Palloliitto päätyi välimallin ratkaisuun jatkaessaan Markku Kanervan kanssa – kartoitusprosessi ja uudistettu valmennustiimi nostaa isoja kysymysmerkkejä
Palloliitto katseli useisiin vieraisiin pöytiin, myös moniin ulkomaisiin – palaten lopulta häntä koipien välissä tutun ja turvallisen vaihtoehdon, Markku Kanervan, eteen. Päivitetty valmennustiimi herättää myös suuria kysymysmerkkejä, kirjoittaa Tuukka Kotimäki.
Suomen A-maajoukkue jatkaa tulevan Kansojen liigan ottelut sekä MM-karsinnat, sisältäen mahdollisen lopputurnauksen, tutussa komennossa. Palloliiton puheenjohtaja Ari Lahti julkisti Markku Kanervan jatkon maanantai-iltapäivällä. Vaikka pomo pysyy, neuvonantajat vaihtuvat. Jo aiemmin HJK-pestinsä myötä Huuhkajat jättänyt Toni Korkeakunnas ja uutena lähtijänä Mika Nurmela eivät jatka valmennustiimissä. Uusina apuvalmentajina mukaan liittyvät Jani Honkavaara, Teemu Tainio ja ex-Huuhkaja-kapteeni Tim Sparv. Henri Lehto jatkaa videoanalyytikkona.
Aitio uutisoi Kanervan jatkon ja Honkavaaran sekä Tainion apuvalmentajaksi nousemisesta jo viime tiistaina.
Kanerva on saanut viime aikoina kasvavaa kritiikkiä EM-karsintojen päättyessä syksyllä pannukakkuun ja Huuhkajien romahdettua pahemman kerran jatkokarsintaottelussa Walesissa. Vaikka Kanerva on myös parin viime vuoden mittareilla miesten maajoukkuehistoriamme menestynein päävalmentaja, on joukkueen suunta ollut laskussa.
On selvää, ettei jatkosopimus miellytä isoa joukkoa maamme jalkapalloseuraajista. Valokeila Kanervan ympärillä tulee olemaan valtava. Pystyykö Rive nousemaan tästä vai näemmekö syksyllä jo lankun puolivälissä astelevan miehen, dead man walking?
”Uudesta tiimistä Honkavaaran näytöt riittävät varmasti. Teemu Tainio ja Tim Sparv ovat sen sijaan ainakin tässä vaiheessa isoja kysymysmerkkejä.”
Palloliitto teki asiassa kompromissiratkaisun. Vaikka Kanervan rekordi myös viimeisen parin vuoden ajalta kestää vertailun Suomen A-maajoukkuehistoriassa, oli nykyinen , valmennustiimi tullut auttamatta tiensä päähän. Se pyrki kyllä tuomaan Huuhkajien peliin uudenlaista hitaamman hyökkäyksen vaihetta, laihoin tuloksin. Pelkkä matalassa blokissa makaaminenkaan ei oikein tule nykyjalkapallossa kyseeseen, joten pyrkimys oli hyvä, toteutus ei.
Jalkapallon evoluution ja Suomen uuden pelaajasukupolven kannalta valmennustiimin oli uudistuttava. Anssi Suhonen, Otso Liimatta, Casper Terho, Leo Walta ja Tomas Galvez ovat pelaajia, jotka eivät pääse loistamaan viime vuosien pelitavassa. Joukkueen tekeminen on huutanut pallollisen pelin kyvykästä organisoijaa, johon Jani Honkavaara voi olla vastaus. Honkavaara on saanut vuodessa KuPS:in pelaamaan monipuolista, pallonhallintaan perustuvaa jalkapalloa.
Mihin emme luonnollisestikaan saaneet lehdistötilaisuudessa vastausta, oli valmennustiimin todellinen työnjako. Voisiko olla niin, että Markku Kanerva jatkaa enemmän manageri-tyyppisenä isähahmona ja muu tiimi Honkavaaran johdolla hoitaa pitkälti kenttätyön ja taktiikan läpiviemisen? Riittäisikö nöyränä miehenä tunnetun Kanervan suhtautuminen tähän? Onko liitossa pedattu Lahden johdolla jo Honkavaaraa seuraavaksi päävalmentajaksi, Rive 2.0:ksi?
Pallollisen pelin lisäksi toinen merkittävää uudistusta kaivannut osa-alue oli erikoistilanteet, joiden organisointiin Huuhkajat saa tästä eteenpäin uudet henkilöt. MM-lopputurnaushaaveista on turha puhua, mikäli erikoistilannetoiminta, tuo jalkapallon altavastaajien kulmakivi, on jatkossakin yhtä heikolla tasolla. Nykypäivän jalkapallossa erikoistilanteet ovat kaikkea muuta kuin yksinkertaista toimintaa. Useampi Huuhkajien vastustaja on näyttänyt sen viime aikoina tylyllä tavalla.
Uudesta tiimistä Honkavaaran näytöt riittävät varmasti. Teemu Tainio ja Tim Sparv ovat sen sijaan ainakin tässä vaiheessa isoja kysymysmerkkejä. Tainio teki toki hyvää jälkeä Hakassa ja Sparvilla vaikuttaisi olleen valmennusuran onnistumiseen kaivattavaa nöyryyttä miehen valmennettua jo useita vuosia Sparta Prahan juniori- ja reservijoukkueissa. Silti, tällä kaksikolla on paljon todisteltavaa siinä, ettei heitä valittu mukaan vain entisinä maajoukkuelegendoina.
Katseet Huuhkajien peliä kohtaan tulevat olemaan syksyllä historiallisen suuret. Syystäkin. Markku Kanervan on näytettävä, että hän osaa organisoida ja johtaa pelillistä uudistusta. Tilanne ei ole helppo, varsinkaan kun luottamuksen on puolin ja toisin täytynyt kokea väistämättömän kolauksen liiton katseltua useisiin vieraisiin pöytiin, myös moniin ulkomaisiin – palaten lopulta häntä koipien välissä tutun ja turvallisen vaihtoehdon eteen.
Vaikka Kanerva itse kantaa päävastuun, kiinnitän ainakin omat katseeni vähintään yhtä paljon myös uusin valmentajiin. Kanervalla on mahdollisuus aloittaa puhtaalta pöydältä, saada assistenttiensa vahvuudet esiin. Toisen ääripään vaihtoehtona on sekavuus ja siitä seuraava pelillinen pannukakku.
Uusi identiteetti on saatava kentälle näkyviin, eikä aikaa tähän ole loputtomiin. Lopulta on niin, että peli kertoo alastoman totuuden.
