Tässä on kalastaja Markku Sotisaaren viimeinen toivo – Paisunut hyljekanta uhkaa lopettaa Perämeren rannikkokalastuksen
Perämeren kalansaaliit ovat romahtaneet liian suureksi kasvaneen hyljekannan vuoksi, ja moni kalastaja on jo lopettanut. Ratkaisu olisi aiempaa laajempi hylkeenmetsästys, jonka EU-päätös kuitenkin tekee mahdottomaksi.
Harmaahylje eli halli sukeltaa sulavasti Kemijokisuulla Isohaaran voimalapadon kuohuissa. Vähän väliä se syö kiinni saamiaan taimenia tai siikoja. Sen kaverina polskii toinenkin harmaahylje.
Hylkeet ovat täällä nykyisin tuttu näky. Ovat ne napanneet virvelikalastajalta taimenenkin, kun hän on kelannut sitä ylös, tietää rannalla keminmaalainen eläkeläinen Jukka Mäensivu, joka käy joen alla usein kalassa.
Hylkeet ovat tänä kesänä nousseet Perämeren jokiin, kuten Iijokeen, entistä aikaisemmin. Monissa joissa, esimerkiksi Kuivajoessa, hylje on uusi ilmestys. Siellä sitä ei ole siellä nähty sataan vuoteen.
Syyksi epäillään avomeren vähentynyttä maiva- eli muikkukantaa, mikä pakottaa hylkeet etsimään syötävää joista ja rantavesistä. Ja tietysti kalastajien pyydyksistä.
– Hylkeitä on meressä ennätyksellisen paljon. Emme saaneet Iijokisuulta viime syksynä riittävästi vaellussiikaa, kun ne päätyivät hylkeiden suuhun, sanoo Etelä-Iin jakokunnan puheenjohtaja Risto Tolonen.
Iijoen voimalarakentamisesta aiheutuneisiin kalan velvoiteistutuksiin tarvittaisiin muun muassa seitsemän miljoonaa vastakuoriutunutta siianpoikasta. Siioista lypsettävää mätiä tarvitaan kalanviljelylaitoksella.
Harmaahylkeen lisäksi kaloja ja nahkiaisia pyytävät norpat, joiden määrä on Perämerellä kaksinkertaistunut noin 20000 yksilöön, kertoo neuvontajärjestön Perämeren Kalatalousyhteisöjen Liiton toiminnanjohtaja Vesa Rantanen. Hän puhui kalastuksen kriisistä eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsenille Hailuodossa syyskuun puolivälissä.
60 hevosvoiman perämoottori kiidättää kalastaja Markku Sotisaaren, 57, suuren avoveneen nopeasti Kemijokisuulta kohti Kemin edustan hiekkapohjasta matalikkoa, siika-apajaa. Tuoksuu suolainen meri.
Tänään koettavana on kaksi rysää. Veneen kyydissä on torpedoa muistuttava, halkaisijaltaan marjaämpärin kokoinen hyljekarkotin, joka painaa akkujen kanssa noin 90 kiloa.
– Tämä on viimeinen toivo. Hylkeitä on jo niin paljon, että jotain oli pakko tehdä. Skotlannissa kehitetyn laitteen ärsyttävä, sirisevä ääni vaikuttaa veden alla 40 metrin päähän. Hankin näitä tänä kesänä kolme kappaletta, Sotisaari kertoo.
16000 euron hintaisen laitteen hinnasta jää valtion tuen ja alv-vähennyksen jälkeen kalastajan maksettavaksi noin 2500 euroa. Karkotin toimii lähettämällä 9–11 kilohertsin taajuista ääntä, jonka hylkeet kuulevat, mutta kalat eivät.
Karkottimen kanssa ollaan sitten koko ajan naimisissa, sillä sen akku pitää vaihtaa ja ladata neljän päivän välein, Sotisaari sanoo. Sitä varten laitteen nokassa on kahva, josta sen voi vetää veneen parren yli akun vaihtamista varten.
