Apu

Patriarkka Kirillin uskomaton elämä: Miten kirkonmiehestä tuli Putinin kätyri?

Patriarkka Kirillin uskomaton elämä: Miten kirkonmiehestä tuli Putinin kätyri?
Hän ylistää Butšan verilöylyä ja lupaa marttyyrikuolemien huuhtovan kaatuvien venäläissotilaiden synnit. Hän on loistoon ja rahaan rakastunut Putinin ystävä, joka on vienyt Moskovan ortodoksikirkon valtion tukipilariksi. Kuinka entisestä Viipurin piispasta tuli kirkon päämies ja sotakiihkoileva nationalisti?
Julkaistu: 4.11.2022

Venäjän 2000-luvun alussa uusi presidentti Vladimir Putin jatkoi tuolloin Boris Jeltsinin aloittamaa valtion ja kirkon kylki kyljessä -politiikkaa. Putin oli myös nähnyt DDR:ssä palvellessaan KGB:n riveissä 1980-luvulla, kuinka iso merkitys kansan mielipiteisiin Puolassa oli ollut katolisen puolalaispaavin poliittisilla kannanotoilla. Oli siis tärkeää pitää kirkko liittolaisena myös Venäjällä – ja muita kirkkoja korkeampaan asemaan korotettu Venäjän ortodoksikirkko maksoi takaisin uskollisuudellaan.

Aina vuoden 2008 Georgian sotaan asti: sillä Georgian sota oli myös ortodoksien sota ortodokseja vastaan. Ensimmäinen kirkon itsenäisesti valitsema patriarkka Aleksei II ei kuitenkaan tukenutkaan valtiota, vaan sekä Venäjän että Georgian kirkkojen päämiehet vetosivat rauhaan vihollisuuksien leimahdettua: ”Tänään verta vuodatetaan ja ihmishenkiä menetetään ja sydämeni suree sitä”, Aleksei julisti Moskovassa.

Vuosi Georgian sodan jälkeen Aleksei kuoli. Jopa Viron silloinen presidentti, Venäjään mielellään kriittisesti suhtautuva Toomas Hendrik Ilves ylisti Aleksein elämäntyötä ja viisautta.

Aleksein jättämä aukko oli valtava. Mutta tällä kerralla Kremlillä ei ollut aikomusta katsella rauhankyyhkyjä sipulikirkkojen valtiaana. Uuden ulkopolitiikan kansallismieliset ja lännen kanssa vastakkain­asettelua jyrkentävät linjaukset oli tehty periaatetasolla 2007 Putinin puheessa Münchenissä ja voitokas Georgian sota sen ensimmäinen testi – nykyhetken valossa harjoitus Ukrainaa varten.

Kirkon johtoon tarvittiin nyt uudenlainen mies, mieluiten sellainen, jonka Putin tunsi jo 1970-luvun Leningradista luotettavana: ei vain liittolaisena, vaan ehdottoman uskollisena nationalistina. Sopivia hiipan mitat täyttäviä miehiä ei ollut kuin yksi, Smolenskin ja Kaliningradin arkkipiispa Kirill. Venäjän kirkon konservatiivisen siiven ja Kremlin halut eivät olisi voineet mennä paremmin yksiin.

Valituksi tullessaan Kirill oli ulkomailla varsin tunnettu, sillä hän oli toiminut kirkkonsa kansainvälisten suhteiden keulamiehenä. Lisäksi Kirill oli toiminut paitsi Pietarissa, myös Viipurin piispana, joten hän oli myös suomalaisten vanha tuttu. Parhaiten Suomessa hänet tuntee Helsingin emerituspiispa Isä Ambrosius.

– Kirillin intressit ovat samansuuntaiset kuin Putinin, mutta ei hän tämän juoksupoika ole. Hän on jo 90-luvun lopulla tuonut esiin isovenäläisiä näkemyksiä. Venäjän kirkon johdossa hän ei kuitenkaan ole edes äärimmäisyysmiehiä, siellä on vahvempiakin nationalisteja”, Ambrosius luonnehtii Avulle.

