Paleface yllätti ja lähti maanpuolustuskurssille – “Hipeillä on helposti mielessä haukka vastaan kyyhky -asetelma”

Kuva somessa pysäyttää: Karri Miettinen eli Paleface on kutsuttu maanpuolustuskurssille ja mies esiintyy kuvissa armeijavetimissä.

Olen kirjoittanut Miettisen kanssa tietokirjan, ja oppinut tuntemaan hänet vankkumattomana rauhan miehenä. Miksi kaikista ihmisistä juuri hän on lähtenyt sille kurssille?

Miettinen istahtaa laivan hytin sängylle. Haastatteluaikaa on ollut hankalaa löytää, koska kuukauden kestävän kurssin tähden Miettisen kalenteri on ollut täynnä, ja flunssakin on vaivannut. Miehellä on illalla keikka Tallinnan kirjailijatalolla, ja laivamatkalla on aikaa jutella.

Ensimmäinen kysymys on ilmeinen: Mitä ihmettä?

Miettinen hymyilee ilkikurisesti. Hän on osannut odottaa kysymystä.

– Ajattelin, että olisi mielenkiintoista päästä sinne rakenteisiin tutkimaan, miten tämä homma menee.

Miettinen sanoo tarkistavansa mielellään faktoja. Omissa ympyröissä mielipiteet helposti kuplautuvat, ja hän halusi tietää, olivatko omat käsitykset yhteiskunnasta irtautuneet todellisuudesta.

– Mä en myöskään ole niin radikaali kuin monet ajattelevat, hän lisää.

Karri on armeijan käynyt mies, korpraali Riihimäen viestirykmentistä.

– Olin ensimmäistä saapumiserää, joka selvisi intistä kuuden kuukauden mittaisella lyhyellä palveluksella, vaikka koittivat kovasti puhuttaa mua lähtemään aliupseerikouluun.

Rynnäkkökiväärillä hän nakutti parhaat arvosanat ja sai kultaisen ampumamerkin, mutta teki myös luovia: pyöritti sotaharjoitusradiota ja maalasi varuskuntasairaalan odotushuoneeseen psykedeelimuraalin.

– Maanpuolustuskurssin yhteydessä Upinniemessä ammuimme rynnäkkökiväärisimulaattorilla ja menneisyyden haukansilmästä oli muisto vain, Miettinen sanoo.

Miettinen kokee, että hänen roolinsa maanpuolustuskurssilla oli esittää rakentavasti kysymyksiä, joita muut eivät halunneet esittää.

– Mun tehtäväksi jäi vaikkapa kysyä, mitä tapahtuisi Israelista ostetun Daavidin lingon huollolle, jos kansainvälinen yhteisö kääntyisikin laajemmin Israelia vastaan ja asettaisi sille talouspakotteita. Kysymystä pidettiin hyvänä, mutta vastausta ei osattu antaa.

Kurssikavereina Miettisellä oli puolustusvoimien henkilökuntaa, akateemikkoja sekä kulttuurin, järjestöjen ja median edustajia – sekä suuri joukko johtajia elinkeinoelämän huipulta. Eräs kurssilla ollut kuvailee, että Palefacea kuunneltiin, ja everstit ja toimitusjohtajat nyökyttelivät, kun aktivisti puolusti pehmeitä arvoja.

Miettinen myöntää, että keskustelut olivat hyviä.

– Meillä hipeillä on helposti mielessä haukka vastaan kyyhky -asetelma, mutta oli hyvä havaita, kuinka humaaneja, sivistyneitä ja monimuotoisen maailmankuvan omaavia ihmisiä korkean tason sotilashenkilöt ovat, Miettinen sanoo.

– Naama punaisena huutava vääpeli tai amerikkalaisen elokuvan Laosia pommittava kenraali on kaukana todellisuudesta.

