“Paras suomalainen valmentaja juuri nyt” – nämä asiat veivät Jani Honkavaaran yhteen suomalaisen jalkapallohistorian kovimmista valmennuspesteistä

48 vuotta. Seinäjoen Törnävältä. Äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja. Koko jalkapallouransa Suomessa tehnyt. Pian miljoonan asukkaan Tukholman suurseuran päävalmentaja. Ruotsalaisista medioista Fotbollskanalen ja Expressen ovat jo uutisoineet, että Jani Honkavaarasta tulee Djurgårdens IF:n uusi päävalmentaja. Sopimus kirjoitetaan aivan lähiaikoina. Näihin lähteisiin perustuen uskallan heittäytyä tutkimaan Honkavaaran uraa. Millainen valmentaja Tukholmaan on lähdössä?

Valmennuspesti on kiistatta yksi suomalaisen jalkapallohistorian kovimmista. Sinivalkoisia valmentajia on toki nähty melko paljon ympäri maailmaa, mutta harva on päätynyt yhtä kovaan paikkaan.

Pioneerina, tienraivaajana voidaan itseoikeutetusti pitää Martti Kuuselaa, 80-luvulla täysin takapajuisena jalkapallomaana pidetystä Suomesta maailmalle ponnistanutta, leikkimielisesti hiihtovalmentajaksi ulkomailla ristittyä jalkapalloprofessoria. Kuusela valmensi Tanskassa, Belgiassa, Kreikassa, Kyproksella ja Unkarissa. Viimeksi mainitusta maasta mukaan tarttui kansallinen mestaruus Honvédin ruorissa.

Kuuselan viitoittamalla tiellä korkeimmalle ulkomaisissa päävalmentajapesteissä ovat sittemmin ponnistaneet Skotlannin Valioliigassa useamman kauden työskennellyt Mixu Paatelainen, Norjan pääsarjan Tromsøa vuodet 2017-20 luotsannut, tälle kaudelle Skotlannin Valioliigaan siirtynyt Simo Valakari, Ruotsin Allsvenskanissa Örebron sarjan kolmanneksi (“pikkuhopea”, litet silver) johdattanut Sixten Boström ja Saksan Bundesliigassa, Englannin Championshipissä ja Sveitsin pääsarjassa valmentanut Sami Hyypiä.

On tietenkin hyvin vaikea laittaa ulkomailla valmentaneita suomalaisia absoluuttiseen järjestykseen. Jani Honkavaaran tulevan pestin arvoa nostaa merkittävästi kuitenkin yksi asia; seinäjokinen ei ole entinen huippupelaaja, ainakaan suhteessa muihin tässä pyöriteltyihin nimiin.

Mitään ottamatta esimerkiksi Paatelaiselta tai Valakarilta pois, on heidän kova kansainvälinen pelaajauransa varmasti tasoittanut tietä koviin valmennuspesteihin nimien ollessa valmiiksi tuttuja Suomen ulkopuolella. Vielä huomattavasti rajumpi esimerkki on Hyypiä, jolle pedattiin käytännössä valmis juhlapöytä peliuransa jälkeen Bundesliigan suurseuraan sisältäen vieläpä kikkailut yksityisillä, räätälöidyillä UEFA Pro -tutkinnoillaan. Topparilegenda aloitti suoraan kukkulan huipulta valmentajauran loppuessa lähes yhtä pikaisesti.

Jani Honkavaaran valmennusuralta – varsinkin sen alkutaipaleelta – sen sijaan ovat glamour ja oikotiet olleet kaukana.

