Onko tässä Euroopan huonoiten johdettu suurseura? – ”Pelillisesti joukkue vaikuttaa olevan pelastettu mutta kulisseissa vallitsee kaaos”
FC Barcelona on pelannut evakossa jo yli kaksi kautta, ja Camp Noun remontti venyy jatkuvasti. Vaikka kentällä joukkue menestyy aiempaa paremmin, stadionremontti, seuran velkataakka ja riskipeli tulevaisuuden tuloilla pitävät suurseuran jatkuvassa myllerryksessä.
Sagrada Famílian kirkkoa on rakennettu Barcelonassa vuodesta 1882 alkaen, eikä se ole vieläkään valmis. Nyt vaikuttaa siltä, että kaupunkiin on syntynyt uusi vastaavanlainen rakennusprojekti, FC Barcelonan kotistadion Camp Noun remontti.
Ennen syyskuun lopulla pelattua Getafe-kotiottelua näky Camp Noulla oli surullinen. Stadionin ympäristö torninostureineen oli kuin mikä tahansa rakennustyömaa, eikä todellakaan näyttänyt siltä, että areenalla pelattaisi otteluita vielä pitkään aikaan.
Illan Getafe-ottelun piti olla se hetki, jolloin pelaajat ja fanit pääsisivät jälleen Camp Noun nurmelle. Mutta niin piti olla myös sitä edeltävän ja seuraavan ottelun. Sen sijaan kauden kaksi ensimmäistä kotiottelua pelattiin 6 000-paikkaisella Estadi Johan Cruyffilla. Kolmanteen otteluun Barcelona sai käyttöönsä remontin aikana jo erittäin tutuksi tulleen Estadi Olímpic Lluís Companysin.
Kun yksi maailman suosituimmista seuroista pelaa kotiotteluitaan pienemmällä stadionilla kuin Tampereen Ilves, voidaan puhua jo katastrofista.
Remontti ikonisella stadionilla aloitettiin kesäkuussa 2023, ja alun perin stadionin oli määrä avata ovensa rajoitetulla katsojamäärällä loppuvuodesta 2024. Siitä on pian jo vuosi. Silloin arvioitiin, että yksi kausi Montjuïcilla tuottaisi seuralle noin 90 miljoonan euron suuruiset tappiot.
Nyt seura on pelannut evakossa jo yli kaksi kautta, joten taloudelliset menetykset ovat jo erittäin merkittävät. Etukäteen tehdyt arviot saattavat hyvinkin olla myös reilustikin alakanttiin, sillä katsojamäärät väliaikaisstadionilla eivät ole olleet ihan odotetulla tasolla.
Kesästä lähtien seura on vakuutellut, että stadion on viimeisiä silauksia vaille valmis isännöimään otteluita rajoitetulla 27 000 katsojan kapasiteetilla. Paluu kotikentälle on kuitenkin siirtynyt ja siirtynyt, sillä FC Barcelona ei ole vieläkään saanut kaupungilta tarvittavia lisenssejä pelata otteluita keskeneräisellä stadionillaan, vaikka seura väittääkin Camp Noun olevan "Espanjan turvallisin stadion”.
Rakennustöiden viivästyminen ei ole kovin harvinaista, eikä jalkapallossakaan ennennäkemätöntä. Ongelma ei kuitenkaan ole yksittäinen, vaan kirsikka kakun päällä seurassa, jossa on tehty virheitä virheiden perään.
”Ilman monen pelaajan omaa panosta Barcelona voisi olla vielä paljon pahemmassa jamassa.”
Kaiken keskiössä on FC Barcelonan puheenjohtaja Joan Laporta, joka aloitti toisen jaksonsa seuran puikoissa vuonna 2021. Hän oli puheenjohtajana myös vuosina 2003–2010, joten hänellä on takanaan myös menestyksekkäitä aikoja.
Hänen edeltäjänsä Josep Maria Bartomeu on monien fanien syntipukki seuran ongelmille. Bartomeu käytti holtittomasti rahaa pelaajahankintoihin ja antoi pelaajille pitkiä sopimuksia käsittämättömän suurilla palkoilla, mistä seura kärsii vieläkin. Kun Laporta aloitti puheenjohtajana Bartomeun jälkeen, seura oli ainakin 1,3 miljardin euron suuruisissa veloissa.
Osittain Bartomeun perinnön vuoksi Barcelonassa on monen siirtoikkunan ajan jouduttu jännittämään sitä, saadaanko pelaajat rekisteröityä ennen pelien alkua. Esimerkiksi kauden 2024-25 alussa 55 miljoonalla eurolla hankittu Dani Olmo ja Pau Víctor joutuivat seuraamaan muutaman ottelun katsomosta ennen kuin seura sai heidät mahdutettua rekisteriin.