Muljautamme yhden ”torpedon” rysän suuaukon lähettyville. Sotisaari kuuntelee hetken aikaa, aloittaako laite satunnaisesti vaihtelevan sirinän, jotta hylje ei tottuisi siihen. Laitteen toiminnasta kertoo myös sen kyljessä oleva sininen merkkivalo.
Jätämme Kemin kaupungin selkämme taakse ja suuntaamme veneellä kohti ulkomeren reunalla olevia saaria, joista yhdessä, Kuivanuoronkrunnissa, asui aikoinaan Sotisaaren suku. Nyt saari on asumaton, mutta toimii Markku Sotisaaren kalastustukikohtana. Sen pihassa on useita uudehkoja, yli miehenkorkuisia rysiä, joiden vanteet ja verkkopunokset loistavat syysauringossa.
Saaren laiturista on lyhyt venematka useiden saarien suojaamalle siika-apajalle, joka ulottuu Kemin kaupungin edustalta länteen Kaakamoon saakka, jossa Kemijoki purkautuu mereen. Apajan keskisyvyys on neljä metriä.
Ennen Kemin edustan merialue oli Sotisaaren mukaan yhtenä lippumerenä, kun kymmenet kalastajat pyysivät syksyisin siikaa ja keväällä lohta myyntiin.
Ei ole enää. Moni on lopettanut hylkeiden vuoksi kalastuksen kokonaan, Sotisaari kertoo Kuivanuoronkrunnin pirtin kahvipöydässä. Hän on hupenevan kalastajajoukon, Kemin kirkonkylän osakaskunnan puheenjohtaja.
Sotisaari esittelee saaressa seisovasta rysästä hylkeen tekemää reikää, joita hän on parsinut kiinni.
– Olen nähnyt rysän, jonka jämerän suuaukon harmaahylje on rikkonut. Sillä on älyttömät voimat.
Hylkeet ja pyydysvahingot ovat yksi syy siihen, miksi nuoret eivät uskalla alkaa ammattikalastajiksi. Markku Sotisaarenkin suvun kalastusperinne uhkaa katketa. Poika lähti paremman tienesti perässä Kemin Ajoksen satamaan töihin. Markun isä Teppo Juhani Sotisaari oli kalastaja, samoin hänen isänsä Teppo. Markun setä Sakari Sotisaari jatkaa yhä kalastusta Markun veljen Riston kanssa.
Palaamme kalastusveneellä rysälle, joka on ruotsalaisten kehittämä niin sanottu push up -rysä. Rysä seisoo jalaksien päälle, jonka sisällä on ilmapatja. Uusi rysä maksaa noin 15000 euroa. Sotisaari kytkee rysältä tulevan ilmaletkun veneessä olevaan kompressoriin.
Hetken kuluttua rysän jalat täyttyvät ilmalla ja se ponnahtaa kellumaan veden pinnalle kuin ponttoneilla varustettu vesitaso. Nyt rysän pesä on helppo kokea. Aita- ja potkuverkot ohjaavat kalat rysän nieluun. Saaliiksi saamme jonkin verran siikoja ja haukia.
Suurin osa vuoden saaliista koostuu kuitenkin keväällä pyydettävistä merilohista. Itämeren lohi pyrkii merivaelluksen jälkeen kohti kotijokea, kuten Simo-, Kemi- tai Tornionjokea.
Parhaana vuonna 2012 Markku Sotisaari sai saaliiksi lohia noin 12000 kiloa. Tänä vuonna lohesta on maksettu kalastajalle 10–13 euroa kilolta, kun hinta on ollut alimmillaan kolme euroa.
Kotimainen siika kävisi nyt hyvin kaupaksi. Mutta saalista ei ole, koska hylkeet syövät kalat verkoista ja rysistä.