Honkavaara aloitti valmentajauransa päättyneen Veikkausliiga-kauden kilpakumppaninsa Toni Korkeakunnaksen apuvalmentajana itähelsinkiläisessä Viikingeissä vuonna 2007 – kolmekymppisenä pelihommien jäätyä taka-alalle. Entiseksi huippupelaajaksi Honkavaaraa ei hyvälläkään tahdolla voine kutsua, vaikka peliuralle mahtuikin kasvattajaseura Törnävän Pallo-55:n paidassa Ykkösen mestaruus ja sitä seurannut yksi kausi Veikkausliigassa – myöhempien vuosien KuPS-apuvalmentajansa Keith Armstrongin alaisuudessa. Peliura jäi täten pitkälti divaritasolle, ja Honkavaara opiskeli jo sen aikana itsensä äidinkielen ja kirjallisuuden opettajaksi.

Tie Vuosaaren Heteniityn kentältä tulevalle työpaikalle, 30 000-paikkaiselle uudenkarhealle Tele2 Arenalle Tukholman Globenin naapuritontille on ollut pitkä. Sitä ovat leimanneet kova työnteon eetos, oman valmentajuuden aktiivinen kehittäminen ja varmasti näiden seurauksena, menestys lähes joka paikassa – tavalla tai toisella.

Honkavaaran tähänastisen valmentajauran kirkkaimmat palkinnot ovat Suomen mestaruudet miehen molemmista KuPS-pesteistään ja Suomen cupin voitto jälkimmäisestä. SJK-aika päättyi Veikkausliigan pronssimitaliin. Unohtaa ei sovi myöskään päävalmentajauran alkumetrejä HIFK:ssa, jolloin Honkavaara nosti amatöörijoukkueen ensin Kakkosesta Ykköseen ja heti seuraavaksi kaudeksi Veikkausliigaan.

Kuvaavaa Honkavaaran mukanaan tuomasta menestyksestä on, että hän valmensi HIFK:ta kahteen otteeseen: ensimmäisellä pestillään joukkue nousi Kakkosesta Ykköseen. Tämän jälkeen Honkavaara kävi yhden kauden Gnistanissa, minkä aikana HIFK putosi takaisin Kakkoseen noustakseen seuraavana kautena taas Ykköseen – aivan, Honkavaaran palattua valmentajaksi.

Tätä artikkelia varten olen kerännyt tausta-aineistoa useilta Honkavaaran kanssa työskennelleiltä jalkapallo-ihmisiltä. Pelaajilta, valmentajilta ja muilta seuratoimijoilta. Honkavaaran valmentajauran alkuvaiheilta aina nykyhetkeen saakka.

Yksi viesti toistuu kaikkien puheissa, ja sen kiteyttää osuvimmin eräs Honkavaaran alaisuudessa vuosia pelannut pelaaja:

– Yksinkertaistettuna: hyvä ihminen ja hyvä tyyppi. On ihmisten kanssa toimimisessa tosi taitava.

Honkavaaran kohdalla “hyvän tyypin” leima vaikuttaa olevan suurin hänen valmentajuuttaan määrittävä tekijä. Kyse ei ole korrektista kiertoilmaisusta valmentajalle, joka ei oikein hallitse tehtäviään, mutta joka voidaan sitten positiivisuuden kautta kuitenkin nimetä hyväksi tyypiksi. Honkavaara nimittäin vaikuttaisi saaneen sosiaalisista taidoistaan ja persoonastaan merkittävää hyötyä valmentajaurallaan, monessakin mielessä.

Ensinnäkin, yksikään haastattelemani pelaaja ei löytänyt Honkavaarasta henkilönä mitään pahaa sanottavaa. Häntä kuvailtiin helposti lähestyttäväksi persoonaksi, jonka kanssa pystyi muodostamaan luottamuksellisen suhteen. Honkavaaran pelaajille on muodostunut tunne siitä, että heidän panoksensa on merkityksellinen joukkueen menestymisessä – jopa silloin, kun oma rooli olisi pienempi. Etsi minulle Honkavaaraa ihmisenä kritisoiva henkilö, niin etsin sinulle ratkaisun hyvinvointialueiden talousvaikeuksiin.

