Onko tässä Veikkausliigan kuumin nuori suomalaispelaaja? Ilveksen Marius Söderbäck pelaa itseään ulkomaille
Ilveksen 21-vuotias laitapelaaja Marius Söderbäck on ollut yksi Veikkausliiga-sesongin näkyvimpiä nuoria suomalaisia. Söderbäckillä on suomalaiseksi pelaajaksi harvinaisia ominaisuuksia, mutta tie liigan eliittiin ei ole ollut helppo.
Pikkuhuuhkajien apuvalmentajana työskennellyt ja Veikkausliigassa vuosina 2010–2011 valmentanut Gert Remmel on käyttänyt adjektiivia episodinen pelaajista, jotka tekevät yksittäisiä näyttäviä suorituksia, mutta joiden kokonaisvaltainen hyöty joukkueelle jää vaatimattomaksi.
Ilveksen 21-vuotiaassa Marius Söderbäckissä näkyi vielä viime kaudella episodisen pelaajan merkkejä. Tällä kaudella tilanne on kuitenkin muuttunut.
Kun Veikkausliigan runkosarjaa on pelaamatta vielä jokunen kierros, Söderbäck johtaa kuudella osumallaan Ilveksen sisäistä maalintekijätilastoa. Koko sarjassa vain neljä suomalaista on tehnyt enemmän maaleja. Täysosumaan johtaneita syöttöjä Söderbäck on antanut kolme.
Söderbäck on suomalaisittain harvinainen pelaajatyyppi. Tasaisten keskikenttäpuurtajien maassa hän erottuu vauhdillaan sekä ohittamis- ja kuljetustaidoillaan.
Yksi leimallisimmista piirteistä Söderbäckin pelaamisessa on, että hänellä on kyky voittaa pallon kanssa lähin suora vastustaja. Sillä ominaisuudella hän pystyi aiheuttamaan ongelmia jopa Eredivisie-seura AZ Alkmaarin puolustajille Konferenssiliigan karsinnoissa.
Söderbäckin etevyys ohittajana ei perustu harhautuksiin. Sen sijaan hän kykenee terävillä suunnanmuutoksillaan, kosketus- ja askelpituuksiaan säätelemällä sekä rytmiään kiihdyttämällä voittamaan itselleen tilaa ja aikaa kentällä. Tässä suhteessa hän muistuttaa viime vuonna HJK:sta Skotlantiin siirtynyttä Topi Keskistä.
Söderbäckin kahden entisen juniorivalmentajan Jussi-Pekka Savolaisen ja Aleksi Piiraisen arvion mukaan Ilves-laiturin liike on jopa kansainvälistä tasoa.
”Sinnikäs pallon kesyttäminen, erinomainen liikunnallinen pohja ja taitojen hiominen myös omalla ajalla tuovat palkinnon, kun fyysinen takamatka kuroutuu ennemmin tai myöhemmin umpeen.”
Söderbäckin kasvuun pelaajana liittyy yksityiskohtia, jotka sopivat opiksi koko suomalaiselle pelaajakasvatukselle.
Suurimman osan juniorivuosistaan Käpylän Pallossa viettänyt pelaaja oli pitkälle teini-ikään asti pienikokoinen, selvästi monia ikätovereitaan heiveröisempi.
Söderbäck oli vikkelä, mutta suorassa juoksunopeudessa ja kaksinkamppailupelaamisessa hän hävisi usein fyysisesti aiemmin kehittyneille.
KäPan kovatasoisessa 2004 syntyneiden joukkueessa edes avauksen paikka ei ollut aina varma. Kun käpyläläisten 15-vuotiaiden joukkue osallistui perinteiseen Kai Pahlman -turnaukseen kesällä 2019, Söderbäck aloitti puolet otteluista vaihtopenkillä.
Ajoittain haastavista ajanjaksoista huolimatta nuori pelaaja jaksoi väsymättömästi kehittää peruspelivalmiuksiaan, kuten pallonkäsittelyä, kuljettamista ja potkutekniikkaa – yleisiä motorisia liikkumistaitoja unohtamatta.
Siinä piilee myös Söderbäckin kehittymisen tärkeä viesti monille vastaavassa tilanteessa oleville junioreille: sinnikäs pallon kesyttäminen, erinomainen liikunnallinen pohja ja taitojen hiominen myös omalla ajalla tuovat palkinnon, kun fyysinen takamatka kuroutuu ennemmin tai myöhemmin umpeen.
Juuri näin Söderbäckin kohdalla nimittäin on käynyt.