Kirill sai jo kymmenen vuotta sitten Ukrainassa vieraillessaan mielenosoittajia vastaansa. Yritykset alistaa Ukrainan ortodokseja Moskovan valtaan ovat johtaneet entistä vahvempaan Ukrainan omaan kirkkokuntaan.

Kun patriarkaatti Ukrainalta rukkaset sai

Kansainvälisessä kirkkojen välisessä toiminnassa ortodoksikirkkojakin on useampia ja lisäksi idän ja lännen kirkkojen välissä uniaattikirkkoja, joissa on piirteitä molemmista.

Moskovan kilpailu Konstantinopolin kanssa ortodoksien johtoasemasta on ollut vuosisatojen ajan kiivasta.

Kirillin maailmanvalloituksen huippukohta oli ensimmäinen nykyaikainen yhteisesiintyminen katolisen kirkon päämiehen ja ortodoksisen patriarkan kesken, kun Kirill tapasi paavi Franciscuksen kommunistisen Kuuban pääkaupungissa Havannassa 2016.

Samaan aikaan Kirill oli muuttanut kirkkonsa organisaatiota niin, että Venäjän ulkopuoliset seurakunnat oli vaivihkaa otettu yhä tiiviimmin Moskovan patriarkaatin suoraan alaisuuteen. Lisäksi kirkko on perustanut suoraan Kirillin alaisia uusia kirkkoja Japania ja Kiinaa myöten. Ekumenian edestä on naamio pudonnut: Moskovan patriarkaattikin on nyt nimeltään Moskovan ja koko Rusin patriarkaatti. Rus taas on yhtä kuin russkij mir, venäläinen maailma, jonka rajat piirretään miekalla joka päivä uusiksi.

Alituiset puheet alistamisesta isovenäläisyyteen olivat liikaa Ukrainan ortodokseille, jotka olivat seuranneet, kuinka Venäjän vuonna 2014 valtaamalla Krimillä sekä Itä-Ukrainassa muiden kuin Moskovalle uskollisuutta vannovien kirkkojen ja pappien vaino oli koko ajan vain yltynyt Kirillin johdolla. Vuosituhannen alkupuolella Kirillin johtaman Moskovan patriarkaatin komennossa olevat oli suurin ryhmä hajallaan olleista ukrainalaisista ortodokseista – mutta tilanne oli kriisiytynyt sietämättömäksi.

2018 Ukrainan ortodoksit päättivätkin yhdistää useassa kirkkokunnassa hajallaan olleet voimansa – mukana oli iso osa Moskovan alaisuudessa olleista. Uudesta kirkosta tuli 7 000 seurakunnan voimin maailman toiseksi suurin ortodoksinen kirkkokunta. Moskova ei voinut enää kehua, että puolet maailman 220 miljoonasta ortodoksista olisivat sen alamaisia.

Kirill oli raivoissaan ja katkaisi Moskovan välit niin Kiovaan kuin Konstantinopoliinkin. Eikä konflikti jäänyt vain kirkolliseksi, sillä Putin tuomitsi tempun hengellisenä hajotuksena ja Yhdysvaltain ulkoministeri Mike Pompeo taas onnitteli Ukrainan ortodokseja itsenäisyydestä.

Ukrainassa tuhottu 90 kirkkoa pyhän sodan nimeen

Viimeistään silloin Venäjän kirkosta oli tullut osa suurvalta­politiikkaa, sekä sen kohde että toimija. Kirkon suojelija, suojelun kohde ja paras kaveri Putin väläytti silloin myös ”tarvetta suojella” niitä ukrainalais­seurakuntia, jotka olivat kuuluneet Moskovan patriarkaattiin, mutta viekoiteltu pois sen siipien suojista.

Enää ei voinut erottaa, oliko kirkko nostattamassa pyhää sotaa valtion tuella valtansa lisäämiseksi vai valtio kirkon tuella – varmaa oli vain, että Kirill ja Putin olivat yhdessä valjastaneet Jumalan Venäjän sotavankkurien vetojuhdaksi. Ja vaikka Ukrainassa ei valtionkirkkoa olekaan, oli kansallismielisillä poliitikoilla sielläkin sormensa pelissä uuden oman ja yhtenäisen kirkkokunnan rakentamisessa.

