Onko suurseura hätää kärsimässä? – Muutoksia tarvitaan, jos Ilves mielii pysyä mukana kärkikamppailussa

Veikkausliigan mestaruustaistossa tälläkin kaudella viihtyvä Ilves viihdytti tällä kertaa enemmän vierastaan, kun keskiviikon herkkupalassa SJK kävi hakemassa Tammelasta erittäin maistuvan vierasvoiton maalein 3–2. Tappio esti Ilvestä hyödyntämästä KuPS:n tappiota Maarianhaminassa ja nousemasta Veikkausliigan piikkipaikalle. Kun samaan aikaan HJK tekee omaa nousuaan vahvasti sarjan kärkisijoille, pistemenetyksistä jokainen alkaa tuntumaan entistä kivuliaammalta. Onko Ilveksellä oikeasti hätää, vai meneekö joukkue isossa kuvassa edelleen raiteillaan? Otetaan selvää.

Seinäjokisia vastaan Ilves aloitti vahvasti, aivan kuten oletettua olikin, olihan alla upea 3–0-voitto Kuopiosta sekä neljä tappiotonta ottelua ilman ainuttakaan päästettyä maalia. Ilman U-21 -pelaajiaan, Oiva Jukkolaa, Teemu Hytöstä sekä Kalle Walliusta nyt viimeisen ottelun pelannut Ilves oli avauspuolikkaalla selkeästi vierailijoitaan enemmän pallossa ja se pystyi omalla, jo tutuksi tulleella tavallaan hyökäten etenemään aina vastustajan boksin reunamille asti. Sen jälkeen ei sitten tapahtunutkaan enää mitään.

– En tiedä painoivatko jalat vielä edellisen pelin jäljiltä, mutta terävyys hyökkäyspäässä puuttui tänään. Pääsimme kyllä linjojen väliin ja saimme palloja siihen Vetelille ja Ala-Myllymäelle mutta ehkä ajoituksiltaan oikeanlaiset juoksut selustaan uupuivat, emmekä päässeet siitä enää linjan taakse. Jäimme vähän pörräämään kuudentoista ympärille ja siinä kaikki tulivat mieluummin palloa vastaan, jolloin emme saaneet riittävästi painetta kohti maalia. Tehottomaksi meni, totesi oikean wing-backin paikalla keltapaitojen riveissä keskiviikkona kenttää ylös ja alas kirmannut Aapo Mäenpää pettymykseen päättyneen ottelun jälkeen.

Mäenpää on yksi tärkeä palanen Ilveksen murtautumista. Jukkolan ollessa mukana, normaalisti laitatopparin paikalta isolla vapaudella hyökkäyspeliin osallistuva Hämeenlinnan Jalkapalloseuran kasvatti viihtyy leveydessä, mistä hyökkäyspään pallonhallinnan sekä laitapelaajien kombinaatioiden seurauksena usein kaventaa ja syventää sijoittumistaan. Myös SJK:ta vastaan Mäenpää pääsi muutaman kerran melko laadukkaisiinkin murtopaikkoihin, mutta syöttö joko takaviistoon tai suoraan maalille ei löytänyt tällä kertaa omia.

– Puoliajan jälkeen suunnitelmamme oli toimittaa palloa ja äijiä enemmän boksiin ja saada sitä kautta painetta kasvamaan. Jos oma pelitapamme ei jostain syystä välillä toimi, emmekä pysty syötellen palloa maaliin asti viemään, meillä on kuitenkin kärjessä vahvoja pelaajia, Akinyemi ja myös Ala-Myllymäki on vahva pääpalloissa. Eli välillä kaivataan soveltamista, jos oma tyyli ei pure.

Jos ja kun isoon kuvaan kuitenkin tartutaan, Mäenpää näkee tilanteen edelleen positiivisena.

– Mielestäni parhaimmillamme olemme ihan liigan parhaita jengejä HJK:n kanssa. Sitten välillä tasomme heittelee vähän liikaa, mutta nytkin alla oli muutama tosi hyvä peli. Puolustaminen on ollut kokonaisuudessaan hyvää, vaikka yksittäisiä virheitä toki on tullut ja tänään sitten erikoistilanteista muutama omiin. Peruspalikat ovat hyvässä kunnossa, mutta pelit ratkaistaan bokseissa. Sinne vielä terävyyttä lisää ja heti seuraavassa pelissä taas Hakalta voittojen tielle.

Myös tulevat Eurooppa Liiga -karsintapelit Shakhtar Donetskia vastaan saavat Mäenpään mieltä tappion synkkyyden keskelläkin hieman valoisammaksi ja suuta varovaiseen hymyyn.

– Kova on vastus, mutta niin se oli viime vuonnakin. Hyvillä mielillä niitä kohden, varmaan urani kovimmat pelit luvassa ja vähän niin kuin koko talven niitä on odotettu. Vaikka jokainen liigapeli on aina sen hetken tärkein, niin kyllä nuo europelit silti ihan niitä kauden huippuhetkiä ovat ja mielessä pyörivät.

