Parantumatonta syöpää sairastava Leena Majander-Reenpää: ”En enää matkusta Intiaan, mutta iloitsen pienemmistä elämyksistä”
Leena Majander-Reenpää on sisimmässään yhä se kirjatyttö, joka aloitti uransa kustantamossa 23-vuotiaana. Maailman pahuuden sijaan hän haluaa puhua lähimmäisenrakkaudesta.
1. Elämä rakentuu palapelinä
”Täytän tänä vuonna 68 vuotta. Jotenkin nyt on sellainen elämänkohta, että rakennan palapeliä elämäni tapahtumista ja aikakaudesta, jota olen elänyt. Kun synnyin marraskuussa vuonna 1956, maassa oli ollut keväällä yleislakko ja Urho Kekkonen oli valittu ensimmäistä kertaa presidentiksi.
Olen lukenut nyt vähemmän kaunokirjallisuutta ja enemmän lähihistoriaa sekä katsonut dokumenttiohjelmia. Samalla olen oivaltanut, miten lähellä meitä 1950-luvun lapsia oli toisen maailmansodan päättyminen. Nuoruudessamme se tuntui kaukaiselta ajalta, menneisyyden sumulta.
Yksi polku menneeseen on lukea uudelleen minulle aikoinaan läheisiä kirjoja. Jouluna 1972 olin 16-vuotias ja ostin Eeva Kilven Laulu rakkaudesta -runoteoksen. Muutamaa vuotta myöhemmin hankin Terveisin Eeva Kilpi -kirjan. Kun olin töissä WSOY:ssä, minusta tuli hänen kirjojensa kustantaja. Sain silloin nimikirjoitukset näihin nuoruuteni kirjoihin. Hänen runonsa kolahtivat ikäpolveemme, vaikka emme ymmärtäneet mitään vanhenemisesta, josta hän jo silloin kirjoitti.”
2. Ikä tuli yllättäen
”Aina kun joku ikäiseni tuttu soittaa, on kaaduttu tai diagnosoitu tauti. Ei sellaisia aikoinaan mietitty. Pääsin kustantamoon töihin, kun olin 23-vuotias. Ikää tuli yllättäen, vaikka sisimmässäni olen yhä se kirjatyttö.
Sain ensimmäisen syöpädiagnoosin kaksikymmentä vuotta sitten. Tauti hoidettiin, mutta se uusi. Sairastan yhdeksättä vuotta parantumatonta syöpää, joka on levinnyt luustoon. Lääkitys on haurastuttanut luustoni niin, että molempiin reisiini on asennettu pitkät titaanituet.
HUSin syöpähoidot ovat maailman huippua, oikea hoitohelmi. Minulla on ollut hyvä tuuri, sillä sama lääkäri ja sairaanhoitaja ovat hoitaneet minua koko yhdeksän vuoden ajan. Keväällä HUSin Syöpäkeskus sai amerikkalaisten sairaanhoitajien Magneettisairaala-tunnustuksen ensimmäisenä Pohjoismaissa. En enää juokse portaita tai matkusta Intiaan, mutta iloitsen pienemmistä elämyksistä, kuten siitä, että olimme mieheni ja ystäviemme kanssa Lahdessa yökylässä!”
”Sain rinnalleni hänet, jonka kanssa olen jakanut työn, elämän ja suuren onnellisen perheen.”
3. Rakkaus kantaa elämässä
”Rakkautemme mieheni Antti Reenpään kanssa alkoi silmänräpäyksessä, ja yhdessäolomme on elämän kantava voima. Sain rinnalleni hänet, jonka kanssa olen jakanut työn, elämän ja suuren onnellisen perheen. Nyt olen riippuvainen miehestäni sairauteni vuoksi, mutta onneksi hänellä on intohimoisia harrastuksia, kuten luontokuvaus, ja omia ystäviä. Minun tilanteeni ei toivottavasti rajoita hänen elämäänsä kohtuuttomasti.
Maailman pahuudesta puhutaan niin paljon, että haluan korostaa lähimmäisenrakkauden merkitystä. Kaikki ihmiset eivät ole pahoja. Kun käytin talven liukkailla keleillä rollaattoria tai kyynärsauvoja, ventovieraat avasivat minulle ovia ja autot pysähtyivät kauas suojatien eteen. Kyllä me välitämme toisistamme, ja apua on myös osattava ottaa vastaan.
Lähimmäisenrakkautta on myös se, että olen saanut ystäväpiiriini mukaan ihmisiä, jotka olen tuntenut jo joskus kauan sitten – kouluaikaisia kavereita sekä vanhoja työtovereita. Minulla on pari tärkeää ystävää, joiden kanssa puhumme maratonpuheluita viikoittain. Olen ihmisihminen, enkä halua, että elämänpiirini kutistuu vain seurusteluun 19-vuotiaan kissamme Lennin kanssa.”
4. Perhetradiot ovat tärkeitä
”Olin paljon työtä tekevä äiti ja usein poissa kotoa. Minulla on kaksi tytärtä, esikoiseni Ulla Tarkka ja Anni Reenpää. Perheeseeni kuuluvat entisen mieheni Pekka Tarkan perhekunta, samoin Antin entinen vaimo, yhteensä neljä tytärtämme, neljä vävyä ja seitsemän lastenlasta.
Lapsenlapsirakkaus on suurinta iloa ja lämpöä. Sain viime jouluna lahjaksi sukat, joissa on lastenlasteni Sofian ja Lukaksen kuvat. Eeva Kilpi kirjoittaa, että ”lapseni pöydän ympärillä, nämä ovat niitä ihmisiä, joille minut on tarkoitettu olemaan hyvä”. Hän takuulla tarkoittaa myös lapsenlapsia.
Olemme läheisiä koko suurperhe, mutta emme sillä tavalla, että kaikki tietäisivät joka päivä, missä mennään. Viestit kulkevat mainiosti perheen Whatsapp-ryhmässä nimeltä Tutto della famiglia. Perhetraditiot ovat tärkeitä. Viikonloppuna kesällä pelaamme kirjallisuuteen liittyvää tietokilpailua, jossa jokainen voittaa jonkin kirjan. Serkukset nauttivat siitä, että voivat yöpyä pihamaalla teltassa ja leikkiä yhdessä.
Järjestän mielelläni juhlia aina, kun käden ulottuvilla on juhlanaihe, kuten jonkun syntymäpäivät. En ole ruoanlaittaja, mutta olen hyvä organisoimaan juhlia.”
Leena Majander-Reenpää
- Ikä: 67 vuotta
- Ammatti: eläkkeellä oleva kirjankustantaja
- Perhe: aviopuoliso Antti Reenpää, suurperheessä neljä tytärtä, neljä vävyä ja seitsemän lastenlasta.
