Apu

Pakkopalautukset: Kaikki eivät luota turvapaikkaprosessiin

Pakkopalautukset: Kaikki eivät luota turvapaikkaprosessiin

Vihreiden lainsäädäntösihteerin protestointi sähköisti keskustelun turvapaikkapolitiikasta. Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimisto ei halua kieltää palautuksia, mutta sanoo turvapaikkapäätöksenteossa olevan ongelmia etenkin oikeusavun saamisessa ja kriisialueilta tulevien suojaamisessa.
Teksti Susanna Luikku
Kuvat Lehtikuva
Mainos

Keskustelu poliisin toimeenpanemista ulkomaalaisten käännytyksistä ja Suomen turvapaikkaprosessista on vellonut viime päivinä. Vihreiden lainsäädäntösihteeri Aino Pennanen protestoi viime viikon tiistaina Berliiniin lähteneessä lentokoneessa turvapaikkaa hakeneiden pakkopalautuksia, ja yritti keskeyttää käännytyksen toimeenpanon. Lentokoneen henkilöstö poisti Pennasen koneesta, kun tämä ei suostunut istumaan koneen nousun ajaksi.

Pennasella ei ollut tietoa, kuka neljän poliisin voimin pakkopalautettava mies oli, ja mistä syystä ja mihin maahan häntä oltiin palauttamassa. Palautetun henkilöllisyydestä ja määränpäästä liikkuu ristiriitaisia tietoja, mutta viranomaiset eivät ole vahvistaneet niitä. Turvapaikkapäätöksistä vastaava maahanmuuttovirasto Migri tai poliisi eivät ota kantaa yksittäistapauksiin.

Keitä ovat pakkopalautettavia?

Pakkopalautettaviksi kutsutaan poliisin saattaen palauttamia ihmisiä, jotka eivät lähde Suomesta vapaaehtoisesti tai joiden palautukseen arvioidaan liittyvän väkivallan riskiä. Valtaosassa palautustehtävistä poliisi saattaa ihmisen lentokentälle tai satamaan ja varmistaa, että tämä nousee kulkuvälineeseen (valvottu palautus). Saattaen tehdyssä palautuksessa poliisi seuraa mukana kohdemaahan asti.

Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimiston tehtävä on valvoa palautuksia. Sen toimistopäällikkö Rainer Hiltunen pitää viime viikon tapauksesta noussutta keskustelua esimerkkinä siitä, että kaikki eivät luota Suomen turvapaikkapolitiikkaan ja Migrin päätöksentekoprosessiin.

– Suomen turvapaikkapolitiikka on kiristynyt rajusti parin viime vuoden aikana. Meidän kantamme on, että turvapaikkaprosessissa on ongelmia etenkin hakijoiden saaman oikeusavun laadussa, tulkkauksessa ja päätösten kategorisessa tiukentumisessa. Samanlaisista oloista tulevat ja samoista asioista kertoneet ihmiset ovat saaneet sekä myönteisiä että kielteisiä päätöksiä.

Hiltusen mukaan maahan on luotu oikeusjärjestelmälle vierasta kaksitasojärjestelmää, jossa oikeusturva turvapaikka-asioissa on heikompi kuin muilla elämänalueilla. Maahanmuuttopolitiikassa tulisi hänen mukaansa pyrkiä kestäviin ratkaisuihin yksilön ja yhteiskunnan näkökulmasta.

– Nyt Suomi on aika tyly kriisialueilta tuleville ihmisille. Yksilöt, joilla on esimerkiksi työpaikka ja perhe Suomessa, joutuvat käännytysten ja pakkopalautusten vuoksi kohtuuttomiin tilanteisiin. Vertailukohdaksi voi ottaa vaikkapa Ruotsiin aikoinaan lähetetyt suomalaiset sotalapset: eivät he olleet vainon kohteena tai välittömässä hengenvaarassa, mutta tarvitsivat suojaa ja turvaa, Hiltunen huomauttaa.

Poliisi saattaa myös sairaita ja iäkkäitä henkilöitä turvallisuussyistä

Ylikomisario Leena Lintuluoto Helsingin poliisista kertoi Yle Radio 1:n Ykkösaamussa 2.8., että poliisi saattoi viime vuonna neljäsosan maasta poistettavista ihmisistä. Lintuluodon mukaan viime vuonna Suomesta poistettiin noin 2 600 ihmistä, joista vähän yli 500 poliisin saattamina. Kesäkuun loppuun mennessä tahti on pysynyt suunnilleen samana kuin viime vuonna.

Palautettavat ovat henkilöitä, jotka ovat saaneet täytäntöönpanokelpoisen maastapoistumispäätöksen. Osa on kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita, osa rikoksesta tuomittuja. Lintuluodon mukaan poliisi saattaa myös sairaita ja iäkkäitä henkilöitä turvallisuussyistä.

Poliisihallitus julkaisi viime viikolla tiedotteen, jonka mukaan tammi–heinäkuussa Suomesta palautettiin poliisin valvomana yhteensä noin 1 200 henkilöä. Sen mukaan valtaosa poliisin palauttamista ihmisistä olisi muita kuin kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita. Yleisimmät palautusmaat olivat Venäjä, Viro ja Irak.

Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimisto kävi poliisin tiedotteen jälkeen läpi toimiston tietoon tulleet palautukset tammi–huhtikuulta 2018. Sen mukaan 85 prosenttia poliisin saattaen palauttamista ulkomaalaisista on kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita.

Saattaen palautettiin vuoden neljän ensimmäisen kuukauden aikana yhdenvertaisuusvaltuutetun toimiston tilastojen mukaan 234 henkilöä, joista aiemmin turvapaikkaa hakeneita oli 200. Mukana tilastoissa on sekä reittilennoilla että erillisillä charter-lennoilla palautettuja.

