Haluaisin tunnustaa Palestiinan, mutta Orpo (Petri? Pekka? Petteri?) piileskelee Kesärannan kellarissa pikeepaitansa sisällä eikä vastaa soittoihini
Mitä on arvopohjainen realismi? Esimerkiksi sitä, että näyttää korkeaa moraaliaan isompien perässä, kirjoittaa Munkkiniemen herra.
21.7. Miksi Google ei halua rauhaa Ukrainaan? Googlessa vain 54 900 osumaa haulle ”Golf Trump Stubb”.
25.7. Nyt hippulat vinkumaan niin kuin suomalaiset sanoisivat! Emmanuel (Macron) kertoi Ranskan tunnustavan Palestiinan valtion YK:n syyskuun yleiskokouksessa. Orpo (Petri? Pekka? Petteri?) piileskelee Kesärannan kellarissa pikeepaitansa sisällä eikä suostu vastaamaan soittoihin.
26.7. Olavi (Uusivirta) syyttää presidentin kansliaa Olavin Palestiina-saarnan sensuroinnista. Toivottavasti edes Archie (Cruz) jaksaa tanssahdella kanssani historian puolelta toiselle.
28.7. Haukuin CNN:llä Venäjän moneen otteeseen. Kiitokseksi Erkki Tuomioja lähetti karttakuvan, johon oli keltaisella tussilla merkitty Suomen itäraja. Aika pitkä muuten!
29.7. Hyvää treeniä juosta pitkin poikin etsimässä historian oikeaa puolta, jotta saapuisi sinne ajoissa jutustelemaan tärkeimpien ystäviensä kanssa siitä, että prosessi, se etenee.
”Orpo totesi Palestiinasta, ettei symbolisilla teoilla ole merkitystä. Anteeksi vain Petri, mutta onko muunlaisia tekoja?”
30.7. Helsinki +50 -kokouksessa Helsingin henki tuoksuu siltä, että hammaslääkärin kannattaisi tarkistaa potilaan hampaat, jos niitä enää edes on.
31.7. Arvopohjainen realismi on sitä, että näyttää korkeaa moraaliaan isompiensa perässä. Haluaisin tunnustaa Palestiinan, hallitus ei. (Sivuhuomautuksena mainittakoon, että jotkut välittävät lasten hädästä, toiset näemmä eivät.)
1.8. Orpo totesi Palestiinasta, ettei symbolisilla teoilla ole merkitystä. Anteeksi vain Petri, mutta onko muunlaisia tekoja?
2.8. Kysyin Elina Valtoselta, miten on kesä kulunut. Elina joutui paniikkiin, kierteli, kaarteli ja lopulta vaikeni kesästään vedoten Suomen ulkopolitiikan sääntöihin.
6.8. Lauma entisiä presidenttejä ja heidän sukulaisiaan kyläilemässä Kultarannassa. Viihdytän heitä imitoimalla Donaldin naurua silloin, kun sanoin hänelle ensimmäisen kerran ”viides artikla”. Vitsi ei uponnut ankean oloiseen yleisöön.
7.8. Vastineeksi eiliselle halusin tuntea elämän virtaavan suonissani ja soitin Donaldille (Trump), Volodymyrille (Zelenskyi), Emmanuelille (Macron), Keirille (Starmer), Fredille (Mertz), Markille (Rutte), Jonakselle (Gahr Støren) ja Giorgialle (Melon). Helpotti, suosittelen kaikille!
10.8. ”Kiitos tuestasi, Alexander. Ukrainalla ja Suomella on Euroopan pisimmät rajat Venäjän kanssa.”, kirjoitti Volodymyr X:ssä. Kiitos vanha veikko, mutta kuulin tästä jo Erkiltä!
”Joskus tuntuu siltä, ettei Donald kuuntele minua niin paljon kuin olen suomalaisesta lehdistöstä lukenut Donaldin minua kuuntelevan.”
11.8. Suzanne pyysi lausumaan ääneen niin kuin tarkoittaisin sitä: ”Uskon ja luotan siihen, että USA:lla on tasapainoinen, harkitseva presidentti”. Olin kuulemma uskottava sanaan ”ja” asti. Onneksi sportista tiedän, että harjoitus tekee mestarin.
13.8. Kuinkahan yksinäiseltä Ukrainasta tuntuu nyt, kun eurooppalaisten halukkaiden maiden koalition supistuminen muistuttaa liikaa siitä hetkestä, kun ymmärtää joulupukin olevan satuolento? Taidanpa soittaa Zelenskyille ja piristää kertomalla rapukaudesta.
15.8. Joskus tuntuu siltä, ettei Donald kuuntele minua niin paljon kuin olen suomalaisesta lehdistöstä lukenut Donaldin minua kuuntelevan.
16.8. Katsellessani Donaldia aplodeeraamassa punaisella matolla tallustelevalle Putinille, suljen silmäni ja kuvittelen Donaldin taputtavan pikkukäsiään minulle.
18.8. Jotkut presidentit jäivät Suomeen, minä matkustan Washingtoniin. Toivoa oikeudenmukaisesta rauhasta ei ole, jos ei hoe kaltaistensa kanssa, että toivoa on.
19.8. Olipa haastavaa tiivistää kolmeen pointtiin se, että toivottavasti jotain tapahtuu, mutta onnistuin siinä niin hyvin, että Suzanne lähetti kolme nauruemojia.
20.8. ”Golf Trump Stubb” 4 780 000 osumaa. Rauha on lähellä.
