Kun Elina Pohjanpää kuoli, Pentti Siimes löysi vaimonsa runon: ”Mikäpä minun on lähtiessä, kun Suuri Rakkaus siivittää lentoni Tuntemattomaan!”

Joskus elämän suurista käänteistä saa jo etukäteen signaaleja. Sellaisen koki Pentti Siimes, joka käveli kymmenvuotiaana Rautatientorilla ja katsahti Suomen Kansallisteatteriin.

– Toi on mun tuleva työpaikkani, hän tokaisi.

Samanlaista varmuutta tunsi Elina Pohjanpää, kun kevään 1953 teatteripäivillä esirippu avautui, ja teatterikoulusta valmistuva Pentti Siimes astui näyttämölle kädet jännityksestä täristen.

– Tuossa on minun tuleva mieheni.

Nämä kaksi lausahdusta kävivät vahvasti toteen. Elina ja Pentti pääsivät molemmat haaveammattiinsa. He myös saivat toisistaan elämänmittaiset kumppanit.

Varsinaiseen tutustumiseenkin liittyi hauska sattuma, sillä Elina esitti Pentin kurssitoverille Veli Paloselle toiveen.

– Sinä kun tunnet tuon Siimeksen, niin yllytäpäs meidät joskus yhteen.

Veli ei ehtinyt esittää asiaansa, kun Pentti itse ehdotti:

– Kun teillä on siellä se Elina Pohjanpää, niin minä haluaisin vähän tutustua häneen.

Tapailun alkaessa Pentti heittäytyi kuitenkin hankalaksi. Hän ajatteli, ettei taiteelleen omistautuva näyttelijä voi koskaan avioitua. Elina osasi piirittää nuorta miestä hienovaraisesti, mutta taitavasti. Hän ei koskaan soittanut Pentille, vaan odotti kärsivällisesti miehen yhteydenottoa.

Parin vuoden kissa ja hiiri -leikin jälkeen Pentti lopulta avasi suunsa helsinkiläisessä ravintolassa esityksen jälkeen nautittujen drinkkien jälkeen.

– Mitä jos lähtisit minun kelkkaani?

Vaikka Elinan ja Pentin kihloista kirjoitettiin Elokuva-Aitassakin, yhdessä pariskunta ei juuri päässyt näyttelemään. Pentti kuului Kansallisteatterin näyttelijäkuntaan, Elina Kansanteatteri-Työväenteatteriin, myöhempään Helsingin kaupunginteatteriin. Sen sijaan valkokankaalla he kohtasivat.

Elina oli tehnyt ensimmäisen suuren elokuvaroolinsa jo teinityttönä Kuisman ja Helinän (1951) naispääosassa, myöhemmin hän tähditti esimerkiksi Suomen ensimmäistä värielokuvaa Juha (1956). Teatterikoululainen Pentti vilahteli avustajana ja pienissä tehtävissä monissa filmeissä, kunnes vuonna 1955 esiintyi Rakkaus kahleissa -draamassa sekä Edvin Laineen Tuntemattoman sotilaan korpraali Määttänä.

Vihdoin vuonna 1957 ensi-iltaan tuli William Markuksen ohjaama hömppäkomedia Rakas varkaani. Siinä Pentti näytteli hajamielistä psykologia Leopold Tisdallia, joka tutkii varkaiden sielunelämää. Elina taas oli kuvankaunis kleptomaani, joka taskuvarkaudesta kärähdettyään väittää olevansa psykologi Tisdallin vaimo. Tarinan edetessä romantiikka tietenkin syttyy oikeasti.

– Elokuvan lopussa Pentti työnsi lastamme vaunuissa ja kaikki luulivat sen olevan meidän Tarja, mutta emme silloin olleet vielä edes naimisissa. Rakas varkaani oli odotellut ensi-iltaansa yli vuoden, ja siinä vaiheessa olimme jo avioituneet ja esikoisemme oli syntynyt, Elina Pohjanpää muisteli.

Elina ja Pentti saivat kuuden vuoden sisällä kolme tytärtä, joista Tarja ja Paula valitsivat vanhempiensa ammatin.

Yhdessä Pentti ja Elina nähtiin myös elokuvassa Komisario Palmun erehdys (1960), joskaan heidän roolipersooniensa välillä ei ollut lemmenkipinää.

Eräässä vaiheessa yleisö meinasi jopa unohtaa todellisen parisuhteen. Pentti nimittäin näytteli 1970-luvun lopulla suositussa Parempi myöhään -sarjassa Ritva Valkaman kanssa, ja ihmiset alkoivat kadulla kysellä Pentiltä vaimonsa Ritvan kuulumisia. Sama parivaljakko nauratti yleisöä myös Liian iso keikka -elokuvassa, josta ohjaaja Ere Kokkonen alun perin haaveili kokonaista leffasarjaa Pentin ja Ritvan ympärille.

Elinan ja Pentin liitto jäi tarkoituksella kulissien taakse, mikä varmasti toi rauhaa koko kansan tuntemien näyttelijöiden arkeen. Niin osapuolet itse kuin ulkopuolisetkin luonnehtivat 40 vuotta kestänyttä avioliittoa onnelliseksi, mikä näyttelijäpiireissä – jos muissakaan ammattikunnissa – ei ole lainkaan itsestään selvää.

Kodit Helsingissä vaihtelivat, kunnes perhe asettui pysyvämmin käpyläläiseen omakotitaloon. Lasten vartuttua aikuisiksi Pentti ja Elina muuttivat Kruununhakaan. Hieman introvertti Pentti viihtyi kotona vaimonsa seurassa ja valmisti heille mieluusti ruokaa. Tämän taustalla oli sopimus, josta Pentti kertoi omissa muistelmissaan. Hän oli avioliiton alkuaikoina lohduttanut Elinaa erään epäonnistuneen ruoanlaittoyrityksen jälkeen.

