Onko tämä Saksan mukavin kaupunki? Hampuri on rennon leppoisa metropoli, jonne pääsee Suomesta myös maata pitkin matkustaen
On aika päivittää käsitykset Saksan kakkoskaupungista. Tervetuloa Hampuriin, mutkattomaan pieneen suurkaupunkiin, joka on paljon muutakin kuin jättimäisen sataman koti.
Kahvilan vitriinin takaa kuuluu tutunoloinen tervehdys. ”Moin!” Gretchens Villa on söpö kakkukahvila Hampurin keskustan kupeessa, ja Moin, moin on Hampurin alueella yleinen tapa tervehtiä. Mutta on Pohjois-Saksan metropolissa muutakin, joka saa vieraan tuntemaan itsensä tervetulleeksi.
Hampuri on erityisen kätevä kohde, jos matkaa Saksaan junalla tai autolautalla, ja kaupungissa kannattaa viipyä pari päivää. Paitsi että Hampuri on melkein naapurissa, täällä on kaikkea, mitä lomalta voi toivoa: kaupunkikulttuuria, historiaa, vehreyttä ja ennen kaikkea luonnetta.
Rakennus nousee majesteettisena Elben rannasta. Alaosa on vanhan satamamakasiinin jämäkkää punatiiltä, ja tiilipeitteen yläpuolella korkeuksiin kurottaa lasifasadi jättimäisen aallon muotoisena.
Vuonna 2017 avattu konserttitalo Elbphilharmonie oli vielä rakennettaessa hampurilaisille kova pala. Sitä kritisoitiin sekä korkeasta hinnasta että arkkitehtuurista. Yli sataan metriin ulottuvasta rakennuksesta pelättiin tulevan möntti, jonka sijainti paraatipaikalla Elben rannalla ja uuden Hafen Cityn kaupunginosan reunalla takaa, että se dominoi ympäristöä.
Toisin kävi. ”Elphistä” on tullut Hampurin ylpeys. Maineikkaan Herzog & de Meuron -arkkitehtitoimiston suunnittelemaa rakennusta ylistetään modernismin merkkipaaluksi. Talon näköalatasanteelle Plazalle nousee tasainen virta ihmisiä, jotka haluavat nähdä sataman ja joen korkealta.
Näkymät ovatkin komeat. Yhdellä seinustalla voi istua katsomaan satamaa aluksineen, säiliöineen ja rekka-autoineen, jotka ylhäältä päin ovat kuin pienoismallista. Rakennuksen toisella puolella levittäytyy Speicherstadt, puupaalujen varassa kanaaleista nouseva vanha varastokaupunginosa. Sen yhtä aikaa ankaran näköiset ja koristeelliset uusgoottilaiset rakennukset ovat peräisin 1800–1900-luvun vaihteesta.
Konserttitalo Elphin ohjelma sopii moneen makuun: klassisen musiikin lisäksi siellä voi kuulla jazz- ja rockkeikkoja sekä osallistua vaikkapa poetry slam -tapahtumiin.
1,8 miljoonan asukkaan Hampuri on Saksan toiseksi suurin kaupunki. Sitä hallitsevat Elbejoki ja sen rantaan levittäytyvä valtava konttien ja nostureiden keskittymä, Euroopan kolmanneksi suurin satama.
Satama on tuonut tänne menestystä ja kasvua 900 vuoden ajan. Hampurista tuli vapaakaupunki tullioikeuksineen vuonna 1189, ja 1300-luvulta lähtien paikka Hansaliitossa kiritti Hampurin Itämeren ja Pohjanmeren välisen alueen tärkeimmäksi kauppakaupungiksi.
Yhden kasvupyrähdyksen kaupunki teki 1800-luvun jälkipuoliskolla, kun kauppamerenkulku Atlantille kasvoi. Satama tuo Hampuriin ihmisiä, tavaroita ja vaikutteita kaikkialta. Vaikka kaupunki sijaitsee sadan kilometrin päässä merenrannasta, joen ja sataman ansiosta läsnä on kutkuttava tunne siitä, että portit ovat auki koko maailmaan.
