Kuihtuva laji pitää pintansa Ylivieskassa – ”En ole missään muussa urheilulajissa itse kokenut sitä tunnetta”
Paini on pysynyt Ylivieskan perinnelajina yli viiden vuosikymmenen ajan. Itsetuntoa kasvattavassa lajissa päävastustajana on oma mieli.
Kun ylivieskalaisen salin painimatto uusittiin viime syksynä, kaatopaikalle vietyjen vanhojen alusmattojen pohjista löytyi vuosiluku 1975. Sitä mattoa vasten ehti painua kolmen sukupolven korvat.
Vaalea kaksikerroksinen puurakennus Ylivieskan keskustan tuntumassa näyttää vanhalta kyläkoululta, mutta on entinen urheilutalo. Viimeiset yli viisi vuosikymmentä se on ollut vain yhden lajin syleilyssä, kirjaimellisesti.
Eteisessä vastassa on lasten pinkkejä ja mustia Kuomia aikuisten talvikenkien seassa. Suljetun oven takaa kuuluu töminää, puheenpulputusta ja hiissausääniä. Vanhempien ja 3–4-vuotiaiden lasten yhteinen nallepainitunti on loppusuoralla.
