30 vuotta sitten Riikka lähti Australiaan asumaan, nyt saman tempun teki oma tytär – Miksi vaihto-opiskelun suosio laskee?
Riikka kirjoitteli maailmalta kotiin pitkiä kirjeitä, kun taas Alina-tyttärelle kotiväki on kännykässä pikaviestien päässä. Maailmalle lähteminen oli seikkailu ennen internetiä, mutta nykyään nuoria painostetaan valmistumaan tavoiteajassa.
Koulun maantiedon kirjassa oli lumoava kuva auringonlaskusta. Loimaalainen Riikka Onnela oli jo muutoinkin miettinyt lähtöä vaihto-oppilaaksi, mutta kuva sinetöi päätöksen. Australiaan, sinne oli päästävä.
Ajatus ei toki syntynyt aivan tyhjästä. Riikan isoisä oli ollut 1950-luvulla töissä siellä ja kertoili usein tarinoita muun muassa laivamatkasta ja iltanuotioista. Sekin houkutti, että Australia oli jotain tyystin erilaista. Amerikkaan lähti muitakin, eikä Riikka halunnut mennä massan mukana.
– Isä sanoi, että saat mennä, jos itse hommaat itsesi sinne. Soittelin sitten lankapuhelimella kaikki vaihtarijärjestöt läpi, Riikka, 45, kertoo vuoden 1995 tammikuussa alkaneesta puolen vuoden vaihto-oppilaskokemuksestaan. Hän oli lähtiessään muutamaa päivää vaille 17.
Pari vuosikymmentä myöhemmin Onnelan perheessä käytiin samantyylinen lähtökeskustelu Riikan tyttären Alinan kanssa. Tai oikeastaan mitään juteltavaa ei ollut.
Alina oli muuttanut kotoa jo yläkoulun jälkeen mennessään Tampereelle lukioon ja haaveillut pitkään kokonaisen tutkinnon suorittamisesta ulkomailla. Hänkin halusi Australiaan.
– Lähettelin sähköposteja ja kyselin opintomahdollisuuksista jo kolme vuotta etukäteen, Alina, 20, kertoo videopuhelussa toiselta puolelta maailmaa.
Ajatuksesta innostuttiin myös Australiassa. Kun Alina kertoi Riikan 1990-luvun isäntäperheelle saaneensa Perthistä opiskelupaikan, ilmoittivat he innoissaan, että heidän luotaan löytyisi tälle koti.
Alinaa odotti valmiina oma huone, johon kuului erillinen työhuone ja oma kylpyhuone.
Katso videolta, kuinka Riikka ja Alina vaihtavat kuulumisia arjestaan:
Lähteminen maailmalle ei ollut 1990-luvulla ennen internetin yleistymistä ja sosiaalisen median keskustelupalstoja aivan yksinkertaista. Asioita ei voinut noin vain googlettaa, eikä vertaistukea löytynyt helposti kännykästä. Maailma oli muutenkin erilainen. Lento Lontoon kautta Australian Perthiin oli Riikan ensimmäinen lentomatka ikinä.
– On eri asia selailla jotain 300-sivuista paperinivaskaa ja yrittää päästä asioista kärryille kuin vaikka tarkistaa tiedot suoraan Kelan sivuilta, Riikka pohtii.
Kaikki ei muutenkaan mennyt matkan alussa aivan putkeen. Lontoon Heathrow’ssa piti olla vastassa vaihtojärjestön edustaja, joka opastaisi koneen vaihdossa, mutta mitään edustajaa ei koskaan löytynyt.
Osasiko Riikka silloin jo englantia?
– En varmaan kauhean hyvin, siis en ollenkaan.
Riikka kokeekin lähteneensä maailmalle ”ihan maalaistollona”.
– Omien lasteni kanssa on opeteltu laskujen maksamista ja sähköistä asiointia jo varhain. Alina on ylipäätään tottuneempi hoitamaan asioitaan kuin minä olin nuorena.
Katso videolta, millainen on Alinan tyypillinen päivä Perthissä:
Alina halusi ulkomaille pelkkää vaihtojaksoa pidemmäksi ajaksi, koska uskoi siten pääsevänsä syvemmälle paikalliseen kulttuuriin. Australiaan hän ei päätynyt pelkästään äitinsä esimerkin myötä vaan myös siksi, että Perthin yliopistosta löytyi hänelle sopiva kolmevuotinen henkilöstöhallinnon opintokokonaisuus, jossa hän aloitti opinnot kuluvan vuoden alussa.
Tuntui kuitenkin turvalliselta lähteä paikkaan, jossa oli verkostoa jo ennestään ja jossa oli itsekin käynyt lomamatkalla.