Iso tavoite on päästä jatkoon?

– Tietysti.

Mäenpään sanoissa on perää. Ilveksen hyökkäyspelaaminen jauhaa edelleen pääsääntöisesti pelistä toiseen riittävän määrän etenemisiä niille alueille, joista viimeisiä ratkaisuja aletaan toteuttaa. Niiden onnistuminen ratkaisee sitten usein sen, jääkö ottelun maku makeaksi vai kitkeräksi. SJK:ta vastaan murtautuminen oli tukkoisempaa kentän keskisektorilta, mutta laidoista, varsinkin oikealta onnistumisprosentti oli sitä luokkaa, että parempaa olisi myös tulostaululla pitänyt näkyä. Ja tällä en tarkoita maalipaikkoja, niihin tupsukorvat eivät koko ottelun aikana juuri yltäneet. Viimeiset syötöt tai harhautukset eivät tuottaneet tarpeeksi konkretiaa.

Myös Ilveksen päävalmentaja Joonas Rantanen näki joukkueensa pallollisessa pelaamisessa riittävästi siihen, ettei kotitappio vienyt miehen juhannusfiilistä, ainakaan kokonaan. Rantanen uskoi jo ennen kauden alkua vahvasti joukkueensa tapaan pelata, eivätkä yksittäiset tappiot saa laivan kurssia kääntymään ja etsimään vaihtoehtoisia tapoja tai reittejä löytää perille.

– Asiaa voi lähestyä mielestäni kahdella eri tavalla. Joko luottaa siihen, että kun teet riittävästi sitä samaa, niin lopulta se tuottaa. Tästä oli kyse viime kaudella, jolloin pystyimme tuottamaan hyökkäyksiä isolla volyymilla sen yhdeksänkymmenen minuutin ajan. Tänään olimme mielestäni taas aika lähellä sitä, vaikka tulos oli lopulta mikä oli. Siinä alkaa olla nähtävissä sitä, että pystymme sen ysikymppisen ajan tuottamaan isolla volyymilla, sillä samalla periaatteella. Syötetään, syötetään, syötetään, löydetään se väli ja mennään sieltä maalin eteen.

– Toinen kulma on toki sitten se, pystytäänkö tekemään jokin strateginen muutos pelin keskellä. Se taas on hyvin riippuvainen sitten siitä, millaisia pelaajatyyppejä joukkueesta löytyy.

On selvää, että jos joukkue kykenee laadukkaasti ja toisteisesti tuottamaan pelin sisällä sovittuja asioita, menestymisen todennäköisyydet kasvavat. Asialla on kuitenkin kääntöpuolensa. Jos SJK, niin mikseivät muutkin laadukkaaseen puolustamiseen kykenevät joukkueet pystyisi nollaamaan Ilveksen tehot myös jatkossa? Aapo Mäenpään sanoin, pelit ratkeavat usein boksissa. SJK miehitti oman alueensa lukumääräisesti sekä laadullisesti vahvasti, jolloin syöttäminen sinne vaikeutuu. Ja kun Ilveksen peli ohjattiin pääsääntöisesti laitoihin, pallot tulivat juuri sieltä ja sinne, mihin SJK osasi ja halusi niitä odottaa. Sitten kun riittävän kauan päätä hakkaa seinään, jossain vaiheessa kärsivällisyys ja voimat alkavat hiipua. Silloin altistuu juuri sille, millä vierasjoukkue sateisessa Tammelan keskiviikkoillassa lopulta tyhjensi ilmat Ilveksen pallosta.

Jukkola, Hytönen ja Wallius olisivat saattaneet hyvinkin muuttaa pelin kuvaa mukana ollessaan. Kyseiset nuoret ovat pelaajatyyppeinä juuri niitä, joilta on lupa odottaa jotain odottamatonta silloin, kun joukkueen peli sitä kaikessa konemaisuudessaan eniten kaipaa. Hytönen on iso uhka vastustajan puolustukselle ja tarjoaa vaihtoehdon myös hieman erilaisille palloille, joita boksiin voi lähettää. Hämmentävän vähän peliaikaa nuorten kisoissa saanut Jukkola on kuitenkin se, joka isoimman vaaran lisäksi tuo myös tasapainoa laitojen välille Ilveksen hyökkäyksessä. Jukkola kykenee haastamisen ja päätyrajalle etenemisen ohella kaventamaan laidaltaan sisään ja luomaan näin epätasapainoa ja epäselvyyttä vastustajan puolustamiselle. Poissaoloja tulee kuitenkin kaikille joukkueille ja kokonaisuudessaan Ilves onnistui kisojen aikana pelaamissaan peleissä hyvin.

Rantanen kaipasi kauden alla tietyiltä, jo viime kaudella hyvin onnistuneilta pelaajilta vielä yhtä tai kahta steppiä lisää. Puhe oli pelaajasiirroista, kannattaako aina ensimmäisenä olla kaupoilla, vai pystytäänkö jo olemassa olevasta ringistä saamaan enemmän irti. Nyt kun runkosarja on ylittänyt puolivälinsä, voidaan vetää jonkinlaista väliyhteenvetoa sille, onko siinä Tampereella onnistuttu.

