Oppia historiasta – Kenenkään oikeudet eivät ole turvassa, ennen kuin kaikkien oikeudet ovat turvassa

Historia on mainio opettaja, jota kuuntelemme huonosti. En muista, missä kuulin tuon virkkeen ensimmäisen kerran, mutta se on tärkeä muistutus. Erityisen tärkeää historian tunteminen on, kun yritämme ymmärtää monimutkaisia tapahtumia ja niiden syitä.

Toista maailmansotaa on käsitelty laajasti, monin tavoin ja monesta näkökulmasta. Minulle tärkeä toimija toisen maailman sodan aikaan ja sen jälkeen on Yuri Kochiyama (1921–2014). Kochiyama saattaa olla monelle tuntematon nimi, vaikka hänen elämäntyönsä, ihmisoikeuksien edistäminen, olisi vaikuttanut heidän elämäänsä.

Yuri Kochiyama syntyi yli sata vuotta sitten Kaliforniassa, Yhdysvalloissa amerikanjapanilaiseen perheeseen. Japanin hyökkäyksellä Pearl Harboriin vuonna 1941 oli traagiset seuraukset Kochiyaman perheelle ja yli sadalletuhannelle amerikkalaiselle, jotka määriteltiin japanilaisiksi ja sen takia vihollisiksi. Poliisi haki Kochiyaman isän kotoa vankilaan, jossa tämä kuoli pian.

Presidentti Roosevelt määräsi amerikanjapanilaiset internointileireille. Kochiyamat päättyivät yhdelle niistä. Olosuhteet leireillä eivät merkittävällä tavalla eronneet vankiloiden oloista – ellei vankien etnisen taustan yhdenmukaisuutta oteta huomioon.

Internointileireille tuomituista yli kolmasosa oli syntynyt Yhdysvalloissa ja viettänyt siellä koko elämänsä maan kansalaisina. He eivät olleet syyllistyneet rikoksiin tai toimineet kotimaataan vastaan, mutta siitä huolimatta hallitus takavarikoi heiltä maat, kodit ja kaiken omaisuuden ja tuomitsi heidät vankeuteen.

Yhdysvaltojen toiminta ei ollut ainutlaatuista. Mannerheimin käskystä Itä-Karjalassa eristettiin alueen väestö internointileireille, joiden nimi myöhemmin muutettiin siirtoleireiksi. Leirille päättyivät ”epäkansallisina” pidetyt ihmiset, ”poliittisesti epäluotettaviksi” määritellyt sekä ihmiset, joiden vapaana liikkumista ei pidetty suotavana.

Kochiyaman kokemukset muovasivat hänestä ihmisoikeusaktivistin, ja hän taisteli esimerkiksi Malcolm X:n rinnalla. Malcolm X:n filosofia maailmanlaajuisesta solidaarisuudesta sorrettujen ryhmien välillä puhutteli Kochiyamaa. Hän ei pyrkinyt edistämään ainoastaan amerikanjapanilaisten oikeuksia vaan kaikkien vähemmistöjen kansalaisoikeuksia aikana, jolloin niitä ei kunnioitettu.

Kochiyaman ajattelu perustui uskoon siitä, että ihmisoikeustaistelun lähtökohdan on oltava solidaarisuus: vain yhteisin ponnistuksin voi hankkia ihmisoikeudet kaikille. Solidaarisuus tarkoittaa ajatusta siitä, että kenenkään oikeudet eivät ole turvassa, ennen kuin kaikkien oikeudet ovat turvassa.

Monet kertomukset solidaarisuudesta sijoittuvat 1960-luvulle, ja meidän ajassamme on syytä muistuttaa niistä. Mitä voidaan tehdä osalle meistä, voidaan tehdä lopulta meille kaikille. Oikeutemme ovat kytköksissä toisiinsa, tunnustimme sen tai emme.