”Satama on tuonut Hampuriin menestystä jo 900 vuoden ajan. Kaupungissa on rahaa, sen näkee monessa asiassa.”
Hampuri on myös tärkeä Saksan mediabisneksen keskus, ja useat kansainväliset suuryritykset ovat perustaneet tänne Saksan-pääkonttorinsa. Kaupungissa on rahaa. Sen huomaa esimerkiksi ydinkeskustan Neustadtin puunatuilla ostoskaduilla, joilla on vieri vieressä merkkiliikkeitä. Kivenheiton päässä, Aussenalsterjärven rannalla, elegantteja huviloita ympäröivät huolellisesti hoidetut puutarhat ja pihateillä kiiltelevät parkissa Teslat ja BMW:t.
Samaan aikaan Hampurista tuntuu puuttuvan kaikki pönäkkyys, sillä pienessä suurkaupungissa toinen todellisuus on aina lähellä.
Ikuiset polttarit. Siltä voi tuntua, kun puikkelehtii lauantai-iltana St. Paulin kaduilla. Kengänpohjan alla rutisee lasimurska, ja lähes jokaisessa kulmassa on kuppila tai oviaukko, josta laskeutuu portaat kellariklubille.
Pienten baarien ikkunat ovat huurussa, ja sisältä kaikaa reipas schlager, jonka kertosäkeeseen asiakkaat yhtyvät tunteella. Viereisessä korttelissa huomiosta kilpailevat jytisevät bassokompit sekä räikeät valot, jotka mainostavat Jägermeisteria ja strippausta. Kaupunginosan keskellä humisee sen tunnetuin katu, rosoinen Reeperbahn.
Legendaarinen St. Pauli on yhä Hampurin yöelämän keskus, mutta lukuunottamatta runsasta seksiklubien määrää se ei baareineen, teattereineen ja ketjuravintoloineen eroa radikaalisti muista eurooppalaisten suurkaupunkien bilekeskittymistä.
Vanhasta köydenpunojien kaupunginosasta tuli erityisesti merimiesten suosima seksin ja päihteiden kauppapaikka jo muutama sata vuotta sitten. Maailmanmainetta St. Pauli sai 1960-luvulla, kun The Beatles soitti alueen klubeilla ennen jättisuosiotaan. Nyt noista ajoista muistuttavat kävijäryhmät, jotka kiertävät bändin jalanjäljillä oppaiden johdolla.
Ilta-aurinko lämmittää suloisesti Little Amsterdam -kahvilan terassilla. Parin metropysäkin päässä keskustasta pohjoiseen sijaitsee Hoheluft-Ostin kaupunginosa, jonka laidalla on kanaali. Kuten moni muu paikallinen, myös Auli Apunen on pyöräillyt terassille. Hän on asunut Hampurissa seitsemän vuotta. Mikä kaupungissa viehättää?
”Parasta on sellainen kakkoskaupungin rentous. Hampuri on tehty asukkaille, ihmisten käyttöön. On tervetullut olo käyttämään kaupunkia kokonaisuudessaan”, Apunen sanoo. ”Vaikka Hampuri on suuri, se on helppo ottaa haltuun. Etäisyydet ovat lyhyitä, ja kulkemaan pääsee kätevästi kävellen tai pyörällä. Myös julkinen liikenne toimii hyvin.”
Apunen pitää kaupungin vaihtelevuudesta: Vehreille kukkuloille levittäytyvässä huvilakaupunginosa Blankenesessä tunnelma on suorastaan välimerellinen. Elben varrella voi viettää kesäpäivää hiekkarannoilla, ja melkein vieressä ovat sataman jättimäiset konttilaivat. Apusen lempipaikkoja ovat Alsterjärvestä haarautuvat kanaalit.
”Niitä pitkin voi halutessaan meloa koko kaupungin läpi ja hakea kahvit tai hampurilaiset suoraan kanoottiin. Usein tykkään vain kävellä kanaalien vartta ja ihailla taloja.”
”Hampuri on helppo ottaa haltuun, kehuu asukas. Hän nauttii kävelyistä kanaalien varrella.”
