Berliini oli vuonna 1989 Euroopan ruutitynnyri, josta oli alkaa kolmas maailmansota. Sen esti ripaus hyvää tuuria ja lännestä katsottuna sitä vaarallisempaa leiriä edustanut sankari.

Eurooppa meni sekaisin onnesta, kun Berliinin muuri murtui 9. marraskuuta 1989. Ratkaisevan päätöksen teki Neuvostoliiton viimeiseksi johtajaksi jäänyt Mihail Gorbatšov (1931–2022).

Itä-Saksassa kymmenettuhannet ihmiset marssivat hallintoa vastaan. Perinteisesti kansan niskoitteluyritykset oli itäblokissa kukistettu voimakeinoin. Stasin miehet partioivat kovat piipussa ja odottivat käskyä.

Lenin käänsi kylkeään mausoleumissa, kun Neuvostoliiton johtaja Gorbatšov määräsi liki puoli miljoonaa Itä-Saksaan sijoitettua neuvostosotilasta pysymään parakeissaan, vaikka nämä olisivat murskanneet kansannousun kevyesti.

Päätöstään Gorbatšov perusteli sillä, että hän oli demokratian puolella ja väkivaltaa vastaan. Voimankäyttö olisi voinut johtaa jopa sotaan.

Kun Itä-Saksan viranomaiset avasivat portit Länsi- Berliiniin, Dresdenissä nuori neuvostoagentti poltti KGB:n asiakirjoja. Syntyy vähemmän ikäviä jälkipuheita, kun ei ole mitään todisteita.

Hänet tulisimme tuntemaan Venäjän Federaation kivikasvoisena johtajana ja kroonisena myöhästelijänä, jolla on mieltymys esiintyä julkisuudessa ilman paitaa.

Entä Gorbatšov? Hän nukkui yönsä hyvin. Ylpeänä siitä, että Berliinin muuri ja sen jälkeen myös Neuvostoliitto romahtivat.