Oululaisten ylivoimaisesti suosituin ulkomaanmatkakohde sijaitsee pohjoisempana kuin Oulu

Kuten monilla tutuillani, myös minulla on ollut tapana reissata puolisoni ja lapseni kanssa silloin tällöin Oulusta Haaparantaan. Ruotsalaiseen pikkukaupunkiin pääsee ajamalla 130 kilometriä suoraa tietä ensin Kemiin ja ylittämällä sitten sillan Torniossa. Ystäväni kutsuvat näitä matkoja Ikea-reissuiksi.

Viime keväänä perheeni kävi paitsi Ikeassa myös sen läheisessä karkkikaupassa, Candy Worldissä. Värikkäitä karkkihyllyjä tutkiessani huomioni kiinnittyi koviin hedelmäkarkkeihin.

Puolisoni huokaisi nostalgisesti:

– Muistan, kuinka mummoni toi noita karkkeja aina reissuiltaan Haaparannasta, kun olin pieni.

Olen ajatellut, että oululaiset käyvät Haaparannassa Ikean vuoksi, mutta Ikea avattiin täällä vasta vuonna 2006. Väitänkin, että olennainen osa oululaisuutta on reissata porukalla päiväksi Haaparantaan, ja tapa on juurtunut syvälle jo kauan sitten.

Eila ja Pentti Silvola sekä Asta ja Niilo Ojalehto olivat tulleet Oulusta Haaparantaan syysretkelle.

Ikean pihalle pysäköidyistä autoista satakunta kuuluu suomalaisille. Heti löytyy seurue, josta aistii perinteisen markkinahengen leninkeineen ja hattuineen.

– Oulusta ollaan, kertoo Eila Silvola, 79. Hän on tullut miehensä Pentin, 80, sekä tuttavapariskunta Asta ja Niilo Ojalehdon kanssa syysretkelle Haaparantaan.

Seurueella oli tapana käydä useinkin Haaparannassa – ”onhan eläkeläisillä aikaa” – mutta matkat taukosivat useaksi vuodeksi. Nyt matkaan on erityinen syy.

– Pojallemme on tulossa juhlat, joten tulin hakemaan hänelle samppanjaa ja muuta, Eila Silvola kertoo.

Ikeassa seurue aikoo syödä ravintolassa ja jatkaa sitten ainakin Systembolagetiin eli Ruotsin Alkoon. Kun lapsenlapset ovat olleet mukana, on täytynyt käydä karkkikaupassakin, mutta nyt se jää väliin.

– Vai jääkö? Asta Ojalehto kysyy pilke silmä- kulmassaan.

Niilo Ojalehto muistelee, että jo hänen nuoruudessaan Oulusta todellakin käytiin Haaparannassa. Matkoja kutsuttiin hilloreissuiksi, sillä sokerista tavaraa sai Ruotsista halvemmalla.

– Kävimme Haaparannassa myös oppikoulu- luokan luokkaretkellä, Ojalehto sanoo.

Eija Silvola puolestaan kertoilee, kuinka hänen täytyi 1960-luvulla saada juuri tietyt posliinikupit Haaparannasta.

Oululaisten merkittävin matkailukohde.

Seuraavat löytämämme suomalaiset eivät ole Oulusta, joskin samasta maakunnasta, Pohjois-Pohjanmaalta. Myllymäen perhe on tullut Kalajoelta ostamaan 20-vuotiaalle Jeminalle tavaraa ensimmäiseen omaan kotiin.

– Meillä on ollut muutenkin monena vuonna peräkkäin tapana käydä aina elokuussa Haapa- rannassa, kertoo perheen isä Janne Myllymäki, 51.

Toisinaan he ovat käyneet Ikeassa ostamatta mitään. Reissuun kuuluu yleensä myös käynti karkkikaupassa ja ruokailu Tornion puolella Rajalla-ostoskeskuksen pizzabuffetissa. Ruokakaupassa Myllymäet eivät yleensä käy.