Laulua se on, mutta sanoista ei saa selvää. Vastaan kävelee hoilaavia porukoita. Moni joukossa on pukeutunut mustaan t-paitaan, jonka rinnuksissa on valkoinen pääkallo ja kaksi luuta ristissä. Paitsi yöelämästä, St. Pauli on tunnettu myös jalkapallosta.
Kakkosbundesliigassa pelaava FC St. Pauli ei ehkä ole Saksan menestynein jalkapallojoukkue, mutta sen fanit ovat omistautuneimmasta päästä. ”Kannatan arvosyistä”, on yleinen vastaus, kun merirosvotunnuksen kantajilta tiedustelee fanituksen taustaa. Kulttimaineessa oleva St. Pauli tunnetaan antirasistisesta arvomaailmastaan. Se oli Saksassa ensimmäinen seura, joka alkoi jakaa porttikieltoja katsojille, jotka eivät noudata rasistisen, homofobisen ja seksistisen käytöksen kieltäviä yhteisösääntöjä.
Joukkueen kotistadion Millerntor sijaitsee Hampurin punkhenkisimmässä osassa. Karolinenviertel ja Sternschanze ovat vintageliikkeiden, vegaaniravintoloiden ja levykauppojen keskittymä. Alueella näkee sekä omenaläppäriä kahvilassa kauramaitocappuccinon ääressä näpytteleviä arkkitehtejä että mielenosoitusflaijereita jakavia anarkisteja.
Entiset työläiskaupunginosat ovat gentrifioituneet 2000-luvulla, mutta tunnelma niiden kaduilla on mutkaton.
”Hampuri tunnetaan yöelämästään, mutta se tarjoaa myös taidetta ja vahvaa urbaania henkeä”
Kun laskeutuu Karolinenviertelin Marktstrasselta raput kellariin, löytää hämärän myymälän, jonka hyllyt notkuvat eriparisia ovennuppeja, vanhoja postikortteja ja muuta omintakeista tavaraa. Rindermarkthalle-kauppahalli taas ei ole Instagramia ajatellen stailattu söpöstelykeidas, vaan siellä on isoja ruokakauppoja ja koruttomia döner-ravintoloita.
Sternschanzen alueen ytimessä on graffitien peittämä entinen teatteri, nykyinen alakulttuurikeskus Rote Flora. Öisin sen lähikatujen baareissa parannetaan maailmaa ja juhlitaan kultturellimmassa ympäristössä mutta yhtä antaumuksella kuin kivenheiton päässä etelässä, Reeperbahnilla.
Kun jalat väsyvät kaupungilla kävelyyn, on hyvä hetki poiketa taidemuseoon. Hamburger Kunsthallen kokoelmissa on taidetta 800 vuoden ajalta ja runsaasti esimerkiksi saksalaisten tekijöiden töitä eri aikakausilta, flaamilaista taidetta 1500–1600-luvuilta sekä nykytaidetta.
Museon ehkä rakastetuin teos on Caspar David Friedrichin maalaama romantiikan klassikko Vaeltaja sumumeren yllä. Vuonna 2024 Friedrich on juhlinnan kohteena, kun taiteilijan syntymästä tulee kuluneeksi 250 vuotta.
Museosta on lyhyt matka Planten un Blomen -puistoon. Vihreään keitaaseen on näppärä poiketa, sillä se kulkee muutaman kilometrin pituisena nauhana keskustan läpi. Kaupungin humina vaimenee puiston japanilaista puutarhaa kohti astellessa. Vesialtaiden solina, harmoniset kiviasetelmat ja kymmenet vihreän sävyt saavat sykkeen tasaantumaan.
Vähän matkan päässä nurmiaukealla nuorisoporukka istuu viltillä noutolounaan ja läppäreiden äärellä vilkkaasti keskustellen. Vanha pariskunta lepää vierekkäisissä aurinkotuoleissa silmät kiinni. Rento takakeno näyttää niin mukavalta, että tälle nurmikolle, mietoon kukkien tuoksuun tekee mieli pysähtyä vähän pidemmäksi aikaa – ihan niin kuin koko Hampuriin.
