Päihdelääkäri Kaarlo Simojoki vapautui varhain juomisen paineesta – Sen sijaan hänellä on toinen himo, ja näin se pysyy kurissa

Aamu

7.00 | Aamutoimet kotona

Herään arkisin seitsemältä ja noudatan samoja rutiineja. Käyn joka aamu ensin puntarilla ja sen jälkeen juon noin puoli litraa vettä. Aamupalaksi syön 250 grammaa rahkajugurttia, johon sekoitan kauhallisen proteiinijauhetta, voimakauraa, desilitran mustikoita ja 50 grammaa mysliä. Lisäksi juon 2–3 espressoa tai puoli litraa maitokahvia.

Olen tottunut proteiinipitoiseen aamupalaan. Se pitää makeanhimon kurissa ja auttaa jaksamaan pitkälle iltapäivään. Minulla on väsyneenä suklaanhimo, ja siksi kotonani ei ole koskaan suklaata. Himo syntyi, kun söin päivystysvuoroissa suklaata väsymykseen.

8.00–11.00 | Töitä kotona

Ennen etätöiden aloittamista pyrin käymään noin vartin kävelylenkillä. Työskentelen Mehiläisen päihdelääkärinä kahtena päivänä viikossa. Kolmena päivänä konsultoin hyvinvointialueita päihdepalvelujen rakentamisessa. Aamupäivä kuluu toimistotyössä ja kokouksissa.

Jos minulla on potilastyötä, lähden työpaikalle puoliltapäivin. Kun sää sallii, pyöräilen kymmenen kilometriä Tikkurilan Mehiläiseen. Väsyn istumatyössä, jos en saa riittävästi liikuntaa. Harrastan crossfitiä kolmesti viikossa. Käyn salilla tai pyöräilen usein illalla ja joskus aamupäivälläkin.

Päivä

12.30 | Lounas

Potilastyöpäiväni alkaa tyypillisesti lounaalla, jonka syön jonkin ravintolan seisovassa pöydässä. Aluksi kasaan lautasellisen salaattia: tomaattia, porkkanaa, kurkkua, punajuurta, bataattia ja vähän oliiviöljyä. Sen jälkeen syön lämpimän ruoan. Pidän erityisesti lampaasta ja valitsen mieluusti kalaa. Olen opetellut syömään myös kasvisruokia. Saan lounaalla yli puolet päivän kaloreista ja jaksan sillä pitkälle iltaan.

13.00–19.30 | Vastaanotot

Lounaan jälkeen aloitan vastaanotot, jotka kestävät 45 minuuttia. Ne ovat intensiivisiä ja siksi myös fyysisesti vaativia. Vastaanottojen välillä palaudun kävelemällä käytävillä. Saatan samalla syödä välipalaksi hedelmiä. Aloitin tässä työssä noin vuosi sitten.

Asiakkaani ovat työssäkäyviä 22–58-vuotiaita päihdeongelmaisia. Minua on hämmästyttänyt, miten vaikeasti päihdeongelmaisia ihmisiä on työelämässä. Se on tabu, josta ei paljon puhuta. Työikäiset käyttävät päihteitä lievittämään stressiä, riittämättömyyttä ja näköalattomuutta. Kyseenalaistankin liian suorituskeskeisen työelämän, jossa mennään pelkkä tulos edellä. Tehostaminen on kääntynyt itseään vastaan, koska ihminen ei ole kone tai vain väline ja luku jossain.

Ilta

20.00 | Illallinen kotona

Pyrin lopettamaan työt kello 19.30, mutta aina se ei onnistu. Potilastyössä päivät ovat 12-tuntisia. Muulloin pyrin normaaliin työaikaan. Olen aina tehnyt pitkää päivää, mutta tiedostan myös vapaa-ajan merkityksen. Olen jo oppinut pyhittämään viikonloput vapaa-ajalle. Illalliseksi syön puuroa tai valmista ruokaa jääkaapista. Sitten rentoudun. Jos en ole pyöräillyt työmatkaa, käyn usein rauhallisella kävelylenkillä. Se irrottaa ajatukset töistä ja helpottaa nukkumista.

Vapaa-aikana näen ystäviäni esimerkiksi ravintoloissa. Saatan juoda ruoan kanssa lasillisen valkoviiniä ja juhlissa otan usein kuohuviinin. Väkevät jätän yleensä väliin, mutta rapujuhliin kuuluu yksi snapsi. En muista, milloin olisin ollut humalassa. Olen oppinut pitämään hauskaa ilman alkoholia, ja välillä olen juomatta kuukausia. Vapauduin juomisen paineesta jo nuorena. Kun sairastuin sydänlihastulehdukseen, täytyi olla juomatta pitkään. Mielestäni itselleen ei pidä olla liian ankara missään asiassa, koska silloin elämä ei enää ole kivaa.

22.00–7.00 | yöunet

Käyn yleensä yöpuulle heti Kymmenen uutisten jälkeen. Pyrin kahdeksan tunnin yöuniin. Välillä unet jäävät silti vähiin, ja huomaan sen jaksamisessa.