Isäntäperheen tarjous asuinpaikasta mietitytti silti ensin. Perheen kuusikymppisten vanhempien aikuiset lapset olivat jo aikaa sitten muuttaneet pois kotoa, ja muutenkin lähtökohta oli erilainen kuin Riikan asuessa perheessä.
Aikanaan teini-ikäisellä Riikalla oli ollut tarkat kotiintuloajat ja tiukat säännöt siitä, mihin sai mennä. Alina koki olevansa täysi-ikäisenä eri tilanteessa.
– Kävimme etukäteen pitkiä keskusteluja ja vaihdoimme miljoonia viestejä. Ehkä olin alussa liiankin tiukka. He vain pitävät huolta, ja se on myös suloista.
Vaikka perhe hyväksyy Alinan itsenäiset menot, käytännössä asia meinaa välillä unohtua. Taustalla on Alinan mukaan kulttuuriero.
– Australiassa itsenäistytään myöhään ja lapset ovat pitkään lapsia. Joskus jopa 25-vuotiaat lapset asuvat yhä vanhemmillaan, mikä ei itselle meinaa mennä kalloon vieläkään, Alina sanoo.
Yksi silmiä avaavimmista kokemuksista on ollut huomata, että Alinalla itselläkin on ennakkoluuloja ja vakiintuneita käsityksiä siitä, miten asiat pitää tehdä. On ollut pakko hyväksyä, että vaikka jokin asia olisi omasta mielestä Suomessa paremmin, voi uuden maan toisenlainen tapa olla ihan hyvä sekin.
– Täällä esimerkiksi kuka tahansa pystyy hakemaan minun reseptilääkkeeni apteekista. Tietoturva on ihan eri tasolla kuin Suomessa.
Arki isäntäperheessä onkin joskus eri näkemysten välillä luovimista.
– Isäntäperheeni on periaatteessa aina tosi kiinnostunut Suomesta, mutta silti australialainen tapa tuntuu olevan se oikea, Alina nauraa.
Lukujen valossa vaihtoon lähteminen oli 1990-luvulla yleisempää kuin nyt. Vaihto-opiskelijoita välittävä AFS Intercultural Programs Finland ry lähettää tällä hetkellä vuosittain 120–150 nuorta ulkomaille, kun taas 1980- ja 1990-luvulla sataluvut alkoivat kakkosella ja kolmosella.
– Yksi syy laskuun on joitakin vuosia sitten tehty uudistus, jossa lukiotodistuksen merkitys kasvoi yliopiston pääsykoekriteereissä. Nuorille voi tulla fiilis, että nämä ovat elämäsi tärkeimmät kolme vuotta, keskity tähän äläkä mihinkään muuhun, AFS:n toiminnanjohtaja Anja Kahri sanoo.
Myös korkeakouluvaihtoon lähtevien määrä on laskussa. Esimerkiksi vuonna 2010 yli kolmen kuukauden vaihtoon lähti noin 5 300 yliopisto-opiskelijaa, vuonna 2022 enää reilut 4 100. Myös ammattikorkeakoulujen vaihtomäärät ovat laskussa ja putosivat korona-aikana yliopistojakin enemmän.
– Opiskelijat ovat tuoneet esille kokevansa painetta valmistua nopeasti ja saada tutkinnon suoritettua tavoiteajassa. Opiskelijoiden toimeentuloon liittyvät huolet ja opintotukikuukausien rajallisuus yhdessä vähentävät halukkuutta lähteä vaihtoon, sanoo opetushallituksen opetusneuvos Maija Airas.
Taustalla on toki muitakin syitä. Korkeakoulut eivät esimerkiksi enää saa rahoituksessaan suoraa taloudellista kannustinta siihen, että mahdollisimman moni opiskelija suorittaisi ulkomailla opintoja, toisin kuin ennen.
Toisaalta kokonaan ulkomailla suoritettujen tutkintojen määrä on kasvussa. Lukuvuonna 2010–2011 Kela maksoi opintotukea 5 457 suomalaiselle opiskelijalle ulkomaille, lukuvuonna 2022–2023 jo 7 175:lle.
”On tyypillistä, että kotiinpalaajan silmään nousee kyynel, kun hän puhuu Amerikan-äidistä, Kanadan-tädistä tai Japanin-serkusta.”
Riikka ihastui 1990-luvun Australiaan nopeasti ja muistelee vaihtoaikaansa lämmöllä. Isäntäperhe vaihtui kesken vaihdon, mutta varsinkin jälkimmäisen perheen kanssa, jossa Alinakin nyt asuu, on tullut pidettyä tiivistä yhteyttä jo lähes kolmekymmentä vuotta.
