Otto Mäkinen, 94, oli täysorpo, joka joutui kokemaan nälkää ja päätyi kunnan elätiksi – ”Kun ajattelen, minkälaiset lähtökohdat minulla oli lapsena, niin olen elänyt ihan hyvän elämän”
Otto Mäkinen on kokenut orpouden, värjötellyt tukkikämpillä, ollut kulkuri ja menettänyt läheisiä: ”Ne, jotka pitävät menneisyyttä parempana, eivät näe, että onhan elämä nyt paljon helpompaa”
Oli jouluaatto vuonna 1936. Kuusivuotias Otto Mäkinen oli lähtenyt heti aamusta Kälviän rautatieasemalle isänsä kanssa. Tämä lastasi työkseen tukkeja ja pöllejä juniin, ja pojan hän otti mukaansa joka päivä. Oton kaksi vanhempaa veljeä olivat mukana lastaustöissä.
Äidistä ei ollut enää pojastaan huolehtimaan: Hanna Mäkinen makasi pienen kotimökin kamarissa keuhkotaudin kourissa. Poikaa ei haluttu jättää äidin kanssa samaan tilaan, sillä tuberkuloosi on tarttuva tauti.
Aatonaaton yönä miesväki oli kuitenkin ryypännyt tuvassa, joten poika oli väkisin tunkenut nukkumaan äitinsä jalkopäähän, vaikka tämä yritti estellä. Se yö oli äidin viimeinen.
Kommentit