– Älä itke, kulta. Kyllä tämä varmasti on ihan hyvää näinkin, mutta voisimmeko me sopia, että tämä on viimeinen ruoka, jonka sinä meille laitat. Minä teen ruoan ja sinä saat tehdä ihan mitä haluat – sellaisetkin asiat, joita minä inhoan.

Pentin inhokkeihin kuuluivat aikaiset aamuherätykset, jolloin Elina teki parhaansa miestä suojellakseen.

– Hän tiesi, että olen kovin huono aamuihminen ja haluan silloin olla ihan hissukseen. Elina sanoi lapsillekin, että älkää puhuko isälle mitään – olkaa vain kuin se ei olisi olemassakaan, Pentti muisteli.

Loma-aikoina Siimeksen perheen varsinainen pakopaikka oli kesämökki, joka ensin sijaitsi Sammatissa, sittemmin Kiikalassa. Mökki oli myös syy siihen, miksi Elinan ja Pentin elokuvaroolit vilkkaimpien vuosien jälkeen harvenivat.

– Elokuvat tehtiin yleensä kesäisin, ja silloin me olimme mökillä, Elina muistutti.

1990-luvulla pariskunta palasi valkokankaalla yhdessä. Ohjaaja Ere Kokkonen sai houkuteltua heidät Vääpeli Körmy -elokuvien everstiksi ja everstinnaksi.

– Ehtona oli, ettei roolisuorituksiimme kulu kuin enintään kolme päivää.

Ere Kokkosen ohjaamassa, Arto Paasilinnan kirjaan perustuvassa tv-sarjassa Suloinen myrkynkeittäjä Elina näytteli pääosaa eli sukulaispoikansa kaltoin kohtelemaa Linnea Ravaskaa, joka kokkaa itselleen tappavan liemen kohtalokkain seurauksin. Pentti nähtiin sarjassa Linnean ihastuksena, lääketieteen lisensiaatti Jaakko Kivistönä.

Tuolloin Elina oli jo tuolloin vakavasti sairas.

Pentti oli juuri jäänyt teatterista eläkkeelle, ja eläköityminen kuului myös Elinan suunnitelmiin. He haaveilivat yhteisistä matkoista ja päättivät pysytellä mökillä toukokuussa syksyyn saakka.

Kaikki kuitenkin muuttui, kun heti Suloisen myrkynkeittäjän kuvausten jälkeen Elinalta löytyi kielisyöpä. Joulun 1994 jälkeen Elinalle tehtiin kivulias leikkaus, jonka aikana Pentti meni Tuomiokirkkoon rukoilemaan vaimonsa puolesta. Pitkän toipumisjakson aikana Pentti opetteli keittämään hedelmistä ja vihanneksista mehuja, joilla pystyi Elinaa ruokkimaan.

Seuraava joulu jäi Elinan viimeiseksi. Hän kuoli 62-vuotiaana 13. tammikuuta 1996.

Elinan ja Pentin rakkaus ei päättynyt edes kuolemaan. Kotonaan Snellmaninkadulla Pentti poltti joka päivä kynttilää edesmenneen rakkaansa kuvan edessä, kävi keskusteluja hänen kanssaan ja tunsi läsnäolon.

Kirjassaan Pentti kertoi ihastuneensa nuorukaisena viisi vuotta vanhempaan näyttelijään Liisa Tuomeen. Joskus Elinan kuoleman jälkeen Pentti sattui tutkimaan kotonaan Liisan muistelmia. Niissä näyttelijätär kertoi, kuinka olisi aikoinaan halunnut päästä näyttelemään teatterissa Pentti Siimeksen kanssa.

Silloin Elina puuttui peliin tuonpuoleisesta. Ovikello soi, ja Pentti lähti avaamaan ovea kesken lueskelun. Samalla kuului kauhea rämähdys, kun eteisen verhotanko putosi lattialle. Pentti alkoi kiireesti selitellä:

– Kulta, et sinä voi nyt suuttua. Minä otin tämän Liisan kirjan, mutta kyllähän sinä tiedät, että se on ollutta ja mennyttä. Minä olin nuori poika ja sinusta minä olen tykännyt paljon enemmän kuin Liisasta.

Tämän Elina varmasti tiesikin. Kun hän poistui maailmasta, yöpöydän laatikosta löytyi hänen kirjoittamansa runo. Yksi sen värssyistä kuului:

Mikäpä minun on lähtiessä, kun Suuri Rakkaus siivittää lentoni Tuntemattomaan!

Mikäpä minun on lähtiessä. Koko elämäni on hyvyyttä ja rakkautta ollut ympärilläni.

Surusta toipuminen kesti Pentin loppuelämän. Lohdukseen hän hankki pienen ja pikimustan laivakoiran Hipun, joka haastoi isäntäänsä aktiivisesti leikkiin ja vaati säännölliset kävelyretkensä Kruununhaan kaduilla.

Teatterissa Pentillä oli vielä suuri rooli Helsingin kaupunginteatterin Kvartetti-näytelmässä yhdessä Ritva Valkaman, Lasse Pöystin ja Kyllikki Forssellin kanssa.

Muistiongelmista kärsinyt näyttelijä vetäytyi lopulta omiin oloihinsa ja nukkui pois lokakuussa 2016, yli 20 vuotta rakkaan puolisonsa jälkeen.