– Koin, että heistä tuli minulle ihan oikea perhe, ja miksei perheen kanssa pitäisi yhteyttä?
Varsinkin australialaisperheen vanhemmat ovat käyneet Suomessa Onneloiden luona useamman kerran. Kerran vietettiin yhdessä kahden viikon loma Italiassa, toisella kertaa kierrettiin pikkubussilla Suomea Norjan Jäämerelle asti. Perheen kaksi tytärtä, ”aussisiskot” olivat jopa kaasoina Riikan häissä.
– Avartaa maailmankatsomusta, kun elää jossakin paikassa pidempään. Se on ihan erilaista kuin hotellilomailu, Riikka pohtii.
AFS:n Kahri kertoo, että juuri paikallisen kulttuurin kokeminen osana perhettä onkin usein yksi vaihto-opiskelun mieleenpainuvimmista kokemuksista. Nuoren sopeutumiskyky, empatiakyky, resilienssi ja avarakatseisuus kasvavat.
– On tyypillistä, että kotiinpalaajan silmään nousee kyynel, kun hän puhuu Amerikan-äidistä, Kanadan-tädistä tai Japanin-serkusta. Vaihdossa syntyy ystävyyssuhteita, joista moni säilyy loppuiän.
Aikoinaan Riikka piti yhteyttä kotiväkeen ja ystäviin kirjoittamalla pitkiä kirjeitä. Kirjeen tulo perille kesti seitsemän päivää. Kotiin Riikka soitti kerran viikossa, ystäville ei juuri koskaan. Mieleen on jäänyt, että puhelun hinta olisi ollut seitsemän markkaa minuutilta, mikä oli silloin iso raha.
Nyt Riikkaa odottavat aamulla puhelimessa tyttären lähettämät WhatsApp-viestit. Videopuheluita soitellaan aina kun halutaan, ja etäisyys tuntuu välissä olevia kilometrejä pienemmältä.
– Jos aikaeroa ei lasketa, toisen saa ihan tosi lähelle. Koskettaa ei voi, mutta muuten, Riikka sanoo.
Riikka muistelee, että kun hän lähti vaihtoon, osa kavereista kertoi suoraan pelkäävänsä, että Riikka muuttuisi poissa ollessaan.
– Olin takaisin tullessani varmaan vähän liiankin varovainen kertomaan kokemuksistani. Ettei kenellekään tulisi sellainen olo, että elvistelen.
Alina taas suorastaan toivoo jonkin verran muuttuvansa ja että aussien rennosta no worries -elämäntyylistä tarttuisi jotain häneenkin.
– Olen täällä iloisempi ja osaan suhtautua asioihin eri tavalla. Esimerkiksi tapaamiset ovat usein spontaanimpia. Nähdään nyt, tunnin päästä tai huomenna, eikä aikatauluja suunnitella pidemmän päälle.
”Olen täällä sillä asenteella, että viivyn pidempään.”
Riikka rajoitti vaihtonsa pituuden puoleen vuoteen, jotta pääsisi kirjoittamaan ylioppilaskirjoitukset yhdessä muiden ikäistensä kanssa. Poissaoloa ei katsottu kotilukiossa varsinaisesti hyvällä, mutta tavoite kirjoituksista kuitenkin toteutui.
Alina ei suoraan osaa verrata, millaista opiskelu olisi suomalaisessa korkeakoulussa, mutta tietää kavereidensa kertoman perusteella sen, että ainakin lähiopetusta on Australiassa hänen oppiaineessaan enemmän.
– Opintojen lisäksi tärkeitä ovat myös paikallinen arki sekä täällä syntyvät ystävyyssuhteet. Olen täällä sillä asenteella, että viivyn pidempään.
AFS:n Anja Kahri pitää vaihtoa ja muita kansainvälistymiskokemuksia erityisen tärkeinä nyt, kun nuoria mietityttää ilmastonmuutos, ympäristöongelmat ja sota. Isot tulevaisuuden ongelmat ratkaistaan hänen mukaansa kansainvälisissä pöydissä, ja vihapuheellekin kansainvälisyys voi olla vastavoima, kun omien kokemusten kautta huomaa muissa maissa asuvien olevan pohjimmiltaan aika samanlaisia kuin itse.
– Kansainvälistymällä on mahdollisuus vaikuttaa ja olla osa muutosta. Vaihdon avulla pääsee rakentamaan omaa kansainvälistä verkostoa ja oppimaan itsestään sekä saa valtavan määrän sellaisia kokemuksia, joita voi olla myöhemmin elämässä vaikea saada, Kahri sanoo.