”Juniorina Söderbäckillä ei ollut mitään sellaista erityistä vahvuutta, jonka varassa hän olisi voinut purjehtia kaudesta toiseen.”
Suomessa on toki aiemminkin nähty esimerkiksi Timo Stavitskin ja Ilmari Niskasen kaltaisia etenijöitä, jotka nauttivat hyökkäämisestä suuriin tiloihin.
Erona vaikkapa juuri Stavitskiin Söderbäck ei kuitenkaan vielä juniorina pystynyt dominoimaan esimerkiksi nopeudellaan tai räjähtävyydellään. KäPan junioreissa hän pelasi milloin laidalla, milloin keskikentän keskellä, milloin kymppipaikalla. Aina sopivaa pelipaikkaa ei tahtonut löytyä.
Erilaiset pelitilanneroolit kuitenkin edistivät Söderbäckin monipuolisuutta pelaajana ja pakottivat häntä oppimaan pelaamista myös esimerkiksi ahtaissa tiloissa linjojen välissä.
Kaikki tämä näkyy 21-vuotiaan Ilves-pelaajan tekemisessä tänä päivänä.
Söderbäck etenee mielellään pallon kanssa laitakaistaa pitkin, mutta kykenee liikkumaan pelattavaksi myös sisemmäksi ja osallistumaan syöttökombinaatioihin. Pallo ei polta jaloissa paineen alla. Söderbäck tunnistaa verrattain hyvin myös selkä vastustajaan päin, mistä suunnasta häneen kohdistuu prässi.
Osin kiitos kuuluu myös Söderbäckin KäPa-aikaisille valmentajille. Käpylässä pelatessaan Söderbäckiä valmensivat Savolaisen ja Piiraisen lisäksi muun muassa Jesse Martin, Miika Nuutinen ja Ossi Virta.
Mainittujen valmentajien lähestymistavat peliin poikkesivat toisistaan – joillakin enemmän, toisilla vähemmän – mutta kaikki tämä satoi Söderbäckin laariin. Hän joutui – tai pikemminkin pääsi – säätämään jokaisen valmentajan alaisuudessa pelaamisen tapaansa.
Juniorina Söderbäckillä ei myöskään ollut mitään sellaista erityistä vahvuutta, jonka varassa hän olisi voinut purjehtia kaudesta toiseen. Perusta oli kuitenkin riittävän laadukas, ja nuori pelaaja kykeni omaksumaan nopeasti uusia asioita.
Osataanko suomalaisessa jalkapallossa arvostaa riittävästi sopeutumiskykyä?
”Vaikka Söderbäckillä oli juniorivuosinaan vaikeitakin hetkiä, vahva sisäinen motivaatio ja omistajuus lajia kohtaan puskivat häntä eteenpäin.”
Myöskään junioripelaajien henkisistä valmiuksista ei ole suomalaisessa jalkapallokeskustelussa puhuttu ainakaan liiaksi. Ne kuitenkin voivat tehdä – ja usein tekevätkin – ratkaisevan eron.
Vaikka Söderbäckillä oli juniorivuosinaan vaikeitakin hetkiä, vahva sisäinen motivaatio ja omistajuus lajia kohtaan puskivat häntä eteenpäin. Myös KäPan 2004-ikäluokan myönteisellä kilpailuilmapiirillä oli oma tärkeä osansa.
Kuvaavaa on, että Söderbäckillä ja monilla muilla hänen joukkuetovereillaan oli usein tapana tulla jopa kaksi tuntia ennen joukkueharjoituksia kentälle treenaamaan. Keskinäinen sparrailu kiistatta vei poikia eteenpäin. Tuosta porukasta puolentusinaa on pelannut vähintään Veikkausliigassa.
Söderbäckin omistajuutta lajia kohtaan puolestaan pönkitti se, että hän saattoi lähteä kotoaan Klaukkala–Nurmijärvi-akselilta jo kuuden aikaan aamulla ehtiäkseen aamutreeneihin. Monesti päivä venyi iltamyöhään. Nuorelle pelaajalle tiukka arki opetti erityisesti rutiinien luomista, omasta vireystilasta huolehtimista ja ajanhallintaa.
Lukioikäisenä Söderbäck päätti kokeilla ruokapäiväkirjaa ja ryhtyi pian sen jälkeen tekemään itselleen ateriat. Valinnallaan hän halusi parantaa entisestään omaa jaksamistaan ja kehittymisen mahdollisuuksiaan.
”Nuoreksi pelaajaksi suhteellisen epätyypillisellä tavalla Söderbäck oli hyvin kiinnostunut esimerkiksi harjoitteiden sisällöistä ja taktisista nyansseista.”
