Kun vapaata tiedonvälitystä kyseenalaistetaan, kyseenalaistetaan demokratian perustaa
Ylintä valtaa käyttävät päättäjät ovat käyneet hyökkäykseen vapaata tiedonvälitystä kohtaan, kirjoittaa Pekka Sauri kolumnissaan.
Ajat ovat semmoiset, että tässä joutuu raskaslavettisempikin kansalainen puolustamaan suomalaisen demokratian peruskiviä, joita olemme tuudittautuneet pitämään horjumattomina ja kajoamattomina. Vapaa tiedonvälitys on näistä tärkeimpiä. On hämmästyttävää, että tämä periaate on nyt asetettu kyseenalaiseksi.
Pitää kerrata perusasiat. Yhteiskunta on sopimus, josta neuvotellaan kaiken aikaa yhteiskunnan asukkaiden eli kansalaisten kesken. Kaikesta ei neuvotella koko ajan, mutta jostakin joka päivä. Neuvotteluja käydään sovituin pelisäännöin ja sovituissa raameissa.
Olennaiset pelisäännöt on kirjattu perustuslakiin, muista sovitaan kulloisessakin tilanteessa osallisten kesken. Näihin sääntöihin kuuluvat esimerkiksi kansalaisten tasavertaisuus lain edessä ja syrjimättömyys taustan tai uskomusten vuoksi – asiat, joista on tänäkin kesänä suoraan tai epäsuorasti keskusteltu.
Näiden yhteisesti sovittujen sääntöjen puitteissa käydään sitten jatkuvaa neuvottelua siitä, miten yhteiskunnan asiat järjestetään. Neuvottelu ei lopu koskaan, kun maailmassa tapahtuu koko ajan kaikenlaista ennakoitua ja ennakoimatonta.
Kuuluu ihmisen perusluonteeseen, että kriittisen arvioinnin kohteeksi joutuminen on epämiellyttävää. Joka väittää, että se olisi miellyttävää, on joko masokisti tai antaa väärän todistuksen.
Neuvottelun pohjaksi tarvitaan luotettavaa tietoa tosiasioista. Luotettavaa tietoa tosiasioista tuottaa viime kädessä tieteellinen tutkimus. Tiedotusvälineet eli mediat sekä välittävät että tuottavat tietoa nopeampaan tahtiin. Ajatuksena on, että kansalaisille on annettava mahdollisimman vankat edellytykset muodostaa näkemyksiään ja pitämyksiään yhteiskunnan asioista vaikkapa äänestyspäätöksensä tueksi.
Kun kansan valtuuttamat päättäjät sitten kokoontuvat päättämään yhteisistä asioista, keskustelussa vankimmin perustellun ehdotuksen pitäisi päästä voitolle, ja käsillä oleva kysymys pitäisi ratkaista sen pohjalta.
Kaiken tämän luulisi olevan päivänselvää kaikille peruskoulun käyneille. Viime aikoina olen alkanut epäillä, ettei se niin päivänselvää olekaan.
Vallankäyttäjän pitää yksinkertaisesti tottua kritiikkiin sen sijaan, että yrittää torjua arvostelun tai peräti leimata viestintuojan motiivit tavalla tai toisella epäilyttäviksi.
Päättäjät ja erityisesti ylintä valtaa käyttävät päättäjät ovat käyneet hyökkäykseen vapaata tiedonvälitystä kohtaan. Ikiaikainen periaate on kääntynyt vastakohdakseen: kun vapaan tiedonvälityksen tehtävänä on demokratiassa ollut hallitusvallan päätösten arvioiminen ja tarvittaessa kritisoiminen, nyt hallitusvallan edustajat kritisoivat vapaata tiedonvälitystä. Tähän vapaan tiedonvälityksen kritiikkiin näyttää liittyvän myös siirtyminen kaksisuuntaisesta viestinnästä yksisuuntaiseen: haastattelujen sijasta lähetetään tiedotteita tai kirjoitetaan blogeja. Tiedotusvälineiden uutisoinnissaan tekemiä virheitä ei myöskään haluta osoittaa, jotta ne voitaisiin oikaista.
Kuuluu ihmisen perusluonteeseen, että kriittisen arvioinnin kohteeksi joutuminen on epämiellyttävää. Joka väittää, että se olisi miellyttävää, on joko masokisti tai antaa väärän todistuksen. Vallankäyttäjän pitää yksinkertaisesti tottua kritiikkiin sen sijaan, että yrittää torjua arvostelun tai peräti leimata viestintuojan motiivit tavalla tai toisella epäilyttäviksi.
Kun vapaata tiedonvälitystä kyseenalaistetaan, kyseenalaistetaan demokratian perustaa. Se tapahtuu vaivihkaa, ja siksi demokratian – harvinaisen ja uhanalaisen yhteiskuntajärjestelmän – puolustajien pitää olla alituisesti valppaina.
