Paljon kysymyksiä – vain vähän vastauksia toistaiseksi – ”Mestaruustaisto on täysin auki”
HJK:n ja Ilveksen 2-2 pistejako maanantai-illassa, sekä SJK:n voitto Interistä laittoi lisää kierroksia Veikkausliigan mestaruustaisteluun. Kun kierroksia on jäljellä seitsemän, kärkinelikko mahtuu viiden pisteen sisälle.
Syytä on korkeimman korokkeen lisäksi katsella myös olan yli, sillä HJK:sta kahden ja Ilveksestä seitsemän pisteen päässä kärkkyvä SJK esiintyi Interiä vastaan uudella tavalla väkevästi, ja seinäjokiset taistelevat vielä vähintään europaikoista.
Olin kerran luokkaretkellä jonkinlaisella matkailutilalla. Lapset pelkäsivät vapaana kulkevaa kukkoa. Silloin tilan emäntä näytti, että kukko rauhoittuu, kun sen nappaa jaloista ilmaan, ja kääntää pään alaspäin. Kukko tajuaa, että tuota kannattaa muuten kunnioittaa, kun se pystyy kääntämään koko maailman ympäri.
Sama tuli mieleen, kun Ilves löi HJK:n halki, poikki ja pinoon Töölön stadionilla ottelun kolmannella minuutilla. Joona Veteli iski tamperelaiset lähietäisyydeltä johtoon omasta päästä alkaneen kauniin hyökkäyksen päätteeksi. HJK meni hetkellisesti täysin sekaisin, kun se tajusi, että jos se avaa peliään prässätessä tai hyökätessä, Ilves voi tehdä sille tuolla tavalla.
”Ensimmäinen 10 minuuttia olikin lähes häpeällinen Klubi-näkökulmasta.”
Ilves piti palloa, painoi HJK:n linttaan omien kannattajiensa eteen, ja katkoi sinivalkopaitojen hyökkäykset yhden tai kahden syötön jälkeen. HJK oli kahden puolustuksellisesti vakaamman ottelun jälkeen lähtenyt liikkeelle nähtyä aggressiivisemman prässin kanssa, koska, niin HJK:n on kotikentällä tehtävä. HJK:n prässi oli sinänsä ihan hyvännäköistä; pelaajat liikkuivat täydellä vauhdilla, ”prässiketjut” olivat riittävän pitkiä, ja lähellä palloa olevat Ilves-nutut olivat kovan paineen alla. Ilves täytti kymppialueen kuitenkin koko leveydeltä, ja onnistui löytämään HJK:n vapaaksi jättämän pelaajan kymppialueen painottomalta puolelta.
Mitä pidemmälle ottelu eteni, sitä paremmin HJK löysi keinot ohittaa Ilveksen prässi ja viedä omat hyökkäykset ja samalla sinivalkoinen pelaajapakka vastustajan kenttäpuoliskolla. Noin 25. peliminuutista eteenpäin peliä pelattiin lähinnä Ilveksen päädyssä. Lucas Lingmanin tasoitusmaali ei välttämättä roikkunut ilmassa, mutta johdonmukaisena päätöksenä 1. jaksolle sitä voi pitää. Ilves-luotsi Joonas Rantanen vietti jakson lopussa pitkiä jaksoja vaihtopenkin suojissa – oletettavasti pallottelemassa ja pohtimassa millä pelinkuvaan saataisiin muutosta – apuvalmentajien ohjeistaessa ja pitäessä ääntä teknisellä alueella.
Toinen jakso ei ilvesläisittäin alkanut kuitenkaan yhtään paremmin. Ensimmäinen pelinavausyritys päätyi samanlaiseen pystysuuntaiseen pitkään palloon sivurajasta yli, joita ensimmäisellä jaksolla nähtiin alun jälkeen ihan liikaa. Toinen taas Anton Popovitshin harvinaiseen pallonmenetykseen, josta seurasi suoraan Alex Ringin 2-1 -johtomaali.
Toisintona ensimmäisestä jaksosta, kuin katkaisijasta kääntäen, siihen asti alakynnessä ollut joukkue otti otteen pelistä. Ilves vei pelin HJK-päätyyn 60. peliminuutilla, ja viiden minuutin vyöryntä päättyi näppärästi rakenneltuun Maksim Stjopinin tasoitusmaaliin.
”Tasapeli tyydytti enemmän Ilvestä, mutta ei sekään ole viime vuoden loppusarjan kaltaisessa vireessä. ”
KuPS:n se tyrmäsi puolessa tunnissa, Gnistanin voitti vaivoin, ja Helsingissä sen esitys oli niin ikään epätasainen. HJK:n ero kärkeen on viisi pistettä, ja välissä on vielä kaksi muuta joukkuetta. Klubin onneksi sillä on taskussaan Suomen Cupin voiton myötä tullut paikka Eurooppa Liigan karsintoihin, muuten se pelaisi käytännössä uskottavuudestaan. Huolestuttavinta HJK:n kannalta on se, ettei serbitoppari Mihailo Bogicevicin kohtalaisesta avausdebyytistä huolimatta ole varmaa, onko se onnistunut hankkimaan laajemman ringin laatua kesän siirtoikkunassa. Ainakin maanantaina HJK:n hyökkäyspeli käytännössä päättyi Vicente Besuijenin ja Ardit Tahirin kentälletuloon.
Molemmat maanantain ottelun joukkueet näyttivät niin paljon pehmeää alavatsaa, että mestaruustaiston voi sanoa olevan täysin auki. Kumpikin menetti otteensa pelistä hyvin helposti, ja hallinnan aaltoilu kuvasti enemmän joukkueiden kyvyttömyyttä vastustaa toistensa pelaamisen vahvuuksia, kuin kahden vastaanpanemattoman hyvän joukkueen kohtaamista.
Koko kärkiviisikolla on ympärillään avoimia kysymyksiä. Oliko SJK:n 5-3-2, erikoistilannemaalit ja viihtyminen ilman palloa jotain, joka on toistettavissa yhtä tehokkaasti? Voiko Inter luottaa siihen, että se pystyy edelleen muuttamaan ihan hyvät pelinkuvat ja tapahtumat tehokkaasti myös tuloksiksi taululle? Riittääkö HJK:n leveys esiintymään omalla huipputasolla otteluiden sisällä tai mestaruussarjassa illasta toiseen? Miten KuPS kestää europelien otteluruuhkaa? Saako Ilves pallollisen otteensa pitämään paremmin tai pystyisikö se vihdoin parantamaan puolustamistaan?
Nopeimmin oikein vastannut voittaa.