Jaana Myllymäki, 45, muistaa jo vanhempiensa tehneen Haaparantaan aikanaan niin sanottuja rasvareissuja.

– Voi oli edullista Ruotsin puolella.

Kotvan kuluttua Oscar Satokangas, 26, ja Noora Luukinen, 24, kävelevät kohti autoaan isot pahvilaatikot ostoskärryissä. Hekin ovat Pohjois-Pohjanmaalta, Oulun naapurikunnasta Kempeleestä.

– Löytyi sisustustavaraa, kuten muutama hylly olohuoneeseen, Oscar Satokangas kertoo.

Pari kertoo käyvänsä Haaparannassa pari kertaa vuodessa. Yleensä mennään ainakin Ikeaan, karkkipuotiin ja kaljakauppaan. Satokangas tuntee Haaparanta-ilmiön: hänen oulunseutulaiset kaverinsakin käyvät täällä ostoksilla.

– Saahan täältä kaikkea, kuten halvempaa polttoainetta ja energiajuomaa.

Satokankaan ostamat energiajuomat maksaisivat Suomessa 40 euroa, täällä vain 13 euroa.

Oulunsalolainen Maarit Saxholm oli saapunut Haaparantaan ”mummohommiin” hakemaan pöytää. Hän siirsi Tarja Hakalan kanssa ostoksia autoon.

Kolmikko purkaa ostoksiaan pahvilaatikoista saadakseen ne mahtumaan paremmin auton kyytiin.

– No, sieltä Oulusta ollaan – tai Oulunsalosta. Haaparanta on niin lähellä, ja näin eläkeläisillä kuluu aika, sanoo Maarit Saxholm hyvillään.

Saxholm kertoo olevansa mummohommissa, tyttärelleen pöytää hakemassa. Mukana ovat myös Tarja ja Veikko Hakala.

– Isäni oli rautatieläinen, joten me lapset pääsimme ilmaiseksi lättähatun kyytiin. Hän lähetti meidät Oulusta hakemaan riisiä, banaania, mehua ja rasvaa, Saxholm muistelee.

Lättähatut olivat kiskobusseja. Viimeinen lähti Oulusta liikenteeseen vuonna 1988.

Tarja Hakala muistaa, että rasva oli halvempaa Haaparannassa kuin Oulussa. Sitä sai tuoda tietyn määrän per henkilö, Hakalan muistin mukaan ehkä puoli kiloa tai kilon.

– Kaikki lapset istuivat peräpenkillä, jotta sai tuoda enemmän voita, Hakala sanoo.

Myös mehu oli halvempaa. Suklaata ostettiin korkeintaan yksi levy.

Toisin kuin monet muut Haaparannan Ikeaan matkustaneet, Salla Jurva (oik.) ja Saana Hartikainen eivät olleet tulleet Oulun seudulta. He olivat ajaneet paikalle vain 50 kilometrin päästä, Lappiin kuuluvasta Tervolasta.

Salla Jurva, 29, ja Saana Hartikainen, 36, kantavat ostoskärryissään kahta isoa vaaleanruskeaa mattoa. Auton takapenkit on jo käännetty valmiiksi. Hartikainen ja Jurva eivät yllättäen ole Pohjois-Pohjanmaalta. He ovat saapuneet Lapista Tervolasta. Sieltä on vain 50 kilometriä Haaparantaan.

Hartikainen käy ostoksilla usein myös Rovaniemellä. Jos hän tarvitsee paljon erilaista kodin tavaraa, tulee helpommin lähdettyä Haaparannan Ikeaan.

Sekä Jurva että Hartikainen tykkäävät käydä lisäksi karkkikaupassa, varsinkin, jos lapset ovat mukana. Siellä kiinnostavat erityisesti irtokarkit.

