Profiili ja asetukset
Tili
Hallinnoi tiliä
Kirjaudu ulos
Maakuntakirjeenvaihtajat

Onko tässä Suomen harvinaisin ammatti? Anna ja Matias herättävät Lapin turistit, kun taivaalla alkaa tapahtua

Kun taivaanrannassa alkaa välkähdellä, revontulivahti painaa hälytysnappia ja herättää hotellin asiakkaat ihailemaan taivaantulia.

2.3.2024 | Päivitetty 3.3.2024 | Apu

Mies haahuili ulkona lumisateessa keskellä yötä ja sohi taskulampulla taivaalle. Yövuorossa ollut Anna Pietilä tiedusteli, onko tällä kaikki kunnossa. Kyllä, mutta miten hän löytäisi revontulet? Valitettavasti ei ainakaan taskulampulla – eikä varsinkaan niin pilvisenä ja lumisateisena yönä.

– Usein asiakkaat kyselevät, miten todennäköistä on nähdä revontulia ja mihin aikaan ne näkyvät. Kun tein ensimmäisen yövuoroni marraskuussa 2023, sain yllättävän puhelun Kolumbiasta. Eräs pariskunta halusi varata majoituksen joulupäiväksi ja varmisteli, että näkyyhän silloin varmasti revontulia, Pietilä naurahtaa.

Hämeenlinnasta kotoisin oleva Pietilä työskentelee ensimmäistä kauttaan revontulivahtina Arctic SnowHotel & Glass Igloos -kohteessa Rovaniemellä. Kuten ammattinimikekin vihjaa, tärkeimpänä tehtävänä on vahtia revontulia silmä kovana. Kun taivaanrannassa alkaa välkähdellä, revontulivahti painaa hälytysnappia ja herättää ihmiset ihailemaan taivaantulia.

– Tämä työ sopii minulle, koska olen yö- ja talvi-ihminen, ja tunnistan revontulet. Etelä- Suomessa ne olivat harvinaisempi näky kuin täällä Lapissa. Taivaan katselun lisäksi seuraan revontulitilannetta Aurora Alert -sovelluksesta ja ennen työvuoroa katson aina Ilmatieteen laitoksen revontulisään, Pietilä tähdentää.

Revontulet ovat yksi tärkeimpiä syitä tulla Lappiin. Niitä jahtasi tammikuussa myös italialainen Marco Lupia. Vierellä pitkän linjan revontulivahti Matias Sarajärvi.

Se, mille yölle ”reposet” osuvat, on luontoäidin käsissä. Lapissa revontulikausi alkaa elokuun lopulla ja päättyy huhtikuussa. Etelämpänä reposten näkeminen on harvinaisempaa.

Vaikka toisin voisi luulla, revontulia esiintyy melko tasaisesti ympäri vuoden. Niiden näkyminen vain riippuu siitä, ovatko yöt ovat riittävän pimeitä ja taivas tarpeeksi selkeä.

– Kuluva revontulikausi on ollut aika maltillinen. Syksyn aikana Lapissa ja jopa Etelä-Suomessa asti nähtiin runsaasti pieniä avaruussään myrskyjä ja niihin liittyviä revontulia, mutta ei mitään poikkeuksellisen komeaa revontuliyötä, kertoo Ilmatieteen laitoksen avaruussäätutkimuksen ryhmäpäällikkö Tiera Laitinen.

Ilmatieteen laitoksen avaruussääennuste kertoo revontulten todennäköisyydet kolmeksi yöksi eteenpäin – ja painotus on Etelä-Suomessa. Lapissa revontulia ei voi ennustaa päivien päähän aurinkoa tarkkailemalla.

– Toisaalta silloin, kun Etelä-Suomen revontulitodennäköisyys on suuri, voi Lapissakin näkyä tavallista näyttävämpiä reposia. Hyvällä onnella niitä näkyy jopa epätyypilliseen aikaan alkuillasta, Laitinen lohduttaa.

