Perhosharrastajien peruslenkistä tuli 32 vuoden rutiini: Seuranta paljasti, miten luonto muuttuu – Saldo 45 472 perhosta ja 66 lajia

Yhteensä 45 472 perhosta ja 66 perhoslajia. Tämä on eteläkarjalaisten perhosharrastajien saldo heidän käveltyään saman, kolmen kilometrin peltolenkin 32 vuoden ajan, 23 kertaa joka kesä. Yhteensä siitä tulee 718 kertaa.

– Kun aloitimme vuonna 1991, emme uskoneet, että voisimme jatkaa näin kauan, lappeenrantalainen perhosharrastaja Kimmo Saarinen kertoo.

Hänen lisäkseen mukana on ollut Juha Jantunen, mutta myös kymmenkunta muuta alueen perhosharrastajaa.

Lenkki halkoo tavallista, suurin piirtein samanlaisena pysynyttä peltomaisemaa, jossa on erilaisia peltolohkoja ojineen ja metsänreunoineen. Kävelyiden tarkoitus on tutkia tavallisen suomalaisen luonnon muutosta.

– Vähemmän vaateliaiden perhosten yksilömäärät ovat lisääntyneet lämpimien kesien ja muuttuneiden olosuhteiden myötä, Kimmo Saarinen kertoo.

Perhosten määrä on lisääntynyt

Perhosten yksilömäärät viimeisen kymmenen vuoden aikana ovat 40 prosenttia suuremmat kuin 1990-luvun alussa. Myös havaituissa perhoslajeissa on eroja.

– Perinteiset metsälajit, joita aiemmin havaittiin peltolohkojen ja metsän rajamailla, ovat joko hiipuneet tai suorastaan kadonneet. Tämän taustalla on ihminen ja hänen toimintansa esimerkiksi metsiä käsiteltäessä. Toisaalta tilalle on tullut uusia, eteläisempiä lajeja ilmastonmuutoksen myötä. Myös vähemmän vaateliaiden perhosten yksilömäärät ovat lisääntyneet lämpimien kesien ja muuttuneiden olosuhteiden myötä.

Lämpeneminen suosii keisarinviittaa ja nopeasti vakiintunutta karttaperhosta. Neitoperhosiakin havaitaan nyt kymmenkertaisesti 1990-lukuun verrattuna.

Sen sijaan vaikkapa metsäpapurikko ja keltaniittyperhonen ovat kärsineet.

Saarisen mukaan perhosmääriin ja -lajeihin vaikuttaa myös elinympäristön muutos. Nokkosella ja muilla rikkakasveilla elävät perhoset pärjäävät, kuivista kedoista riippuvaiset ovat vaikeuksissa.

Artikkelin aloituskuvassa rahkahopeatäplä