Oulun seudun bussiliikenne järkevöityi, kun vyöhykkeistä luovuttiin – Hyppäsimme päiväksi bussiin katsomaan, miten homma toimii

Välillä bussit kulkivat liian usein ja välillä liian harvoin. Joskus linja saattoi jättää tulematta tai sitten täysi bussi vain huristeli ohi.

Olen asunut Oulussa viitisentoista vuotta. Tuoreena oululaisena kuulin Oulun joukkoliikenteestä lähinnä edellisen kaltaisia soraääniä ja tietenkin kateutta Helsingille ja Tampereelle, joissa joukkoliikenne tuntui sujuvan sutjakammin.

Viime aikoina korviin on alkanut kantautua jopa kehuja. Ne johtuvat ennen muuta siitä, että monimutkaisista vyöhykerajoista ja eri hintaisista lipuista luovuttiin viime joulukuussa.

Kuvittele, että heität kiven veteen. Kohdasta, johon kivi molskahtaa, alkaa levitä rinkuloita ulommas ja ulommas vedessä. Eri hintaisten lippuvyöhykkeiden voisi kuvitella etenevän keskeltä ulommas juuri tuohon tapaan, mutta Oulussa rinkuloiden muoto oli osin toinen. Se tuntui määräytyvän sen perusteella, miten lähellä alue henkisesti on Oulun keskustaa, tai onko alue ollut oma kuntansa ennen Ouluun liittämistä.

Esimerkiksi Jylkynkankaan alue kymmenen kilometriä Oulun keskustasta pohjoiseen oli 3,30 euron hintaisella A-vyöhykkeellä, mutta yhtä kaukana etelässä oleva Oulunsalo 5,80 euron B-vyöhykkeellä. Oulunsalo oli ennen oma kuntansa, mutta koko vyöhykerajojen olemassaolon ajan se on kuitenkin kuulunut Ouluun.

Nyt koko Oulun seudun liikenteen alueella saa matkustaa 2,60 euron kiinteällä hinnalla. Helsingissä kaikki neljä vyöhykettä kattava lippu maksaa 4,80 euroa ja Tampereella kaikki vyöhykkeet saa 3,60 eurolla. Samassa uudistuksessa muutettiin myös vaihto-oikeus kaikille samaksi, puoleksitoista tunniksi.

Mutta koska kuulopuheet ovat kuulopuheita, hyppäsimme bussiin. Mitä bussien käyttäjät ovat uudistuksesta mieltä?

Bussinkuljettaja Mikael Korhonen kaartaa bussilla numero 50 Haapamaan aloituspysäkille. Olemme Oulun eteläisessä naapurikunnassa Kempeleessä, vanhalla B-vyöhykkeellä. Bussimatkamme alkaa täältä.

Vyöhykerajojen poistuminen on helpottanut kuljettajan työtä. Enää ei tarvitse pitää mielessä, mistä asiakas on noussut bussiin eikä hänen kanssaan tarvitse aloittaa keskustelua oikeanlaisesta lipusta, jos tämä ylittää vyöhykerajan.

– Ihmiset ostivat usein halvimman lipun. Osa ei tiennyt toimia toisin, osa taas teki tarkoituksella niin. Joillekin oli myös vaikeaa ymmärtää lippujärjestelmää, ja kuljettajalta kului paljon aikaa siinä auttamiseen. Nyt on kaikille helpompaa ja rennompaa, Korhonen sanoo.

Kohti Oulun keskustaa kulkeva linja 50 on aamupäivän aluksi hiljainen, kunnes matkustajia alkaa nousta lähes joka pysäkiltä. Linjan matkustajamäärä onkin Korhosen mielestä hiukan noussut. Myös lastenvaunuja näkyy nyt enemmän, sillä ennen lastenvaunuilla pääsi ilmaiseksi bussiin vain, jos matkusti A- tai B-vyöhykkeen sisällä.

Korhonen itse ajaa kahdeksaa eri linjaa. Kempeleeseen menevä bussi numero 51 tulee toisinaan täyteen, sillä linjalla matkustaa paljon koululaisia. Asiaan on kuitenkin varauduttu, ja lisäauto tulee perässä.

Saavumme Oulun keskustaan noin 40 minuutin matkustamisen jälkeen. Korhonen on nyt ajanut työpäivänsä aikana viisi ja puoli tuntia yhteen menoon. Se on maksimimäärä, jonka kuljettaja saa työskennellä ilman pidempää taukoa. Korhonen nousee bussista, tervehtii hänen tilalleen nousevaa kuljettajaa ja lähtee kävelemään kohti kuljettajien taukotupaa, jossa voi tarvittaessa ottaa vaikka torkut.

Kymmenen minuutin päästä lähtee bussi Muhokselle. Muhos on Kempelettä kauempana, reilut 30 kilometriä kaakkoon Oulujärven suuntaan.

Oulun keskustan bussipysäkillä on hieman aikaa selvittää, mitä keskustan tienoilla ajatellaan lippu-uudistuksesta. Ennen lippu maksoi tällä entisellä A-vyöhykkeellä 3,30 euroa, paitsi jos maksoi bussikortilla, jolloin hinta oli 2,05 euroa. Hinta on siis joillekin asiakkaille kallistunut. Harmittaako heitä?