Sotaan lähtevien siunaaminen sotimaan Jumalan nimeen tunnetaan kaikissa kulttuureissa. Samalla on vakuutettu, että jumala tai jumalat ovat juuri meidän puolellamme. Helmikuussa alkaneen hyökkäyssodan jälkeen Kirillin puheet ovat kuitenkin muuttuneet poikkeuksellisen hurjiksi. Jo Krimin valtauksen jälkeen hän oli väittänyt, että venäläiset ovat Itä-Ukrainassa vain kitkeäkseen Ukrainan katolisten ortodokseja kohtaan harjoittamaa terrorismia. Butšan verilöylyn jälkeen hän ylisti voitokkaiden asevoimien tekosia. Nyt hän jo lupaa, että marttyyri­kuolema sodassa huuhtoo isänmaan puolesta kaatuvien venäläissotilaiden synnit pois. Venäjän asevoimat ovat tuhonneet yli 90 kirkkoa Ukrainassa – maailman kirkot ovat kauhistuen sysänneet entisen ekumenian lähettilään yhä kauemmas yhteydestään.

Yhtään enempää eivät ole auttaneet Kirillin muut viime vuosien tölväisyt: kun Bulgariassa isännät luettelivat kansoja, jotka olivat auttaneet bulgaarit vapaaksi ottomaanien ikeestä, Kirill kiirehti korjaamaan, että muiden kuin venäläisten kiittäminen on turhanaikaista. Bulgarian varapääministeri Valeri Simeonov nimitteli Kirilliä ”toisen luokan KGB-agentiksi” sekä ”röökimetropoliitaksi”. Jälkimmäinen juontaa juurensa 1990-luvun skandaalista, kun venäläislehdet paljastivat, että Kirill oli käyttänyt hyväksi kirkon tulli­vapautta ja pyöritti valtakunnan suurinta ulkomaisen tupakan tuontioperaatiota kirkon nimissä – hänen väitetään tienanneen tästä pari miljardia euroa.

Kirill tarvitsee Putinia ja Putin Kirilliä pitääkseen kansallismielisyyden kovaäänisimpänä ideologiana Venäjällä. Kun tilinteon hetki aikanaan koittaa, molemmat ovat silloinkin samassa veneessä.

Kirill ja Putin käsikynkkää tuomiolle

Hengenmies on yhtä vähän vieraantunut mammonasta kuin ystävänsä Putin: kirkkoruhtinaan yksityiselämä on ruhtinaallista. 25 000 euron merkkirannekello käsiteltiin vielä pois virallisista valokuvista, mutta kymmenistä loistoasunnoista kuvia riittää.

Oppositiolehti Novaja Gazeta arvioi muutama vuosi sitten Kirillin henkilökohtaisen omaisuuden arvoksi 4–8 miljardia dollaria. Hänellä on tiettävästi sijoituksia auto-, öljy-, jalokivi- ja kalateollisuudessa ja talletuksia Sveitsin, Itävallan ja Italian pankeissa.

Mutta myös venäläisten ortodoksien sanassa sanotaan: joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu. Kirill on toistaiseksi täpärästi välttänyt EU:n pakotelistalle joutumisen. Sitten kun jonakin päivänä Putinin diktatuurin tilintekoa tehdään, Kirillillä ei ole mitään mahdollisuuksia selvitä siitä kuivin jaloin.

Venäjän ja Putinin kohtalo yhä suuremman maailman hylkiöinä on myös oman tiensä niihin sitoneen Kirillin kohtalo.

Kirill

  • Moskovan ja koko Rusin patriarkka, Venäjän ortodoksisen kirkon päämies.
  • Syntynyt vuonna 1946 Leningradissa Vladimir Gundjajevina.
  • Putinin tärkeimpiä kansallis­mielisiä liittolaisia.
  • Henkilökohtainen omaisuus useita miljardeja.

Lue kaikki artikkemme Ukrainan sodasta

Kommentoi »