Päävalmentajapotkut olivat osoitus valta-asemasta Real Madridissa: "Omat supertähdet nielaisivat seuran"
Pelaajalegenda Xabi Alonson nousukiito huippuvalmentajana päättyi pikapotkuihin Real Madridista. Seurassa myös pelaajana esiintyneen Alonson söi Madridin päävalmentajana pelaajavalta, johon olisi luullut Alonson osanneen varautua.
Kun jututin toista artikkelia varten urheilumarkkinoinnin ja urheilubrändien asiantuntija Jason Nikkistä, sain oppitunnin alan kehityksestä. Sen viimeisimpien käänteiden ytimessä on päävalmentajansa Xabi Alonson tällä viikolla erottanut Real Madrid.
Real Madridista kasvoi viimeistään 2000-luvun alussa Espanjan pääsarjaa suurempi brändi. Menestys Mestarien Liigassa ja aggressiivinen rynniminen mm. juuri auenneille Aasian markkinoille toimivat kivijalkana, jonka päälle seura on rakentanut nykyisen asemansa.
Se on maailman arvokkain ei-amerikkalainen urheilubrändi, ja yhdysvaltalaisseurojen mukana ollessakin se löytyy jaetulta sijalta 12.
Brändiään Real Madrid on rakentanut supertähtiensä avulla. Siinä samassa se on ollut edesauttamassa kehitystä, jossa yksittäisten pelaajien brändit ovat joissain tapauksissa kasvaneet jättiseurojakin suuremmiksi.
Säkenöiviin suorituksiin pystyvät ja urheilulliselta tasoltaan lähes toisesta maailmasta olevat pelaajat, kuten Lionel Messi, Cristiano Ronaldo tai Zlatan Ibrahimovic, ovat olleet seurojaan suurempia brändejä. Madridilaisseura on vuosikymmenet, jatkuvalla syötöllä, haalinut riveihinsä Ronaldon kaltaisia, valovoimaisia kassamagneetteja.
”Ehkä Alonso palkattiin murtamaan pelaajien valtaa, tai ehkä hän ei vain osannut tai halunnut valmentajana sopeutua kuninkaallisten kulttuuriin.”
Real Madrid on nielaissut La Ligan, mutta sen omat supertähdet nielaisivat Real Madridin. Raporttien mukaan joukkueen nykyiset tähtipelaajat kyllästyivät Alonsoon.
”Los Blancosin” brändin ydintä on se, että sillä on riveissään absoluuttisia huippupelaajia, joilla on tähtipölyä ja karismaa. Ei se voi työntää Kylian Mbappea tai Vinicius Junioria takaovesta ulos, jos nämä riitaantuvat valmentajan kanssa. Varsinkaan aikana, jolloin supertähtiä on yhä haastavampi saada taloudellisen ylivoimansa kanssa niskalenkkejä vääntävältä Valioliigalta.
Jos tämä kaikki tiedetään täällä napapiirin tuntumassa maassa, joka on nykyisin huippujalkapallon kontekstissa tuttu lähinnä Lapin tarjoamista luksuslomista, sen tiesi myös Xabi Alonso.
Ehkä Alonso palkattiin murtamaan pelaajien valtaa, tai ehkä hän ei vain osannut tai halunnut valmentajana sopeutua kuninkaallisten kulttuuriin. Sillä ei oikeastaan ole väliä, onko Alonso urheilullisesti oikeassa vai väärässä.
”Alonson aiempi ja ainoa valmennuspesti edustustasolla meni itse asiassa varsin samalla nuotituksella.”
Totta kai päävalmentaja voi esimerkiksi ottaa kenet tahansa pelaajan vaihtoon, mutta vaihtamalla Viniciuksen kentältä hän joko synnytti tai toi näkyväksi erimielisyyksiä tähtipelaajan ja valmentajan välillä.