Selvitys kuitenkin vetää vesiperän, sillä molemmat haastatteluun suostuvat henkilöt ovat menossa Oulusta kauemmas, joko Kempeleeseen tai Muhokselle.

Kati Jokikokko asuu Kempeleessä aivan rautatieaseman vieressä. Hän käytti Oulu-Kempele-välin matkustamiseen ennen junaa, sillä sen kolmen euron lippu oli halvempi kuin 5,80 euron hintainen bussilippu.

– Lippu-uudistus oli todella hyvä asia, ja olen kuullut siitä vain hyvää. Itse olen lisännyt bussilla matkustamista muutoksen jälkeen.

Ari Toivanen on käynyt hammaslääkärissä ja on matkalla työpaikalleen Muhoksen kirjastoon. Bussilla matkustus on hänen mielestään nyt helpompaa ja halvempaa. Ennen säästeliään ihmisen kannatti hänen mukaansa jäädä bussista pois juuri ennen Muhoksen rajaa Päivärinteellä ja kävellä loput 10 kilometriä – jos jaksoi.

Pitkän matkan linja-autossa Muhokselle on pehmeämmät penkit ja uneliaampi tunnelma kuin aiemmassa Kempeleen-bussissa. Kaupunkimaisema ja asuinalueet alkavat vaihtua pelloiksi ja metsiksi.

Lopulta saavumme Muhoksen keskustaan, mutta koska bussit kiinnostavat meitä nyt Muhosta enemmän, hyppäämme melko nopeasti paluubussiin. Samat metsät ja pellot reunustavat tietä, maisemaa ei ole vaihdettu sillä aikaa kun olimme Muhoksella.

Enni Sarajärvi kertoo mielellään mielipiteensä lippu-uudistuksesta: muutos helpottaa suunnattomasti elämää, sillä rahaa ei kulu kulkemiseen yhtä paljon kuin ennen. Sarajärvi käyttää kuukausikorttia, jonka hinta laski 85 eurosta 60 euroon.

Kun saavumme takaisin Kempeleeseen Haapamaan päätepysäkille, olemme matkanneet 120 kilometriä yhteensä 5,20 eurolla per naama. Omalla autolla olisi tullut kalliimmaksi.

Oulun seudun liikenteen joukkoliikennepäällikkö Helena Väliaho kertoo, että uudistus tehtiin helpottamaan bussilla kulkemista.

– Muistan, että kun itsekin matkustin ensimmäistä kertaa Oulussa bussilla, ostin lipun väärälle vyöhykkeelle.

Päätös vyöhykerajojen poistamisesta tuli joukkoliikennejaostosta eli kunnallispoliitikoilta. Oulun seudun liikenne puolsi päätöstä kuitenkin heti, ja lausuntoja pyydettiin myös ympäryskunnilta. Kaikki kannattivat ajatusta.

Matkustajamäärät ovat Väliahon mukaan Oulun seudulla nousseet viime vuosina tasaisesti. Lippu-uudistuksen jälkeen nousu on ollut selvästi tavallista voimakkaampaa Oulun ympäryskunnissa, mutta kasvu on jatkunut myös keskustan tienoilla, vaikka joidenkin asiakkaiden lipun hinta nousi hieman.

– Aluksi niin sanotun lähibussin käyttäjiltä tuli kritiikkiä, sillä heidän lippunsa kallistui eniten. He kuitenkin huomasivat pian, että vaihto-oikeuden nosto 90 minuuttiin hyvittää pettymyksen. Ihmiset ehtivät käydä asioilla ja tulla samalla lipulla takaisin, Väliaho kertoo.

Moni on miettinyt, voiko 2,60 euron tasataksa olla taloudellisesti kannattava Oulun seudun liikenteelle. Väliahon mukaan kuitenkaan tulonmenetys ei ole suuri, sillä seutukunnista tulevat – joiden lippu halpeni eniten – ovat käyttäneet joukkoliikennettä melko vähän. Lisäksi se, että matkustajamäärät lisääntyvät, tasaa jo entuudestaankin vähäistä tulonmenetystä.

Väliaho kertoo, että ennen Oulun joukkoliikenne oli täysin yrittäjävetoinen. Vuonna 2014 joukkoliikenteen järjestäminen muuttui viranomaistoiminnaksi. Liikennöitsijöitä on useita, ja heidät on kilpailutettu. Alueen kunnat rahoittavat yhdessä osan joukkoliikenteestä. Joukkoliikenne on myös tarkemmin säädeltyä kuin aikoinaan. Tähän juontavat juurensa sanktiot, joita liikennöitsijä saa esimerkiksi bussin myöhästymisestä.

Väliaho muistaa kuulleensa, että aikanaan bussien kulkemisen väli ei ollut järkevin mahdollinen. Esimerkiksi keskustasta yliopistolle kulki kuuleman mukaan monta bussia peräkkäin, ja sitten piti odottaa 40 minuuttia. Väliahon mukaan bussien kulkuväliä on saatu muutettua loogisemmaksi.

Oulussa on myös kiinnitetty viime aikoina huomiota joukkoliikenteen ympäristöystävällisyyteen: liikenteeseen on tuotu biokaasulla ja sähköllä toimivia busseja.

Ainakin Oulussa ollaan tulossa Suomen kartalle.