Kuten tyypillistä, osa kurssilaisista osallistui muita aktiivisemmin ja toiset pitivät matalampaa profiilia. Miettinen kokee olleensa yksi aktiivisimmista. Keskusteluissa oli myös jakolinjoja ja sparrailua. Elinkeinoelämän väki jaksoi muistuttaa, kuinka yritysmaailma takaa maan työllisyyden ja verotulot ja on siksi kaikkein tärkein osa yhteiskuntaa. Miettinen koki, että taiteen merkitystä sai perustella loputtomasti. Keskustelun asetelmista myös vitsailtiin.

– Demareiden puoluesihteeri Mikkel Näkkäläjärvi letkautti usein, että nyt alkaa taas kuulostaa kokoomuksen tupaillalta, Miettinen sanoo naurahtaen.

Muutamien illanviettojen yhteydessä Paleface esiintyi kurssikavereille – työväenlaulujakaan unohtamatta.

– Laulut ovat kuin aikakapseli, jotka kertovat meille, millaisessa maailmassa me elämme, hän sanoo.

Kurssin aikana vierailtiin eri ministeriöissä ja järjestöissä ja kuultiin luentoja asiantuntijoilta. Välillä tunnelma oli epätodellinen, sillä samaan aikaan lehdistä luettiin ilmatilan loukkauksista ja vihreistä miehistä Viron rajoilla.

Kurssin tuoma tieto kuitenkin vähensi tuskaa: Miettinen sanoo, että kurssi rauhoitti hänen mieltään, sillä hän ymmärsi, että suomalainen yhteiskunta on hyvin varautunut erilaisiin kriiseihin.

– Kurssilla puhui joukko alojensa parhaita asiantuntijoita. Tilannekuva on kirkas. Oli myös hienoa nähdä, miten vaikkapa Ilmatieteen laitokselta johdetaan teiden aurausta ja auki pitämistä.

Ja ulkoministeriön osaaminen teki häneen vaikutuksen. Valtiosihteeri antoi laajan tilannekuvan koko maailmasta ja osasi sitten vastata tyhjentävästi kaikkiin mahdollisiin kysymyksiin, joita 50-päinen kurssi keksi kysyä.

– Sekin rauhoittaa mieltä, että juuri ulkoministeriössä on tuollainen osaaminen kaikenlaisten Trumppien aikakaudella.

Miettinen katsoo ikkunasta kaukana kulkevaa rahtilaivaa. Kurssin aikana kävi myös piinaavan selväksi, kuinka riippuvainen Suomi on Itämerestä etenkin nyt, kun itäraja on käytännössä kiinni.

– Suomi on saari, hän sanoo.

Tuonti ja vienti ovat kiinni meriliikenteestä, ja Venäjän varjolaivasto on löytänyt keinot liikkua vesillä kauppasaarrosta huolimatta.

– He on vuokranneet köyhiltä mail- ta aluksia ja henkilökuntaa, ja he kuljettavat raakaöljyä tässä ihan pokkana.

Kurssi on käyty ja siitä saatu paljon irti, mutta Karri Miettinen ei kuitenkaan aio rapsutella rauhanmerkkiä irti kitarastaan. Hän on edelleen rauhanmies ja aktivisti.

– Kurssi oikeastaan vahvisti käsityksiäni siitä, että syrjäytymisen ehkäiseminen on turvallisuuspolitiikkaa parhaimmillaan, hän sanoo.

Kurssilla puhuttiin paljon sotilaallisesta turvallisuudesta, mutta myös sisäisestä turvallisuudesta. Siihen kuuluvat pelastuslaitos, toimiva kansalaisyhteiskunta ja poliisi – mutta myös mielenterveystyö, syrjäytymisen estäminen ja yhteiskunnan turvaverkot. Miettistä suututtaa, että Suomessa leikataan niin voimakkaasti tärkeiltä aloilta, jotka vakauttavat yhteiskuntaa.

– Kun kaikki eivät pysy mukana, syntyy potentiaalisia miinoja ja radikalisoitumista.