Tulokset Alonson aikana olivat kohtalaisia. Pelillisesti oli vaikeampaa. Vaikea oli myös paikka, johon Alonso hyppäsi. Real Madridin ohjelmassa oli kesällä seurajoukkueiden MM-kisat, joten pelillisiä ajatuksia piti ajaa vauhdissa sisään. Pre-seasonia ei ollut, eikä joukkue oikein muutenkaan ehtinyt harjoitella.
Lisäksi, vaikka seurajoukkueiden MM-kisat muovista roskaa onkin, oli se itseään suurimpana ja kauneimpana pitävälle Realille turnaus, jossa menestys oli tärkeää.
Alonson aiempi ja ainoa valmennuspesti edustustasolla meni itse asiassa varsin samalla nuotituksella. Alonso vei Leverkusenin Bundesliigassa kuudenneksi korvattuaan seurassa kesken kauden Gerardo Seoanen.
Peli yskähteli, ja vaikka tulokset Seoanen vetämästä alkukaudesta paranivatkin, mahtui väliin hyvin heikkoja esityksiä. Kausi päättyi seitsemän ottelun jaksoon, jonka aikana Leverkusen voitti vain yhden ottelun. Kesälomille se lähti hävittyään Bochumille 0–3.
Ensimmäiselle kokonaiselle kaudelleen Alonso sai tärkeitä vahvistuksia joukkueeseen. Varsinkin kokenut keskikenttäpelaaja Granit Xhaka oli Alonson oikeana kätenä kentällä elintärkeä.
Hapuilun jälkeen Alonso myös löysi toimivat keinot voittavaan jalkapalloon. Tunnistettavasta lähtömuodostelmasta huolimatta Alonso ei kuitenkaan ollut tiettyyn pelitapaan lähes ideologisesti kiinnittynyt valmentaja, vaan sopeutuvainen, monen pelitavan taitaja.
Lopputulos oli tappiotonta Bundesliiga-historiaa.
”Yksityiskohtaisuus yhdistettynä keskinkertaisiin tuloksiin ja tökkivään peliin herättää pelaajissa kysymyksiä siitä, miksi he istuvat palavereissa eikä pelaaminen silti toimi.”
Real Madridissa ei ollut tarjolla xhakamaista johtajaa. Peli haki pitkään uomiaan eikä sitä katsottu hyvällä haastavista lähtökohdista huolimatta.
Espanjalaismediassa levisi potkujen jälkeen tieto, että pelaajat olisivat kyllästyneet Alonson yksityiskohtaisuuteen. Yleisesti ottaen ammattilaisurheilussa kaava toimii seuraavasti: yksityiskohtaisuus yhdistettynä hyviin tuloksiin ja nautittavaan peliin tarkoittaa, ettei ongelmia ole juuri kenenkään kanssa. Yksityiskohtaisuus yhdistettynä keskinkertaisiin tuloksiin ja tökkivään peliin herättää pelaajissa kysymyksiä siitä, miksi he istuvat palavereissa eikä pelaaminen silti toimi.
”Lopulta meillä on enemmän todisteita sen puolesta, että Real Madridin tapa koota ja pyörittää jalkapallojoukkuetta on menestyvä kuin sen puolesta, että Xabi Alonso on huippuvalmentaja.”
Yksityiskohtiakin on erilaisia. Aliarvioimalla pelaajat ja kertomalla heille asioita, jotka he jo tietävät tai osaavat tuhoaa sekä pelaajan itseluottamusta että heidän uskoaan valmentajaansa.
Loppujen lopuksi liian helppoa tarinallistamista kannattaa välttää. Kyllä, pelaajien valta ja sen kasvu on joukkueurheilulle pohjimmiltaan huono asia. Ja on mahdollista, että Realin pelaajisto käyttäytyi kuin ”päiväkotilapset”, kuten Alonson on väitetty sanoneen.
Lopulta meillä on enemmän todisteita sen puolesta, että Real Madridin tapa koota ja pyörittää jalkapallojoukkuetta on menestyvä kuin sen puolesta, että Xabi Alonso on huippuvalmentaja.
Kommentit