– En tiedä, ovatko ne parempia kuin Suomessa. Se valikoima tekee paljon, Jurva pohtii ja muistelee, että karkkeja ostettiin Haaparannasta jo silloin, kun hän kävi siellä koulun luokkaretkellä. Oli halpaa ja paljon erilaisia karkkeja.

Ruokakaupassa Jurva ja Hartikainen eivät yleensä käy Ruotsin puolella, mutta Torniossa asuva Jurvan työkaveri ostaa täältä yleensä elintarvikkeensakin.

– Sittenhän Haaparannasta haetaan paljon nuuskaa, Jurva lisää.

Osa Jurvan tutuista on opiskellut Oulussa. Heillä oli tapana tapana kerätä auto täyteen porukkaa, käydä hakemassa nuuskaa ja ajaa takaisin.

Janoisen asiakkaan ostokset.

Nuuskakaupan piha. Isä ja poika, Riku ja Juha Niemelä, ovat tulleet Pohjois- Pohjanmaan Rantsilasta ostoksille.

– Käyn täällä noin kymmenen kertaa vuodessa. Tykkään ajella autolla, ja onhan tämä mukava päiväreissu, 26-vuotias Riku kertoo.

Riku kertoo käyvänsä Haaparannassa usein tyttöystävänsä, tämän siskon ja siskon poikaystävän kanssa. Tai oman kaveriporukkansa, kuka nyt sattuukin olemaan vapaana. Yleensä reissut ajoittuvat viikonloppuun.

– Yksi ostaa bensat, toinen tarjoaa vaikka ruuat matkalla ja kolmas ostaa päkin limukkaa, Riku kertoo.

Riku on ostanut nuuskaa, Juha tupakkaa. Lisäksi Riku on poiminut mukaan limukat pariksi kuukaudeksi. On synttäriviikonloppu, joten ostoslistalla on myös alkoholia. Jos peitot, tyynyt ja lakanat täytyy uusia, ne lähtevät mukaan Ikeasta.

Rikun mukaan myös kruunun kurssi vaikuttaa siihen, miksi ihmiset tulevat ostoksille Ruotsiin. Kurssi on nyt matalimmillaan vuosiin.

– Ostoksemme maksoivat 1 700 kruunua eli vain 150 euroa, Riku laskee.

Oululaiselle Tiina Lehtisolalle on tulossa ”isommat kinkerit” eli nelikymppiset, joten hän on lähtenyt hakemaan juhlatarvikkeita.

Hän on ostanut Nuuskakairan tukusta virvokkeita.

– Ruotsissa ei ole virvoitusjuomaveroa, joten limpparit ovat halvempia. Nuuskaa en ostanut. Katselin netistä ruokien hintoja kaupoissa. Liha saattaa olla halvempaa. Lehtisola sanoo. Hän aikoo ostaa myös karkkeja ja käydä Systembolagetissa.

Oululaisia ei tuntuisi pyörivän yhtä paljon ICA Maxi -ruokakaupassa kuin Ikean lähettyvillä. Minnaksi esittäytyvä myyjä kertoo, että gluteenittomat tuotteet ovat suomalaisten suosiossa.

Haaparannassa kaupoilla käyminen vaikuttaa olevan oululaisille mukava pieni päiväreissu. Hyvä syy siihen on vaikkapa lähestyvät juhlat, mutta ostavatko oululaiset yhtä innokkaasti ruokakaupasta tavallista ruokaa halvempien hintojen toivossa?

ICA Maxi -ruokakaupassa oululaisten määrä pienenee heti. Löydämme vain Etelä-Suomesta tulleen porukan, joka on pysähtynyt täällä lomamatkallaan.

Haaparannan-matkat taitavatkin olla oululaisille arkisen kauppareissun sijasta pieni mutta erityinen ulkomaanreissu. Niin sanotut rasvareissut tunnettiin aikanaan muuallakin Suomessa.

Ehkä pohjoispohjalaisia johtaa Haaparantaan niin lyhyt ja nopea tie, että matkaperinne jäi elämään ja muutti vain muotoaan.