Poliisi selitti lukujen eroa sillä, ettei se tilastoi käännytettyjä turvapaikanhakijoita erikseen. Rainer Hiltunen asettelee sanansa aiheesta varoen:

– Poliisi ja sisäasianministeriö antoivat tilastoillaan ymmärtää, että suurin osa pakkopalautetuista olisi maahantulokiellon tai rikostuomion saaneita. En osaa sanoa, miksi näin toimittiin, mutta luvuissa oli niin iso ero, että katsoimme aiheelliseksi käydä läpi ja julkistaa omat tilastomme.

Prosessissa ja päätöksenteossa on korjattavaa

Rainer Hiltunen korostaa, ettei toimisto vaadi palautusten keskeyttämistä tai esitä, ettei ketään saisi pakkopalauttaa. Prosessissa ja päätöksenteossa on kuitenkin korjattavaa.

Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimisto teetti alkuvuodesta Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan ja Åbo Akademin ihmisoikeusinstituutin kanssa tutkimuksen kansainvälistä suojelua koskevista päätöksistä maahanmuuttovirastossa ajalla 2015–17. Aineistona olivat 18–34-vuotiaita Irakin kansalaisia koskevat päätökset, koska Irakista tuli etenkin huippuvuonna 2015 eniten turvapaikkahakemuksia.

– Vuoden 2015 tarkastelujaksolla 86 prosenttia sai myönteisen päätöksen kansainvälisen suojelun nojalla tai muun oleskeluluvan, ja 14 prosenttia käännytettiin kielteisellä päätöksellä maasta. Kaksi vuotta myöhemmin luvut olivat päinvastaiset eli 79 prosenttia sai kielteisen ja 21 prosenttia myönteisen päätöksen.

– Mielestämme näin suuri ero ei selity Irakin tilanteen muutoksella eikä humanitaarisen suojelun poistamisella Suomen ulkomaalaislaista, vaan kyse on tulkintojen muuttumisesta. Kun kokonaisuudessaan 80 prosenttia päätöksistä on nykyään kielteisiä ja 20 prosenttia myönteisiä, näin suurta muutosta ei pitäisi perustella pelkällä tulkinnanvaraisuudella, Hiltunen sanoo.

Pakkopalautukset ovat prosessin viimeinen vaihe

Pakkopalautuksissa on kritisoitu muun muassa sitä, että Suomi palauttaa ihmisiä turvattomiksi katsotuiksi alueille. Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimisto kanta on, että esimerkiksi Afganistaniin ei tulisi palauttaa tämänhetkisten tietojen valossa ketään. Myös Irakin turvallisuustilanne on toimiston mukaan paikoin erittäin huono, joskin alueelliset erot ovat suuria.

Rainer Hiltunen korostaa, että pakkopalautukset ovat prosessin viimeinen vaihe ja poliisi on toteuttanut ne pääosin asiallisesti sekä ihmisarvoa kunnioittaen. Hänestä vähintään yhtä tärkeää olisi kiinnittää huomio oikeusturvan toteutumiseen hakuprosessissa ja siihen, etteivät ihmiset joutuisi kohtuuttomiin tilanteisiin.

– Esimerkiksi jo työllistyneen henkilön pitäisi kalliin pakkopalautuksen sijaan voida hakea ja odottaa työlupapäätöstä Suomessa. Myös jokaisen oikeutta perhe-elämään tulisi kunnioittaa ja huomioida erityisesti alaikäisten ja ilman huoltajaa maassa olevien lasten suojelun tarve.

Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimisto on ehdottanut eduskunnalle lainsäädäntömuutoksia, jotta ketään ei palautettaisi olosuhteisiin, joissa he voivat joutua epäinhimillisen kohtelun kohteeksi.

– Eikä pitäisi olla sellaista välitilaa, että maassa joudutaan oleskelemaan ilman oleskelulupaa. Se ruokkii myös hyväksikäyttöä, pimeitä työmarkkinoita ja varjoyhteiskunnan syntyä.

Lakeja pitää noudattaa

Lentokoneprotestin kaltaiset teot, mielenosoitukset ja maan alle painuvat turvapaikanhakijat kertovat Hiltusen mukaan siitä, että ihmisten luottamus päätöksentekoprosessiin on osittain hyvin huono.

– Kaikki eivät enää usko, että Suomessa turvapaikkapäätökset tehdään asianmukaisesti ja ihmisoikeuksia noudattaen. Lakeja pitää noudattaa, mutta protesteja ja turvapaikkaprosessissa ilmenneitä ongelmia ei tule ohittaa olankohautuksella.

Pakkopalautukset

  • Pakkopalautetuiksi kutsutaan henkilöitä, jotka poliisi poistaa maasta joko valvottuna tai saatettuna eli kulkuvälineeseen tai perille asti seurattuna. Palautuksen syitä ovat yleensä maahantulokiellon rikkominen, kielteinen turvapaikkapäätös tai rikostausta.
  • Poliisihallituksen mukaan vuonna 2017 Suomesta poistettiin noin 2 600 ihmistä, joista 500 saatettuina.
  • Tämän vuoden kesäkuun loppuun mennessä maasta poistettujen määrä oli noin 1 250 henkilöä. Eniten henkilöitä eli noin 350 palautettiin Viroon. Seuraavaksi suurimmat palautusmaat olivat Venäjä ja Irak.
  • Pakkopalautuksia valvovan Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimiston mukaan tammi–huhtikuussa 2018 pakkopalautetuista 85 prosenttia oli kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita. Poliisi on ilmoittanut, ettei se erottele tilastoissa turvapaikanhakijoita muista palautettavista.
Julkaistu: 8.8.2018