
Osaatko sopeutua?
Resilienssi antaa voimaa ja rohkeutta selviytyä muutoksista.
Mitä on resilienssi?
Resilienssille ei ole yhtä tarkkaa määritelmää, mutta sanalla kuvataan muun muassa sopeutumis-, muutos-, selviytymis-, toipumis- ja palautumiskykyä. Suomalaiset saattavat käyttää siitä sanaa sisu.
Resilienssi ei ole persoonallisuuspiirre. Sen sijaan se ilmenee vaikeissa elämäntilanteissa, jotka ovat erittäin stressaavia tai jotka vaativat sopeutumista.
Muutoskykyisten ihmisten erityispiirre on päättäväisyys, jolla he yrittävät hallita kohtaloaan myös tilanteissa, joissa se ei ole heidän käsissään. Resilientit eivät koe olevansa uhreja, vaan he näkevät kriisit ja vastoinkäymiset haasteina, joista voi selvitä ja joilla on jokin merkitys.
Parhaat puolet esiin
Jokaisella on murtumispisteensä, ja sopeutumiskyvyttömyys saattaa johtaa ongelmiin muun muassa jaksamisen kanssa. Yleensä resilienssi auttaa selviytymään vaikeuksista ja ylläpitämään toimintakykyä.
Jos uskallamme kohdata haasteet, parhaimmat puolemme saattavat nousta esiin kaikista vaikeimpina aikoina. Resilienssin voimakkuus myös vaihtelee ajan kuluessa ja olosuhteiden muuttuessa.
Älä menetä toivoasi
Resilienssin perusta on toiveikkuus. Mitä sinnikkäämmin ihminen kykenee pitämään kiinni päämääristään, sitä parempi hänen resilienssinsä on, oli kyseessä sitten työ, vapaa-aika tai ihmissuhteet.
Hyvinvoinnin taustalla on tyydytystä tuova elämä, joten älä jätä huomiotta sinuun ja lähipiiriisi vaikuttavia muutoksia.
Resilienssiä voi oppia
Jotkut tutkijat uskovat, että stressi on merkittävin mielen ja ruumiin terveyteen ja sitä kautta koko elämään vaikuttava tekijä. Ihmiset ovat kuitenkin yksilöitä, joten stressin sietokyky vaihtelee. Siihen vaikuttaa muun muassa ikä.
Resistenssi ehkäisee stressin kielteisiä vaikutuksia. Resilienssiä taas on kyky toipua koetun stressin negatiivisista seurauksista. Kumpaakin on mahdollista oppia tai vahvistaa. Ihminen voi myös karaistua aiemmista vastoinkäymisistään.
Soili Poijula: Resilienssi – Muutosten kohtaamisen taito (Kirjapaja).
Juttu on julkaistu Eevassa 4/2019.