoliso- sekä alaikäisyysvähennysten jälkeen.
Luovutusvoittoverotuksessa tällaisia huojennuksia ei ole. Toisin sanoen muutos ei olisi kannattava suurimmalle osalle suomalaisista, vaan se hyödyttäisi ainoastaan kaikkein rikkaimpia.
Suomessa perintövero ei edes ole kovin ankara. Esimerkiksi 100 000 euron perinnöstä lähisukulainen maksaa veroa enintään 8,7 %. Korkeimmillaan vero on lähisukulaiselle 20 prosenttia, muille perijöille 33 prosenttia.
Vertailun vuoksi: Yhdysvalloissa suurimpien perintöjen marginaaliverokanta oli vuosina 1932–1980 keskimäärin 75 % ja vuosina 1980–2018 noin 50 %. Vastaavat luvut olivat Britanniassa 72 % ja 46 % ja Japanissa 64 % ja 63 %. Näiden lukujen valossa perintöveroa voisi Suomessa itse asiassa korottaa, ainakin isoimpien perintöjen osalta.
