Marko Räisänen menetti sydämensä erilaisille kulkupeleille noin neljännesvuosisata sitten, ennen vuosituhannen vaihdetta. Aluksi mielenkiinnon kohteena olivat pienemmät tuning-askareet, joista laajempi kiinnostus lähti käyntiin. Korimuutoksia, vanne-, soitin- ja muita parannuksia rakenneltiin jatkuvasti. Aina piti saada uutta touhuttavaa, ja Opel on ollut merkkinä pitkään mukana autokuvioissa, sillä nuorempana Räisäsellä on ollut autona Asconaa, Kadettia, Vectraa, Calibraa ja niin edelleen.

– B-mallin Manta GSI on jäänyt harmittamaan, kun myin sen pois. Viimeisimpänä uudempana Opelina oli vuosimallin 2017 OPC Corsa, tosi raju ja hieno, Räisänen muistelee.

Mutta sitten kuvaan astuu juttumme coupé-Kadett vm. 1969. Autoyksilö tuli myyntiin Uuraisilla heinäkuussa 2020.

– Soittelin noin viikon päästä auton perään ja kyselin, miksi ei ollut mennyt kaupaksi. Kaikkea omituista oli kuulemma tarjottu vaihdossa: auraa, kyntökonetta ja sen sellaista. Sanoin siihen sitten, että rahalla päästään kauppoihin, ja mitä vikoja tässä B-Kadetissa olisi? Olin tulossa Etelä-Suomesta Kormusta hakemaan autoa, pääsisikö sillä ajamalla kotiin?

Lopputulos oli, että trailerireissu Räisäselle oli tiedossa, sillä auton kone kuulemma naputtaisi huolestuttavasti.

– Kävin ajamassa koeajon. Hyvin tuntui kolisevan. Tuntui, että kone oli hajoamassa siihen paikkaan.

Kaupat silti tehtiin ja Kadett lähti kohti etelää trailerilla.

– Ajelin loppusyksyn kolisevalla moottorilla ja mietin, että kun talvi tulee, niin patti nousee pois keulalta ja siirtyy jatkojalostukseen.

Räisäsen työkaveri Esko oli luvannut auttaa koneen uudelleenrakennuksessa, hän oli useamman Opelin moottorin jo kunnostanut. Luotto oli siis kova, että coupén keulalle saataisiin tiukka motti. Aihio otettiin pois paikaltaan ja purkuhommat alkoivat. Kolkutuksen syyksi osoittautui kampiakseli, joka lähti sylinteriryhmän kanssa riihimäkeläiseen koneistamoon jatkohoitoon. Kampura koneistettiin uusiin mittoihin, sylinteriryhmä plaanattiin ja hoonattiin.

– Tietenkin myös CIH-moottorin kantta hämmästeltiin. Jotain sillekin pitäisi tehdä. Kansiviritys Kosonen otti asian hoitaakseen, ja kansi kävi tehohoidossa. Lopulta saatiin aika raju kansi kahden kuukauden kuluttua takaisin. Kanavat oli suurennettu ja portattu. Lisäksi oli tehty venttiilihoitoa ja asennettu uudet venttiili-istukat, että autolla voi ajaa 98-oktaanisella ilman lisäaineita. Nyt on kaikki hyvin kannen suhteen. Virtausta riittää. Ruotsista laitettiin tilaukseen nokka-akseli ja jakopään uusia osia, Räisänen muistelee.

Pitkin Etelä-Suomea etsittiin kuumeisesti muita puuttuvia pisteosia. Jarrupääsylinteri löytyi Joutsasta, ja Kanta-Hämeestä hyvä kontakti muille tarvittaville osille. Saksastakin tuli tavaraa. Autoon tehtiin talven aikana myös uudet sähköt.

– Kadett oli minulle tulessaan oranssin punainen, konepelti musta. Kittiä löytyi riittävästi vanhan maalin alta. Koria oiottiin ennen uudelleenmaalausta. Väriksi tuli uudemman GM:n värikartasta grafiitinharmaa. Kyllähän se herätti keskusteluja, että miksi noin, eikä vanhaan tyyliin? Olen tähän todennut, että itsellehän näitä värkätään. Kaikki vanhat Opelit eivät mielestäni tarvitse museointia. Tämä yksilö on pelastettu museoinnilta.

Moottorin virityksen onnistuminen kiinnosti luonnollisesti paljon. Luottavaisin mielin keväällä varattiin penkkiajoaika Esateciltä.

– Hienosti mentiin ajamalla penkitykseen, ja trailerilla kotiin. Kaikki meni hyvin toiseen vetoon asti. Kansipahvi antautui kolmannella, jolla saatiin vuotavalla pahvilla tehot 123 hv / 198 Nm pyörätehoa.

Tänään autovanhus on kesäisin jokapäiväisessä käytössä. Hieno peli laitella Suomen kesässä menemään!

”Kaikki autoni ovat olleet sen verran erikoisia, että ovat erottuneet massasta. Normiautoja ei ole ollut.”

Kardaani piti lyhentää uudelle vaihteistolle sopivaksi ja kannatuspalkki modifioida uusiksi. Voimaa laitteessa on nyt ihan riittävästi. Ajo-ominaisuudet loppuvat ennen menohaluja.

”Alun perin tämä on ollut 1500 LS, mutta jossain vaiheessa muutoskatsastettu isolle moottorille. Veikkaan, että joskus 1990 – 2000 -luvuilla.”

Vapaasti hengittävän rivinelosen iskutilavuus on 1 897 cm3. 1,9-litrainen oli suurin kolmesta alkuperäisestä CIH-moottorista. Hochleistung-versio tuotti 105 hevosvoimaa.

”Tuntui, että kone oli hajoamassa siihen paikkaan. Kaupat kuitenkin tehtiin, ja traileri lähti kohti etelää.”

”Soittelin vanhalle kontaktille, löytyisikö viisilovista Getrag 240 -vaihdelaatikkoa CIH 1900-laitteeseen. Sattui löytymään.”

Saksassa hieno Coupé-Kadett pikkutekniikalla saattaa maksaa lähemmäs 40 000 euroa.