Liekö sitten opettajataustalla osansa tai ei, pyrkii Honkavaara osallistamaan pelaajiaan paljon. Hän kyselee heidän ajatuksiaan harjoittelusta, pelistä ja muutenkin pelaajien elämään liittyvistä asioista. Ensimmäisessä päävalmentajapestissään HIFK:ssä Honkavaara oli pelaajien kanssa todella läheinen, ikään kuin “yksi jätkistä”. Sarjatasojen noustessa ja valojen kirkastuessa suhde pelaajien kanssa on muuttunut valmentaja-pelaaja -tyyppiseksi, mutta vahvuudet eivät ole kadonneet minnekään. Etäisenä Honkavaaraa ei kuvaa kukaan haastatelluista.

Honkavaara ei esitä pelaajiensa edessä kaikkitietävää yksinvaltiasta, vaan tuo esiin, ettei tiedä kaikista asioista kaikkea. Täten hän luo ilmapiiriä, jossa tarvitaan asian käsittelyyn mukaan pelaajistoa ja muuta taustatiimiä. Honkavaara ei väitä, että hänellä olisi aina vastaukset kaikkeen.

Tällainen toiminta kasvattaa pelaajiston tunnetta omistajuudesta ja merkityksellisyydestä. Eräs Honkavaaran toimintaa seurannut henkilö arvelee, että päävalmentaja saattaa välillä jopa hieman bluffata esittäen, ettei ole aivan varma jostain asiasta, vaikka todellisuudessa olisi – saadakseen pelaajien omistajuutta vahvemmaksi.

Honkavaaran kerrotaan kuitenkin olevan koko ajan tilanteen tasalla. Edellä kuvaillut seikat eivät tarkoita, että hän olisi heikko johtaja. Kenties 80-luvulla tällainen tyyli olisi vielä sellaisena voitu nähdäkin, nykypäivän vuorovaikutusta ja tiimityötä korostavassa työskentelykulttuurissa ei.

Yksi Honkavaaran vahvuuksista on eri vuorovaikutustyylien soveltaminen eri tilanteissa. Valmentaja tunnistaa taitavasti, milloin vuorovaikutuksen on tärkeä olla kaksisuuntaista, osallistavampaa ja milloin suorempaa, yksisuuntaista. Sekä SJK:ssa että KuPS:issa Honkavaara on pystynyt käyttämään tehokeinonaan sitä, että hän voi antaa silloin tällöin palautetta todella kovaäänisesti ja suoraviivaisesti. Sitä ei tapahdu kovin usein, joten keinolla on sen käyttöönoton hetkillä merkittävä vaikutus. Toisin kuin joillain jatkuvasti mesoavilla valmentajilla, ei inflaatiosta ole pelkoa, sillä valtaosan ajasta Honkavaara on hyvin rauhallinen ja analyyttinen johtaja.

Ryhmänjohtamisen eri tunnetilojen ja vuorovaikutustapojen lisäksi Honkavaara osaa soveltaa näitä taitoja myös yksittäisten pelaajien kohdalla erinomaisesti. Hän tunnistaa nopeasti, millainen kommunikointi- ja palautetapa toimii minkäkin pelaajan kohdalla. Osa tarvitsee suorempaa, ylhäältä tulevaa ohjausta, osa kaksisuuntaisempaa, pehmeämpää lähestymistä.

Kaikki tämä, “hyvänä tyyppinä” oleminen, on tehnyt Honkavaarasta pidetyn ja kunnioitetun päävalmentajan joka paikassa, jonne hän on mennyt. Vaikka jotkut pelaajat eivät alkuun olisi samaa mieltä seinäjokisen ideoista, on tämä onnistunut myymään oman juttunsa lopulta valtaosalle – saaden joukkueensa toimimaan sovitulla tavalla.

Tätä voitaneen kutsua Jani Honkavaaran erityisominaisuudeksi; sosiaalisesti ja pedagogisesti taitava, helposti lähestyttävä valmentaja on rakentanut menestyksensä juuri näiden pilarien varaan.