Melkein jokaisella maanpuolustuskurssin luennolla mainittiin henkinen kriisinkestävyys. Sanottiin, että kun yhteiskuntaa koettelee vaikkapa pandemia, kriisistä selvitään taiteen, musiikin, kirjallisuuden ja elokuvien avulla. Miettisestä on ristiriitaista, että kaikki ylistävät suomalaista kulttuuria ja samaan aikaan siitä saksitaan ennennäkemättömällä tavalla.

Ja sitten on vielä maanpuolustustahto. Miettinen ei erityisesti pidä siitä sanasta, mutta parempaakaan ei nyt keksitä.

– Mikä on se liima, joka sitoo ihmiset yhteen ja motivoi yhdessä puolustamaan Suomea?

Hän mietti kurssilla, miten mu- kaan saadaan esimerkiksi sellaiset suomalaiset, joilla on juuret kahdessa kulttuurissa, kun vallan huipulla on totuttu syrjivään puheeseen.

– Rasismi on erityisen räikeää, kun se tulee valiokunnan puheenjohtajan suusta, hän sanoo.

Vielä joitain vuosia sitten Paleface tunnettiin tiukkana Naton vastustajana. Onko se kanta sittemmin värähdellyt? Kysymyksen ääressä Miettinen taas katsoo ulapalle hiljaa.

Sitten hän toteaa, että samalla kun Venäjän suurhyökkäys Ukrainaan sai ulkopolitiikan huippututkijat tarkistamaan tilannekuvaansa, myös hän huomasi puntaroivansa omaa Nato-kantaansa.

– Onhan se vähän kiusallista, mutta Venäjän hyökkäyksen jälkeen on ollut pakko katsoa muuttunutta turvallisuustilannetta uudelleen. En ole militarisoitumisesta riemuissani, mutta yhteenkään Nato-maahan ei ole koskaan hyökätty.

Kurssin yksi mielenkiintoisimmista puheenvuoroista käsitteli ydinaseita brutaalin rehellisesti. Se muistutti Hiroshiman ja Nagasakin kauhuista ja siitä, kuinka pitkään ihmiskunta vannoi, että niin ei koskaan enää kävisi.

– Mutta muistammeko me atomipommin kauheudet vielä? Entä muistavatko mielivaltaiset ja narsistiset presidentit, joilla on ne laukaisukoodit käsissään?

Hän muistuttaa, että vaikka ydinasepelote ja Nato tuovat turvaa, samalla Nato-jäsenyys tekee Suomesta häirinnän kohteen. Merikaapelien katkominen, gps-häirintä ja välineellistetty maahantulo ovat osa Suomeen kohdistuvaa vaikuttamista.

Miettisen mielestä juuri nyt olisi erityisen tärkeää vahvistaa kaikin tavoin demokratiaa.

– Salaliittoteorioiden aikakaudella olisi pikemminkin lisättävä Yleisradion resursseja kuin leikata sieltä. Meidän on myös tuettava moniarvoista yhteiskuntaa, rauhantyötä ja kaikkea sitä, mikä erottaa Suomen naapurin autokratiasta, hän sanoo.

– Aina puhutaan Suomen ja Venäjän välisestä pitkästä rajasta, mutta pitää muistaa, että se raja on myös todella iso pudotus vapaan yhteiskunnan ja diktatuurin välillä.

Kurssin palautteissa kysyttiin, miten sen opit jalkautetaan kunkin osallistujan organisaatioon. Freelance-muusikko kirjoitti lomakkeisiin, että aikoo jatkossakin puolustaa monimuotoista Suomea ja välittää taiteessaan totuudenmukaista kuvaa maailmasta. Nyt hän voi tehdä sitä vähemmällä spekulaatiolla ja paremman tietopohjan kanssa.

– Ja alitajunta taatusti käsittelee kurssin teemoja vielä pitkään. Alkaa syntyä uutta riimiä. Maanpuolustuskurssi tulee varmasti kuulumaan myös mun räpeissä. ●