Rovaniemeläinen Arctic SnowHotel & Glass Igloos on työllistänyt revontulivahteja vuodesta 2014.

Revontulten esiintyminen vaihtelee hieman myös vuodenajan mukaan. Se johtuu maapallon pyörimisakselin kulloisestakin asennosta.

Vastoin yleistä käsitystä syksy on loistava aika bongata mitä komeimpia revontulia pohjoisen taivaalla. Silloin taivas on useimmiten kirkas ja selkeä, kun taas keskitalvella sataa usein lunta.

Yksi luontoäidin salainen aarre on myös tuplarevontulet, ja niitä voi nähdä ainoastaan syksyllä. Silloin revontulet heijastuvat veden pinnasta.

Kevättä kohti mentäessä mahdollisuudet paranevat jälleen, kun auringon aktiivisuushuippu lähestyy ja selkeitä öitä on enemmän. Niinpä myös nyt edessä siintävä kevät vaikuttaa lupaavalta.

– Olosuhteiden puolesta parasta revontulten havaintoaikaa on maaliskuu. Loppuvuoden havaintokausi taas on parhaimmillaan syys-lokakuussa, sanoo Sodankylän geofysiikan observatorion koordinaattori Emma Bruus.

Anna Pietilä on yksi neljästä revontulivahdista rovaniemeläisessä matkailufirmassa. – Tämä työ sopii minulle, koska olen yö- ja talvi-ihminen.

Omatoimisuus, englannin kielen taito, revontulien havaitsemiseen harjaantunut silmä – ja kyky valvoa öisin eli nukkua päivisin. Nämä olivat SnowHotel Familyn yrittäjien Ville ja Heidi Haavikon vaatimuksia, kun he alkoivat etsiä sopivia revontulivahteja syksyllä 2014. Samana vuonna oli pystytetty ensimmäiset lasi-iglut Lumihotellin yhteyteen.

Sana erikoisesta avoimesta toimesta alkoi kiiriä nopeasti. Kakkoskaudella hakemuksia tuli jo yli 2 000 eri puolilta maailmaa.

– Ajatus revontulivahdin toimenkuvasta syntyi jo ennen lasi-igluja. Monet asiakkaat istuivat silloin hotellin takkahuoneessa yötä myöten ja odottivat revontulia. Esimerkiksi aasialaiset valvoivat usein vuoroissa. Silloin aloimme miettiä, että jospa vieraat saisivat nukkua ja joku valvoisi heidän puolestaan, Haavikot kertaavat.

Ensimmäisten joukossa kriteerit täytti posiolainen Matias Sarajärvi. Hän aloitti valvomisen alkutalvesta 2014. Yrittäjät luottivat siihen, että jos joku revontulet tunnistaa, niin posiolainen. Arvio piti paikkansa. Sarajärvi on katsellut revontulia tenavasta asti. Hän ei sekoita niitä vaikkapa pilviin.

– Vaikka yötyö oli kiikunkaakun, tykkäsin, kun töitä sai tehdä yksin ja rauhassa. Revontulia tarkkailin lähinnä taivaalle katselemalla. Onhan se aika erikoinen työ. Jos vaikka baarissa kerroin, että olen revontulivahti, heti piti selvittää, mikä se on, sittemmin päivävuoroon huoltomieheksi siirtynyt Sarajärvi virnistää.

Monet Lapin-matkailijat seuraavat revontuliennusteita netistä. Italialaiset Raffaele Crispino ja Elena Occhini odottelivat revontulia tammikuisena yönä hotellin aulassa.

Revontulivahti on paitsi taivaan tarkkailija, myös eräänlainen yöajan talonmies. Työhön kuuluu esimerkiksi saunojen, paljujen ja porealtaiden huoltamista, portaiden lakaisua ja pihan pitämistä auki mönkijällä. Tekemistä piisaa siis silloinkin, kun revon- tuliennusteet ovat heikot.