Koska diktatuurinen johtajuus ja tarve mikromanagerointiin loistavat poissaolollaan, on Honkavaara myös erinomainen valmennustiiminsä hyödyntäjä.

Siinä, missä pelaajatkin, myös taustatiimin jäsenet tuntevat roolinsa merkitykselliseksi Honkavaaran kanssa. Esimerkiksi tuplamestaruuteen päättyneen KuPS-pestin aikana apuvalmentaja Sixten Boströmillä oli suuri vaikutus joukkueen taktiseen prosessiin, maalivahtivalmentaja Joonas Pöntinen vastasi maalivahtien lisäksi koko joukkueen boksin puolustamisesta ja fysiikkavalmentaja Mika Lähderinne (jolla toki on vahva lajivalmennustausta) veti usein myös pelillisiin periaatteisiin liittyviä harjoitteita.

– Honsun itsetunto on niin vahva, ettei hän tarvitse itsensä pönkittämistä tai framille nostamista. Hän tiedostaa, mitä tekee ja, että on siinä hyvä, kuvailee eräs Honkavaaran valmennustiimissä aikanaan toiminut jäsen.

Jos Honkavaaran ehdottomaksi kärkiominaisuudeksi voidaan nostaa ihmisjohtajuus, ei hän silti olisi nykytilanteessaan ilman periksiantamatonta työmoraaliaan.

Päävalmentajauran alku kaudesta 2010 alkaen HIFK:ssa oli kaukana hohdokkaasta toimintaympäristöstä ja Honkavaara onkin kertonut useissa haastatteluissa koko joukkueen olemassaolon perustuneen pitkälti yhteisöllisyyteen ja talkoohenkeen – välillä tykötarpeita omasta pussistakin kustantaen. Päävalmentajana toimimisen ohella (tai pikemminkin toisinpäin) Honkavaara työskenteli vuosia siviilityössään opettajana. Tilanne oli hyvin kaukana suorasta Bundesliiga-pestistä.

Kahdesta työstään huolimatta Honkavaara laittoi itsensä likoon molemmissa, eikä vähiten valmentajana. Eräs hänen HIFK-aikainen pelaajansa muistaa työmoraalin hyvin:

– Vuonna 2010 ei vielä tunnettu mitään videoiden katselua, varsinkaan divarissa. Tuli ensimmäinen cupin peli kolmosdivarin Kontulan Urheilijoita vastaan keväällä, hiekkakentällä. Honsulla (Honkavaara) oli jokainen heidän pelaajansa ennakkoon tiedossa. Mitkä pelipaikat, minkälaiset pelaajat, kuinka joukkue pelaa. Hän oli käynyt katsomassa ennakkoon pelejä paikan päällä. Se oli siihen maailmanaikaan ihan poikkeuksellista.

Tinkimättömään työmoraaliin liittyy vahvasti myös pelin evoluution kyydissä pysyminen. Se on elinehto kolmanneksi tukipilariksi sosiaalisten taitojen ja työmoraalin rinnalle.

Honkavaaraa on kuvattu sosiaalisesti taitavaksi ihmiseksi jo omina peliaikoinaan, mutta pelin sisällöllinen hahmottaminen ja sen opettaminen mainitaan useasta lähteestä hänen eniten kehittyneeksi osa-alueekseen. Se on vaatinut huomattavan määrän tietoista itsneä kehittämistä. Honkavaara tuskin on vieläkään aivan maamme absoluuttista kärkeä taktisesti, mutta ei missään nimessä heikkotasoinenkaan.

– Taktisesti riittävän hyvä, kuvailee eräs Honkavaaran toimintaa läheltä seurannut henkilö.

