Painavat sanat herättivät: HJK myönsi jotain merkittävää – se antaa toivoa paremmasta tulevaisuudesta
Töölössä myönnettiin, että HJK ei enää houkuttele parhaita nuoria pelaajia riveihinsä. Vanhaan asemaan palaaminen vaatii tuhdin setelipinon ohella osaamista ja ennen kaikkea lajin kehityskulkujen ymmärrystä.
Kontulan urheilupuiston hiekkakenttä joskus parikymmentä vuotta sitten. HJK ja PPJ kohtaavat kesäisen hiekkapölyn keskellä 13-vuotiaiden aluesarjassa. Valmennamme Gert Remmelin kanssa Pallo-Poikia. Klubin penkin päässä istuu Jari Rantanen. Ottelu päättyy luvuin 1–1.
Mietimme kotimatkalla, että pääsimme todella lähelle Klubin kaatamista. Tätä temppua ei joka päivä junioripeleissä tapahtunut. HJK poimi parhaat kyvyt riveihinsä laajalta alueelta.
Harva, jos yksikään, nuori pelaaja sanoi tuolloin ei sinivalkoisille.
HJK otti niin suuren aseman Etelä-Suomessa, että pienemmät seurat antoivat lahjakkuutensa usein jopa mielellään Klubin kasvatettavaksi. HJK teki yhteistyösopimuksia ja sai kyvyt ilmaiseksi, tai ainakin puoli-ilmaiseksi.
Tilannetta helpotti suomalaisen jalkapalloilun kypsymättömyys. Täysipäiväisiä valmennuspestejä ei juuri junioripuolella ollut. Moni, esimerkiksi Klubin valmentaja, toimi Palloliitossa esimerkiksi piirijoukkueissa.
Pelaajat vain ajautuivat Töölöön: HJK sai uskomattoman valta-aseman ja piti siitä kiinni pitkään. Vielä viisi vuotta sitten yksi pitkän linjan Klubin valmentaja kertoi, että on saanut vain kerran kielteisen vastauksen, kun on kysynyt toisen seuran pelaajaa sinivalkoisiin.
Sitten jotain muuttui. Muut seurat alkoivat palkata yhä enemmän täysipäiväisiä valmentajia. Suomessa ymmärrettiin, että nuoria pelaajia voi jopa myydä maailmalle.
Yhä useammat seurat alkoivat miettiä pelaajakauppaa yhtenä tulonlähteenä. SJK ulotti kykyjenetsintäverkostonsa pääkaupunkiseudulle ja perusti Kuortaneelle jalkapallolukion.
Interin scoutti, etelän jalkapallokuviot tunteva Jyrki Ahola on yhä tutumpi kasvo Helsingin, Espoon ja Vantaan junioripeleissä.
KuPS myi Matias Siltasen miljoonalla ja antaa nuorille peliaikaa.
Ilves tarjosi Miikka Takkulan johdolla kehityspolkuja valtakunnan ykköslupauksille. IFK Maarianhamina ryhtyi peluuttamaan hyvin nuorta kokoonpanoa.
”Esimerkiksi ruotsalaiset seurat seuraavat herkeämättä suomalaisia lupauksia, sillä pelaajien hinta on hyvin edullinen. ”
Listaa voisi jatkaa pitkään. Alkoi tapahtua niin paljon, että Klubin urheilutoimenjohtaja Petri Vuorinen sanoi painavat sanat, kun HJK julkaisi marraskuun lopulla Janne Wilkmanin nimityksen seuran pelaajahankinnoista vastaavaksi henkilöksi (Head of Scouting).
– Haluamme Klubiin Suomen parhaat nuoret ja yleisesti laadukkaimmat pelaajat, Vuorinen sanoi.
Vielä kymmenisen vuotta sitten tätä ei tarvinnut sanoa ääneen. HJK poimi Suomen parhaat ja laadukkaimmat pelaajat. Kuvaavaa on, että Klubin pelaaja on valittu Suomen parhaaksi poikapelaajaksi viimeksi kahdeksan vuotta sitten (Santeri Väänänen, 2018). Tätä ennen HJK vei pystin kolme kertaa neljän vuoden aikana.
Saavutus on aikamoinen, sillä HJK toimii ylivoimaisesti suurimmalla markkina-alueella ja keikkuu edelleen junioreissa poikkeuksetta sarjataulukkojen kärkipäässä.
Samalla HJK on joutunut kilpailemaan yhä vahvemmin kansainvälisillä markkinoilla. Esimerkiksi ruotsalaiset seurat seuraavat herkeämättä suomalaisia lupauksia, sillä pelaajien hinta on hyvin edullinen. Siltasenkin arvo on moninkertaistunut nopeasti Djurgårdenissa.
Tämä kaikki on johtanut siihen, että nuoret pelaajat pohtivat lähipiireineen yhä tarkemmin seuraavia siirtoja. Mietitään, missä on mahdollisuudet päästä pelaamaan. Pohditaan, missä koulun ja pelaamisen yhdistäminen onnistuu parhaiten.
Tutkitaan jopa pelityylejä ja jalkapallon kehityssuuntia. Tarkastetaan, onko tukitoiminnot, esimerkiksi voimaharjoittelu, hoidettu järjestelmällisesti. Enää ei mennä vain kirkkaimpien valojen perässä, vaan käydään tutustumassa kaikkiin mahdollisuuksiin.
Sekin on merkittävää, että monella pääkaupunkia pienemmällä paikkakunnalla pelaajan jokapäiväinen elämä rullaa saumattomasti. Helsinki on iso paikka ja etäisyydet pitkiä.