– Hylkeet ovat miltei lopettaneet Perämeren rannikkokalastuksen, harmittelee Suomen suurimman kalanostajan, kertoo oululaisen Hätälä Oy:n varatoimitusjohtaja Matti Isohätälä.
Isohätälä tuntee Perämeren tilanteen, sillä hän opiskeli aikoinaan kalatalouskoulussa Simossa. Hätälä jalosti viime vuonna kalaa 15 miljoonaa kiloa, josta suurin osa oli Norjan lohta. Sieltä tulee kalaa noin kymmenen rekkakuormaa viikossa. Yhteen rekkaan mahtuu 18,5 tonnia kalaa. Kotimaassa kasvatetun kirjolohen osuus oli Hätälän tuotannossa noin kolme miljoonaa kiloa ja luonnonkalan vajaat kaksi miljoonaa kiloa.
–Saamme luonnonkalaa pääasiassa sisävesikalastajilta. Meillä on 400 ammattikalastajan verkosto Suomessa, kertoo Hätälän kotimaan kalanostosta vastaava Samu Pelkonen.
Hätälän Oulun jalostuslaitoksella on 200 työntekijää. Hylkeet ovat muuttaneet koko elinkeinon.
– Ennen saattoi pitää verkot yön yli vedessä. Nyt ne on otettava pois tunti laskemisen jälkeen. Muussa tapauksessa hylkeet ennättävät rikkoa verkot ja syödä tai vaurioittaa kalat myyntikelvottomiksi, kertoo kalastaja Heikki Eskola Siikajoelta.
Hän on kalastanut Oulun ja Raahen välisellä rannikkoalueella jo 40 vuoden ajan. Koskaan tilanne ei ole ollut hänen mukaan niin paha kuin viime ja tänä vuonna. Eskola kysyykin, onko mereltä loppunut eväs, kun hylkeet etsivät syömistä rantavesistä ja joista.
– Itämeren kalakannat ovat laskussa, mutta hyljekannat ovat kovassa kasvussa. 1930-luvulla hylkeitä oli puolet vähemmän, kertoo erikoistutkija Sven-Gunnar Lunneryd Ruotsin luonnontieteellisestä yliopistosta.
1990-luvulla hyljekantaa vähensivät metsästys ja ympäristömyrkyt, erityisesti PCB- ja DDT-yhdisteet, jotka heikensivät hylkeiden lisääntymistä. Itämeren ympäristömyrkkykuormitus on sen jälkeen vähentynyt merkittävästi.
Vuonna 2022 Itämeren halleja nähtiin lentolaskennoissa vajaat 37000, joista noin 47 prosenttia oli Suomen merialueella. Todellisuudessa hallien kokonaismäärä on Lunnerydin mukaan Itämeressä 50000–60000 yksilöä, koska kaikkia ei lentolaskennassa ole nähty.
Norppien määräksi on jo useana vuonna arvoitu 20000, mutta todellisuudessa niitä on hänen mukaan jo noin 25000.
– Viime vuoden norppien laskentatulosta ei ole vielä ruotsalaisilta saatu. Halleista poiketen norppalukua saadaan otantaan perustuvalla linjalaskennoilla. Suurin osa norpista elää hyvän jäätilanteen vuoksi Perämerellä, koska norppa synnyttää jäällä olevaan lumipesään, kertoo Luonnonvarakeskuksen (Luke) erikoistutkija Mervi Kunnasranta.
Ruotsissa työskentelevä hyljetutkija Markus Ahola on osallistunut linjalaskentaan. Hänen mukaansa vielä ei tiedetä, onko norppien kokonaismäärä vuodesta 2015 kasvanut vai laskenut. Leudot talvet eivät ainakaan paranna norppien lisääntymisolosuhteita ja metsästyspainekin on kasvanut. Aikaistuneiden keväiden vuoksi vuosien välinen vaihtelu on Aholan mukaan linjalaskennoissa suurempaa.
