Maria Perätalo uupui opettajan ammattiin ja ryhtyi suntioksi – Oman menetyksen vuoksi vainajan siunauksilla on erityinen merkitys

Artikkelin kuunneltava versio on tehty tekoälyn avulla. Anna palautetta audiosta sähköpostilla apu360@a-lehdet.fi tai artikkelin lopussa olevalla lomakkeella.

Maria Perätalo työskenteli peruskoulun opettajana yli 20 vuotta. Kiire ja kuormitus tuntuivat lisääntyvän vuosi vuodelta. Loppuaikoina päivät olivat yhtä kaaosta. Hän totesi, ettei jaksa opettajan työtä eläkeikään asti.

Nuorena Perätalo oli työskennellyt rippileireillä isosena ja ollut eri tavoin seurakunnan toiminnassa mukana. Vastaan tuli ilmoitus suntion työstä.

Seurakunnasta Perätalolle kerrottiin, että palkattavan työntekijän tulisi olla valmistunut suntion ammattiin, mutta syksyllä olisi vapautumassa oppisopimuspaikka. Sen suhteen voitaisiin palata asiaan.

– Ajattelin, että joo joo, nämä ovat niitä juttuja, että ”palataan” asiaan.

Pitkään asiasta ei kuulunut mitään. Sitten Perätalo kutsuttiin juttelemaan seurakuntaan.

– Siellä minut esiteltiin heti muille Mariana, joka aloittaa syksyllä työt oppisopimuksella. Minä olin, että apua! En ollut kertonut kenellekään asiasta.

Perätalo valmistui oppisopimuksella suntioksi viime toukokuussa. Haastatteluhetkellä on tiedossa 50-prosenttinen työ, ja toive on tehdä myöhemmin kokoaikaista suntion työtä. Suntio on se, joka esittelee tilat hääpareille tai siunattavan omaisille. Hän valmistelee paikan ennen kuin tilaisuus alkaa, tekee kukkalaitteet alttarille, sytyttää kynttilät ja laittaa virsien numerot taululle. Parasta on, että työtä pystyy hallitsemaan omalla suunnittelulla.

Perätalolle itselleen merkityksellisimpiä ovat kuitenkin vainajan siunaukset. Hän on menettänyt Ruusu-tyttärensä synnytyksessä vuonna 2007.

– Tiedän, miten tärkeitä surevalle ovat pienet yksityiskohdat ja se, että hän tulee arvostetuksi ja kohdatuksi.