Syy siihen on La Ligan palkkarakenetta koskevat säännöt, jotka ovat monia muita suuria liigoja tiukemmat. Monien fanien viha kohdistuukin La Ligan toimitusjohtaja Javier Tebasin suuntaan, mutta totuus on se, että säännöt ovat samat kaikille seuroille. Barcelona ei ole ainoa espanjalaisseura, jolla on ollut vaikeuksia rekisteröintien kanssa.
Laporta on onnistunut korjaamaan seuran palkkarakennetta jonkin verran. Pelaajien kanssa on tehty uusia sopimuksia pienemmillä palkoilla ja monista Clément Lengletin kaltaisista massiivisista palkoista nauttivista pelaajista on hankkiuduttu eroon. Silti tilanne ei ole kokonaan korjaantunut, vaan rekisteröinnit tuottavat yhä ongelmia.
Ilman monen pelaajan omaa panosta Barcelona voisi olla vielä paljon pahemmassa jamassa. Pelaajilla on oikeus saada työstään sopimuksen mukainen korvaus, oli se seuralle kuinka hankalaa tahansa. Monet ovat silti suostuneet laskemaan palkkojansa tai tehneet muita myönnytyksiä seuran suhteen.
Tällaisen toiminnan tarpeen voisi ehkä ymmärtää ongelmiin ajautuneelta perinteikkäältä alasarjaseuralta, mutta ei yhdeltä Euroopan suurimmista jalkapallojäteistä.
”Laporta onkin uskollisesti noudattanut filosofiaa: "siirrä ongelmat huomiselle””
Seuran puheenjohtaja Laporta on ennen kaikkea poliitikko. Hän osaa puhua asiat parhain päin, eikä mitään hänen sanomaansa kannata purematta niellä. Häneltä tuntuu puuttuvan pitkäjänteinen suunnitelma seuran ongelmien korjaamiseksi. Viime vuosien Barcelona muistuttaa pohjasta vuotavaa laivaa, ja Laporta on tyytynyt paikkaamaan reiät teipillä.
Se on nähty paitsi stadionin kanssa, myös muussa johtamisessa.
Viime vuodet ovat olleet seuralle hyvin hankalia taloudellisesti. Laportan ratkaisu on ollut myydä tulevaisuuden tuloja maksua vastaan. Seura on esimerkiksi myynyt 25 prosenttia seuran La Ligan otteluiden TV-tuloistaan ja oikeuksia VIP-katsomopaikkoihin Camp Noulla.
Seura saa tällaisten myyntien myötä suuren rahasumman heti käyttöönsä, mutta tulevaisuudessa seura joutuu maksamaan osan tuotoistaan kolmansille osapuolille. Laportan toimet ovat olleet kriittisen tärkeitä nykyhetken tasapainottamisessa, mutta ne eivät korjaa seuran ongelmia pitkällä aikavälillä.
Laporta onkin uskollisesti noudattanut filosofiaa: “siirrä ongelmat huomiselle”.
Juristiksi kouluttautunut Laporta taustajoukkoineen osaa kikkailla pykälien ja sääntöjen rajamailla. Osaa kiistoista esimerkiksi La Ligan kanssa on setvitty oikeusteitsekin.
”Laporta on pelannut uhkapeliä valtavilla panoksilla. Tulevaisuus paljastaa, millä hinnalla.”
Oli Laportasta mitä mieltä tahansa, on vaikea kiistää sitä, että hän on onnistunut tekemään joukkueesta paremman. FC Barcelona on tällä hetkellä yksi Euroopan parhaista joukkueista. Sitä ei seurasta ole voinut sanoa moneen vuoteen.
Laportalla olikin puheenjohtajaksi tullessaan käytännössä kaksi vaihtoehtoa. Hyväksyä alavireinen aika ja tasapainottaa taloutta hiljalleen, tai hakea menestystä ja saada sitä kautta rahavirrat auki.
Kukaan tuskin yllättyi, että katalonialainen valitsi jälkimmäisen vaihtoehdon.
Pelaajahankintoihin käytetyt miljoonat maksavat itsensä takaisin vain silloin, jos pelaajat todella suoriutuvat ja auttavat joukkueen pokaaleihin. Siinä Barcelonassa on onnistuttu. Palkintorahojen lisäksi menestys auttaa talouden kanssa myös kentän ulkopuolella. Pokaalien voittaminen viihdyttävää jalkapalloa pelaten saa fanit aktivoitumaan katsomaan otteluita. Robert Lewandowskin kaltaisten supertähtien hankkiminen antaa hyvää nostetta pelipaitamyynneille.
Laporta on pelannut uhkapeliä valtavilla panoksilla. Tulevaisuus paljastaa, millä hinnalla. Pelillisesti joukkue vaikuttaa olevan pelastettu, mutta kulissien takana vallitsee yhä kaaos.
Nähtäväksi jää, milloin FC Barcelona vihdoin pääsee palaamaan Camp Noulle. Ja missä jamassa tulevaisuuttaan myynyt seura on kymmenen vuoden kuluttua.