Hyljekanta kasvaa tutkijoiden mukaan noin viiden prosentin vuosivauhdilla, sillä hylkeellä ei ole luontaisia vihollisia. Sekä norppa että harmaahylje ovat saavuttaneet riittävän suojelullisen tason, joten niiden metsästykselle ei ole esteitä, todetaan maa- ja metsätalousministeriön tuoreessa kannanhoitosuunnitelmassa, joka ulottuu vuoteen 2030. Tätä koskeva suunnitelma on nyt lausuntokierroksella, kertoo ministeriön kalastusneuvos Eija Kirjavainen.
Hyljeongelmaa ei olla vielä kyetty ratkaisemaan. Hylkeenkestävät pyydykset ovat mahdollistaneet rysäkalastuksen jatkumisen mutta verkkopyynti on loppunut kokonaan ainakin pohjoisimmilla merialueilla.
Kalastajien määrä on romahtanut eikä uusia kalastajia ole näköpiirissä. Kaupallisten kalastajien keski-ikä merialueella on 59 vuotta, todetaan yhdessä ministeriölle jätetyssä lausunnossa. Suomen riistakeskus on ministeriön mukaan aloittanut Hylje arvokas riista- hankkeen, jonka tavoitteena on lisätä tietoa hylkeenmetsästyksen eri tavoista ja järjestää hylkeenpyyntikursseja. Samoin järjestetään kursseja, joissa opetetaan hylkeen leikkaamista, nahan käsittelyä ja hylkeenrasvan keittämistä.
– Valitettavasti hylkeennahasta tehtyjä vaatteita, päähineitä tai lakkeja ei saa myydä. EU:n kielto koskee myös lihan ja hylkeen rasvan eli traanin myyntiä. Niitä saa käyttää vain omaan käyttöön, harmittelee kemiläinen hylkeenpyytäjä Jouni Heinikoski.
Hän on vuosien aikana ampunut paljon hylkeitä, joista noin sata Lukelle tutkimuskäyttöön. Vuonna 2009 voimaan tullut ja vuonna 2015 tiukennettu EU:n myyntikielto kieltää kaikenlaisen kaupallisen toiminnan hylkeen hyödyntämiseksi. Ennen sitä hyljetuotteita sai myydä poikkeusluvalla Suomessa ja Ruotsissa, mutta niitä ei saanut tuoda EU:n ulkopuolelta. Norja ja Kanada valittivat EU:n päätöksestä maailman kauppajärjestöön. EU:n komissio ei halunnut lähteä asiassa oikeustoimiin vaan kielsi hyljetuotteiden myynnin kaikkialla EU:ssa.
Päätös on lopettanut hylkeenmetsästyksen lähes täysin. Sen vuoksi hylje ei myöskään enää pelkää ihmistä. Ennen hylje lähti karkuun, kun kuuli veneen ääneen. Nyt reaktio on päinvastainen. Veneen ääni merkitsee syötävää.
Perämeren Kalastusyhteisöjen Liitto ehdottaa hirviporukoita ja metsästysseuroja osallistumaan liian suureksi paisuneen hyljekannan verottamiseen. Viime vuoden noin tuhannen hallin pyyntikiintiöstä metsästettiin noin 300 hallia. Vain noin 400 norpan pyyntikiintiö saatiin täyteen. Halleja pyydetään vain Himangan ja Kemin välisellä merialueella.
Kevätjäillä kaukana ulapalla kävi viime vuonna Heinikosken laskujen mukaan vain viisi metsästäjää. Hylkeenmetsästys on haastavaa ja pyyntiperinne on kadonnut.
Metsästyksestä koituu vain kuluja, koska hyljettä ei saa hyödyntää. Viime vuonna 500 euron tapporaha maksettiin vain ammattikalastajalle halliuroksen ampumisesta. Läheskään kaikki kalastajat eivät ole metsästäjiä. Tavalliselle metsästäjälle tapporahaa ei makseta.