HIFK-aikoina Honkavaaran pelin sisällölliset kulmakivet olivat vielä melko tiivis, matala puolustusmuoto ja vastahyökkäykset. Hitaammissa pallonhallintavaiheissa pelaajat saivat soveltaa melko vapaasti, fiilispohjalta. Vaikka KuPS:issa viime kausilla nähdyssä sapluunassa oli edelleen tilaa luovien yksilöiden toteuttamalle improvisaatiolle, on Honkavaaran pelikirja monipuolistunut merkittävästi.

Vaikka SJK-aikana hän peluuttikin ryhmäänsä jonkin verran 3-4-3-ryhmityksellä, on ennen kaikkea neljän alakerta Honkavaaran juttu. Kaudella 2023 KuPS pelasi eniten 4-3-3-ryhmityksellä ja päättyneellä tuplamestaruuskaudella se oli sorvattu joko 4-2-3-1:een tai 4-4-2-timantin muotoon pyrkimyksenä rakentaa keskikentälle neljän pelaajan laatikko, nostaa laitapuolustajat ainoiksi leveyspelaajiksi korkealle ja käyttää maalivahtia ekstrapelaajana. Myös vahvalle kenttätasapainolle annettiin paljon painoarvoa.

KuPS olikin joukkue, jonka hyvän ja huonon päivän ero oli sarjan selvästi pienin, mikä kantoi loogisesti mestaruuteen. Pelitapa oli todella selkeä, mikä mahdollisti pelaajien runsaan kierrättämisen ilman, että suoritustaso olisi romahtanut dramaattisesti.

Avainpelaajien stunttaajatkin tiesivät tasan tarkkaan pelin perusperiaatteet ja kykenivät noudattamaan niitä mallikkaasti. Honkavaaran valmennustiimi onnistui vajaan kahden kauden aikana hiomaan keltapaidoista saumattoman kollektiivin, joka pystyi tämän avulla päihittämään materiaaliltaan huomattavasti kalliimman, mutta yhtenäisyydeltään heikomman HJK:n.

Honkavaarasta on siis muotoutunut valmentaja, joka pystyy luomaan joukkueelleen vahvan, riittävän yksinkertaisen pelitavan – ja myymään sen pelaajilleen. Kovassa Allsvenskanissa aika kuitenkin näyttää, kuinka hyvin hän pystyy muuttamaan sitä tilanteen vaatimilla tavoilla. Jos KuPS oli ylipäätään joillain tavoilla haavoitettavissa päättyneellä kaudella, oli se vastustajan tekemien taktisten muutosten kautta. Esimerkiksi SJK näytti, kuinka se muutti peliryhmitystään jopa useita kertoja yhdessä ottelussaan, eikä siihen reagointi ollut KuPS:ille helppoa.

Vaikka Honkavaarallakin on vielä kehityttävää, on eräällä nykyisellä Veikkausliiga-päävalmentajalla hänestä hyvin selkeä mielipide:

– Paras suomalainen valmentaja tällä hetkellä. Eikä seuraava ole edes kovin lähellä.

Parhaan suomalaisvalmentajan taidot laitetaan lähikuukausina puntariin, jollaista Törnävän mies ei vielä ole kokenut. Djurgården on yksi Ruotsin mahtiseuroista, jossa paine ja parrasvalot ovat aivan eri sfääreissä kuin Suomessa – edes maamme suurimmalla näyttämöllä HJK:ssa, paikassa, jonka yli Honkavaara ikään kuin harppaa. Sopeutumista uuteen paikkaan voi toki helpottaa vahva suomalaisedustus pelaajistossa Miro Tenhon, Adam Ståhlin, Rasmus Schüllerin ja Santeri Haaralan voimin. Ei olekaan ihme, että KuPS-kultapoika Matias Siltasta huhuillaan Honkavaaran matkakumppaniksi Itämeren yli.