KäPassa Söderbäck sai muiden pelaajien lisäksi kokonaisvaltaista tukea myös valmentajiltaan. Ympäristö ei jarruttanut, vaan kiihdytti häntä. Lopullinen kukkaan puhkeaminen tapahtui B-juniorikaudella vuonna 2021.
Nuoreksi pelaajaksi suhteellisen epätyypillisellä tavalla Söderbäck oli hyvin kiinnostunut esimerkiksi harjoitteiden sisällöistä ja taktisista nyansseista, joista hän mielellään jutteli valmentajien kanssa.
Itse muistan Söderbäckin ulospäinsuuntautuneena ja hyvällä tavalla pikkuvanhana pohdiskelijana, joka analysoi mielellään omaa kehittymistään. Ulkopuolisen silmin toiminta näytti samaan aikaan päättäväiseltä ja vastuuntuntoiselta mutta kuitenkin rennolta.
Olennaista on, että kehittymisvimmainen nuori ei jäänyt ilman valmentajien huomiota, vaikka hän ei aina ollut joukkueen aivan tärkeimpien pelaajien joukossa.
Mutta kuten kehittymisessä yleensäkin, viime kädessä nuoren pelaajan omat valinnat määrittävät hänen suuntaansa.
Joku muu juniori Söderbäckin tilanteessa olisi saattanut alkaa syyttää valmentajia ja ryhtyä pohtimaan seuran vaihtamista, kun peliaika jää omia odotuksia pienemmäksi.
Talvella 2018 sain kuitenkin nähdä omin silmin, millä keinoin Söderbäck oli valmis raivaamaan itselleen suurempaa roolia teini-ikäisten poikien joukkueessa.
Ennen oman joukkueeni harjoitusten alkua näin lähestulkoon joka viikko 13-vuotiaan Söderbäckin saapuvan Oulunkylän tekonurmikentälle pallokassi olallaan ja harjoittelevan tunnin ajan yksin muun muassa maalintekoa erilaisista tilanteista.
Se, joka tahtoo, keksii kyllä keinot.
”Nuoren laitapelaajan viimeisten vuosien kehitysaskeleet ovat osoittaneet, että potentiaalin kattoa ei ole vielä nähty.”
Käynnissä oleva Veikkausliiga-sesonki on ollut Marius Söderbäckin läpimurtokausi.
Lisäksi viimeisen kahden vuoden europelit ovat osoittaneet, että Söderbäck pystyy repimään koneestaan lisätehojakin irti, kun vaade kentällä kovenee.
Mitenkään valmis pelaaja 21-vuotias ilvesläinen ei kuitenkaan ole.
Kehittymistä riittää vielä ainakin pallottomassa puolustamisessa. Kentällä Söderbäck ei tunnista vielä parhaalla mahdollisella tavalla esimerkiksi sitä, milloin hänen on annettava painetta pallolliselle ja milloin vartioitava selustaa. Myös viimeisten ratkaisujen tehokkuudessa on petrattavaa.
Vuosien ajan Söderbäckiä juniorivaiheessa valmentanut Jussi-Pekka Savolainen arvioi, että Söderbäckillä on myös varaa parantaa tasapainoa kontaktitilanteissa lähemmäs kansainvälisen tason vaatimuksia.
Silti nuoren laitapelaajan viime vuosien kehitysaskeleet ovat osoittaneet, että potentiaalin kattoa ei ole vielä nähty.
Seuraavaksi Söderbäckin on vähintäänkin säilytettävä tasonsa liigan mestaruussarjassa ja raivattava tiensä Pikkuhuuhkajien avausmiehistöön. Molemmat välitavoitteet ovat realistisia, vaikka kilpailua alle 21-vuotiaiden maajoukkueessa riittää.
Juuri nyt kaikki merkit viittaavat siihen, ettei Söderbäckiä nähdä enää kauaa Veikkausliiga-viheriöillä.
Erityisesti nuoren suomalaisen liikkumis-, kuljetus- ja ohitusominaisuudet ovat sillä tasolla, että hänen nimensä on eittämättä ympyröity ainakin pohjoismaalaisten pelaajatarkkailijoiden muistivihoissa.
Jos otteet jatkuvat samalla tasolla, 21-vuotias kiituri voi löytää itsensä pian suuremmista valokeiloista. Siellä menestymisen ei pitäisi jäädä ainakaan pääkopasta kiinni.
Menneet vuodet ovat nimittäin osoittaneet, että halua ja tahtoa nuorella pelaajalla ainakin riittää.