Muualla moni asia voi mennä mutkattomammin, kun kaikki tuntevat toisensa. Esimerkiksi SJK on onnistunut rakentamaan yhteisön, jossa pelaajat puskevat toisiaan eteenpäin ja päivät kuluvat aamusta pitkään iltapäivään yhdessä.
”SJK on Suomen oma pikku FC Nordsjælland, jossa nuoriin luotetaan kovimmassakin paikassa.”
HJK on viime vuosina hakenut itseään. Juuri päättyneellä kaudella HJK jäi Veikkausliigassa viidenneksi ylivoimaisella pelaajabudjetillaan. Klubin johto turvautui hädän hetkellä jälleen Rantaseen, tällä kertaa HJK-legenda Jari Rantasen Joonas-poikaan.
Hieman aiemmin saapui jo Wilkman. Seuraavaksi jalkapalloileva Suomi odottaa, mitä HJK jatkossa tarjoaa.
Se toinen suuri seura KuPS on onnistunut löytämään hapuilun jälkeen linjansa ja voittanut kaksi mestaruutta peräkkäin. KuPS on antanut omille nuorilleen peliaikaa ja vastuuta, löytänyt heidän rinnalleen ykkösluokan ulkomaalaisia (Johannes Kreidl ja Ibrahim Cissé) ja myös takuuvarmoja kotimaisia (Jaakko Oksanen ja Petteri Pennanen) laatupelaajia. Tämä on voittava kaava.
On jopa hieman erikoista, että Roman Eremenko on pelannut jo nelisen vuotta pääkaupunkiseudulla jalkapalloa (HIFK, Honka, Gnistan), mutta Klubiin hän ei ole siirtynyt. Eremenko kelpaisi edelleen heittämällä joukkueen keskikentälle ja antaisi joka päivä arvokasta esimerkkiä nuoremmilleen.
Veikkausliigan tiukempaa ääripäätä edustaa SJK, jonka avauskokoonpanon keski-ikä huiteli alimmillaan 22 vuoden paikkeilla. SJK on Suomen oma pikku FC Nordsjælland, jossa nuoriin luotetaan kovimmassakin paikassa.
HJK pystyisi rakentamaan omilla nuorillaan ihan vastaavan sikermän, mutta onko se Klubin juttu?
”HJK nousi aikoinaan ylivoimaiseksi ykköseksi, kun jalkapalloileva Suomi eli eri aikaa.”
HJK on edelleen junioreissa vahva ja vie sarjojen ykköstilat. Klubin vanhimmat juniorit pelaavat Genkin vieraana UEFA Youth Leaguen jatkopaikasta. Tämä ei lämmitä, jos HJK ei onnistu kasvattamaan absoluuttisia huippupelaajia tai voita ylivoimaisilla voimavaroillaan miesten pääsarjaa. Naisten puolella HJK dominoi.
Joonas Rantasen rooli kokonaisuudessa on suuri. Seinäjoelta Helsingborgs IF:ään siirtynyt Stevie Grieve kertoi hiljattain Aitiolle, että HJK ja Rantasen edellinen joukkue Ilves edustivat hänelle Veikkausliigan joukkueista perinteisintä positional playtä, eli aluepainotteista, hieman staattista jalkapalloa.
Grieve seuraa herkeämättä lajin kehityskulkua ja uskoo katupelipainotteiseen pass and move -jalkapalloon, jossa korostuu alueellinen vapaus, jatkuva liike, hauskuus ja iloisuus. SJK sopeutui vastustajan jättämiin tiloihin ja lähes unohti pelipaikat. Kaikki perustui selkeään ajatukseen: syötä eteenpäin, juokse eteenpäin ja prässää eteenpäin.
Esimerkiksi Ruotsin mestari Mjällby AIF luotti hyvin vastaavaan kaavaan.
Rantasen pelikirja on erilainen. Klubin on joka tapauksessa pakko ottaa huomioon jalkapalloilun evoluutio. Kansainvälisissä peleissä pärjääminen ja kansainvälisiin ympäristöihin kelpaavien pelaajien kasvattaminen vaatii paljon.
Pelaajien on pystyttävä voittamaan oma suora vastustaja ja luotava laadullaan etua. Tämä koskee hyökkäämistä ja puolustamista.
”HJK näyttää heränneen karuun todellisuuteen karmaisevan syksyn jälkeen. ”
Rantanen korostikin ensimmäisessä lehdistötilaisuudessaan suoraviivaista etenemistä. Vuorinen taas sanoi, että Rantasen värvääminen perustui numeroihin eli niihin avainmuuttujiin, joita HJK pelissään korostaa. Kentällä nähdään, pelaako HJK suurseurajalkapalloa.
Klubin tilannetta parantaa, että Vuorinen on ääneen myöntänyt tilanteen vakavuuden. Johtavan aseman saavuttaminen vie aikaa. HJK nousi aikoinaan ylivoimaiseksi ykköseksi, kun jalkapalloileva Suomi eli eri aikaa. Nykyisin kilpailu on kovempaa sekä täällä että kansainvälisesti.
Kaiken viisauden alku on tosiasiain tunnustaminen, sanoi presidentti J. K. Paasikivi aikoinaan.
HJK näyttää heränneen karuun todellisuuteen karmaisevan syksyn jälkeen. Seura otti siirtomarkkinoilla järeät keinot käyttöön. Tilanne on kriittinen. Pari viime kautta on osoittanut, että HJK ei pysty enää kilpailemaan ylivoimaisella setelipinolla.
Se on pienimuotoinen kunnianosoitus muille suomalaisille seuroille. Jotain on tapahtunut, mutta suomifutis ei voi levätä laakereillaan.