Honkavaaran siirto Ruotsiin on looginen harppaus, mutta silti massiivinen sellainen. Odotukset ovat kovat. Seuran edellinen mestaruus on kaudelta 2019 ja sen jälkeen se on viihtynyt Allsvenskanin kärkikahinoissa sijoilla 2-4. Edellisestä todellisesta kulta-ajasta on jo parikymmentä vuotta aikaa, kun Djurgården voitti neljän vuoden sisään 2002-2005 peräti kolme Ruotsin mestaruutta ja kolme maan cupia.

Edellisen 40 vuoden aikana Djurgårdenissa on toiminut yhteensä 22 vakituista päävalmentajaa, joista vain kolme on ollut ulkomaalaisia. Minkään valmentajasirkuksen keskelle Honkavaara ei saavu, sillä edellinen, Ruotsissa usein nähtävän järjestelyn mukainen päävalmentajakaksikko Thomas Lagerlöf-Kim Bergstrand luotsasi seuraa kuusi kautta saaden potkut tämän vuoden lokakuussa Hammarby-derbytappion jälkeen. Seuran intohimoiset kannattajat odottavat uuden aikakauden alkua.

Yksi Honkavaaran uuden pestin suurimmista kysymyksistä on hänen ympärilleen rakennettava valmennustiimi. Miehen historian huomioiden, olisi ensiarvoisen tärkeää, että päävalmentaja saa koota sen itse. Olisikin melkoinen yllätys, mikäli Honkavaara ei olisi pitänyt tätä ehtoa korkealla listalla sopimusneuvotteluissaan. Honkavaaran mieltymysten mukaista tiimiä tarvitaan, jotta päävalmentaja pääsee hyödyntämään vahvaa tiiminjohtamiskykyään sekä eri osa-alueiden erityisosaajia.

Oikea käsi mestari-KuPS:issa, Sixten Boström, kuulostaisi kaikin puolin ihanteelliselta apuvalmentajalta tuoden taktista lisäosaamista, tutun valmennussuhteen ja ennen kaikkea vankkaa, suomalaisille harvinaista kokemusta menestyksekkäästä Allsvenskan-valmentajuudesta. Boström tosin on tehnyt jo jatkosopimuksen KuPS:iin, urheilujohtaja-valmentaja-tittelillä, joten hahmotelman realistisuus voi olla heikolla pohjalla.

Mikään Honkavaaran aiemmassa historiassa ei varsinaisesti aseta epäilyjä sille, etteikö hän kestäisi painetilannetta. Rauhallinen suhtautuminen asioihin on kantanut ennenkin. Toisaalta, vastaavanlaisia paineita Honkavaara ei ole aiemmin kohdannut, lähimainkaan.

Mahdollisuus on mahtava. Jani Honkavaaran onnistuminen Etelä-Tukholmassa olisi miehen oman valmentauransa lisäksi iso asia myös koko suomalaisen valmennusosaamisen maineelle.

Honkavaaran siirto pudottaa automaattisesti yhden keskeisen palasen pois miesten A-maajoukkueen päävalmentajaspekulaatioista. Se ei ole välttämättä huono asia yhdellekään osapuolelle. Honkavaara vihjasi jo aiemmin syksyllä, että seurajoukkuevalmentaminen on ehkä sittenkin hänen ykkösjuttunsa kritisoiden samalla Huuhkajien ympärillä vellonutta negatiivista ilmapiiriä.

Lisäksi kiistaton fakta on se, että hän oli merkittävässä roolissa syksyn historiallisessa mahalaskussa. Se laski hänen osakkeitaan Huuhkajat-päävalmentajaksi, mutta johtopäätöksiä miehen valmentajakyvyistä ei kannata silti syksystä liikaa tehdä. Honkavaara ei vuoden kouluttajakeikastaan huolimatta ole liiton mies, vaan jokapäiväistä arkea toteuttava, pidempiä prosesseja läpi vievä seurajoukkuevalmentaja. Ja siinä hän on toistaiseksi ollut erittäin pätevä, jättekompetent.