Tunne- ja ajatustyö on yhä ihmisten tehtävä – Vastuun kannamme joka tapauksessa me
Paine reagoida nopeasti ja pelko julkisen riepottelun kohteeksi joutumisesta on ikävä yhdistelmä. Se nimittäin luo ja ylläpitää ilmapiiriä, jossa vastakkainasettelu vahvistuu ja poterot syvenevät, kirjoittaa Maryan Abdulkarim.
Teknologian jatkuva kehitys on johtanut monien töiden automatisointiin. Koneiden ja tekoälyn kehitys avaa mahdollisuuksia, joita vain ihmisen luovuus ja mielikuvitus rajoittavat.
Kaikkea emme silti voi emmekä halua ulkoistaa tekoälylle – esimerkiksi ajattelua tai tunnetyötä.
Nopeanrytmisen perinteisen median ja sosiaalisen median tunnevetoisen keskustelun aikakaudella syntyy helposti vaikutelma, ettei ole aikaa pureskella ja sulatella uutisia. Todellinen tai kuviteltu paine ajaa ilmaisemaan kantaa nopeasti ja lyhyesti, mutta kun tietomme ovat puutteellisia, ajaudumme helposti tunteiden ohjattaviksi.
Silloin takerrutaan omaan kantaan ja keskitytään sen puolustamiseen riippumatta siitä, tukeeko lisäinformaatio alkuperäistä väitettä vai ei.
”Asiallinenkin palaute ja keskustelu saatetaan ohittaa ideologisista syistä tai pahimmillaan leimata se pyrkimykseksi vaientaa.”
Paine reagoida nopeasti ja toisaalta pelko siitä, että joutuu julkisen riepottelun kohteeksi, on ikävä yhdistelmä. Se nimittäin luo ja ylläpitää ilmapiiriä, jossa vastakkainasettelu vahvistuu ja poterot syvenevät.
Toisaalta asiallinenkin palaute ja keskustelu julkisuudessa esitetyistä näkemyksistä saatetaan ohittaa ideologisista syistä tai pahimmillaan leimata se pyrkimykseksi vaientaa.
Joskus tarvitaan nopeita toimia, mutta isojen päätöksien kiirehtiminen sisältää hätiköinnin riskin. Seuraukset voivat olla pitkällä aikavälillä haitaksi yhteiskunnalle.
On inhimillistä kaivata tilaa ajattelulle ja harkinnalle. Erityisesti yhteiskunnallisissa asioissa on elintärkeää arvioida päätösten vaikutuksia niin lyhyellä kuin pitkällä aikavälillä. Siinä auttavat syvälliset keskustelut ja analyysit, ne saattavat nostaa esiin uusia näkökulmia.
”Ratkaisu ei ole sulkea silmiä ongelmilta ja päättää valtavan isoista kysymyksistä vain toivomalla parasta.”
Poliittiset päätökset vaikuttavat koko yhteiskuntaan, ja niiden seuraukset muovaavat paitsi nykyisten myös tulevien sukupolvien elämää ja mahdollisuuksia. Sellaisten päätösten tekeminen ilman harkintaa ja selvitystä niiden mahdollisista vaikutuksista on lyhytnäköistä ja epäinhimillistä.
Ratkaisu ei missään nimessä ole sulkea silmiä ongelmilta ja päättää valtavan isoista kysymyksistä vain toivomalla parasta.
Teknologiaa voi hyödyntää erilaisten laskelmien ja vaihtoehtojen kartoittamisessa, mutta varsinainen tunne- ja ajatustyö on yhä ihmisten tehtävä.
Vastuun kannamme joka tapauksessa me.