– Yövuoro on yhdeksän tuntia täyttä tykitystä. Eräänäkin tammikuun yönä askelmittariin kertyi 24 600 askelta, Anna Pietilä toteaa.

Kun revontulivahti painaa hälytysnappulaa, alkaa tapahtua.

– Heti alkaa igluissa käydä kopina, ja väki tulee liukkaasti pihalle. Osa ampuu suoraan sängystä pihalle, kun taas osa jää igluun katselemaan revontulia lasikaton läpi. Toisilla on yövaatteet, toiset vetävät takkia päälle, Matias Sarajärvi kuvailee.

Ville Haavikko korostaa ”ihmisvahtien” erityisyyttä verrattuna erilaisiin revontulivahtisovelluksiin.

– Onhan se ihan eri asia, kun ihminen katselee taivasta ja herättää katselemaan.

Sen Pietiläkin haluaisi pian kokea, mutta toistaiseksi omille työvuoroille ei vielä reposia ole osunut.

– Eniten odotan asiakkaiden reaktioita. Yhtenä jouluyönä tapasin australialaisen matkailijan, joka katseli taivaalle ja ihmetteli, kun satoi lunta. Silloin aloin toivoa revontulia juuri hänelle, Pietilä sanoo.

Kun revontulivahti painaa nappia, hälytys pärähtää soimaan lasi-igluissa.

Revontulten sattumanvaraisuudesta saatiin esimerkki eräässä elokuisessa hääjuhlassa vuosia sitten. Revontulten näkyminen valoisassa elokuussa on harvinainen elämys.

Toinen ikimuistoinen kokemus sattui yrittäjille eräänä talviyönä useita vuosia sitten.

– Silloin revontulet näkyivät jopa yhdeksän tunnin ajan, Ville Haavikko muistelee.

– Se show jatkui koko illan, Heidi Haavikko komppaa.

Vastaavanlaista elämystä ei voi luvata vierailijoille.

– Kyllähän ihmisistä näkee, että niitä harmittaa, jos revontulia ei ole nähty. Moni tulee tänne niitä varten. Revontulivahdin täytyy yrittää ylläpitää edes pientä toivoa: sanoa, että ei sitä koskaan tiedä, Sarajärvi sanoo.

Melko isot täytyy olla, että lähden ulos katsomaan.”

Revontulten vahtimisen pioneeri ei itse jaksaa enää hirveästi innostua taivaantulista. Syynä saattaa olla yövuoro, jolloin reposet välkehtivät taivaan täydeltä koko väriloistossaan ja vieläpä ”kruunun” kera.

– Ne olivat isoimmat, jotka olen nähnyt. Niitä ihmeteltiin yhdessä asiakkaiden kanssa. Ehkä rima on jo liian korkealla, ja tuntuu, että kaikki on jo nähty. Melko isot täytyy olla, että lähden ulos katsomaan, Sarajärvi kuittaa.

Hän kertoo myös huomanneensa, että joillekin matkailijoille riittää yksi kerta: jos revontulia näkyy yön aikana useasti, moni vetää herättäessä peittoa korviin ja tuumaa, että ne on jo nähty.

– Kai se kertoo siitä, että revontulet ovat kerran elämässä -kokemus, Sarajärvi naurahtaa.

Useimmille ne kyllä ovat vertaistaan hakeva elämys.

– Monet palaavat tänne yhä uudestaan unelmansa perässä, Haavikot toteavat.

Seuraa Apu360:n WhatsApp-kanavaa

Koska jokaisella tarinalla on merkitystä.

Kommentit
Ei kommentteja vielä
Katso myös nämä
Uusimmat
Tilaa uutiskirje tästä

Tulossa vain kiinnostavia, hauskoja ja tärkeitä viestejä.

terve
KäyttöehdotTietosuojaselosteEvästekäytännöt