Ei ehkä täydellisesti. Huhtikuun alun haastattelussa Rantanen nosti potentiaalisina tasonsa nostajina esiin muun muassa Marius Söderbäckin, Maksim Stjopinin sekä Vincent Ulundun. Tästä kolmikosta Söderbäck on tilastojen valossa ainoa, joka pelipaikkansa huomioiden on tuonut joukkueensa peliin lisää, toki Ulundu on vasta palannut pelikuntoon alkukauden poissaolon jälkeen. Tosiasia on kuitenkin se, että yläkerran pelaajiltaan Ilves kaipaa tehoja, mikäli se jatkaa Rantasen käsikirjoittaman pelisuunnitelman mukaan. Kärjen takana pelaavilta pelaajilta pitää löytyä onnistuneet ratkaisut niillä hetkillä, kun maalipaikka joko luodaan, tai se tyrehtyy. Vaikka kokoonpanosta löytyy tällä hetkellä Veikkausliigatasolle täysin kelvollisia vaihtoehtoja myös sinne ysipaikalle, alempaa löytyvältä oksalta tulisi silti mestaruutta tavoittelevasta joukkueesta löytyä kaksinumeroisia tehomerkintöjä kauden lopuksi. Tämä ei ole luonnollisestikaan vain edellä mainitun kolmikon vastuulla, myös Jukkolan, Mäenpään, Joona Vetelin ja miksei myös Lauri Ala-Myllymäen pitää parantaa näissä talkoissa.

Vastuu joukkueen ja oman pelaamisen tason kehittymisestä painaa Ilveksen nykymiehistöä myös ennen kauden alkua joukkueesta poistuneen ison laatumäärän seurauksena. Ennen kauden alkua Rantanen luotti joukkueestaan löytyvän muualle lähteneiden tilalle korvaajat, mutta runkosarjan ensimmäinen puolisko ei täysin tässä ole vakuuttanut. Kesän siirtoikkunan aikana joukkueen vahvistaminen onkin todennäköistä, vaikka trafiikki saattaa toki käydä toiseenkin suuntaan. Pelipaikkakohtaiset tarpeet tarkentuvat Rantasen mukaan vielä lähempänä ikkunan aukeamista.

– Sanoisin, että ne muutokset mitä joukkueeseen lopulta tuli, ovat varmaankin näkyneet vähän isommin, mitä odotettiin, tai mitä talvi antoi odottaa. Niitä korostaa vielä tietyt poissaolot, mitä alkukaudesta on ollut. Ja jos sitä kautta katsoo pelaamistamme, niin ihan niin paljon emme pääse etenemään keskeltä. Osin sitä selittää myös vastustajien todella vahva keskustan puolustamisen priorisointi. Matkan varrella olemme kuitenkin alkaneet löytää tähän keinoja melko hyvin, varsinkin jos katsoo paria viime peliä ja vaikka toki paremminkin se sitä voisi tehdä, niin mielestäni kokonaisuudessaan hyökkäyksemme tuottaa tällä hetkellä riittävästi.

– Puolustamisessa ongelmat ovat liittyneet siihen, ettemme ole onnistuneet yläalueiden riistoissa tarpeeksi hyvin. Nyt jos katsotaan taas paria, kolmea viime peliä, niin trendi näyttäisi olevan kääntymässä, mikä on ollut tavoitteemmekin. Myös oman alueen suojeleminen, oman boksin puolustaminen on parantunut niin ikään reilusti ja aivan kuin tänäänkin, onnistumme pitämään vastustajan aika hyvin poissa hyviltä maalipaikoilta.

Mikäli Ilves haluaa tosissaan pysyä todennäköisen Aition heinäkuisenkin Puntarin kärkijoukkue HJK:n perässä, sen tulee onnistua vahvistamaan joukkuettaan tulevan siirtoikkunan puitteissa. Aivan kuten päävalmentaja Joonas Rantanenkin totesi, joukkue luo riittävästi siihen, että se kykenisi ratkomaan ottelut itselleen, mutta terävin laatu viimeisissä suorituksissa tuntuu puuttuvan. Santeri Haarala oli iso menetys, eikä miestä suurella todennäköisyydellä Tammelassa tällä kaudella nähdä, mutta jotain vastaavaa hyökkäysten päättäminen kaipaa. Otto Tiitisen paluu kentille kenties heinäkuun aikana tukee keskikentän miehitystä, mutta 17-vuotiaat hartiat eivät pitkän loukkaantumisen jäljiltä ylimääräistä painetta kestä. Mahdolliset, ja totta kai seuran kannalta toivottavat, europelit lisäisivät haastetta entisestään, joten oikeastaan koko Ilveksen projektia ajatellen tulevien viikkojen ja kuukausien onnistumiset myös kentän ulkopuolella saattavat ratkaista todella paljon.