Apu

Onko piikki auki sähkön siirtohinnan nousulle? – Caruna-pomo rauhoittelee: ”Ei ole tarvetta yli 15% vuosittaisille korotuksille”


Torstaina ilmestyvässä Apu-lehdessä 7/2019 käsitellään sähkön kohoavia siirtohintoja. Jututimme Carunan toimitusjohtaja Tomi Yli-Kyynyä ja kutsuimme Carunasta jo vuodesta 2014 asiantuntevia blogikirjoituksia kirjoittaneen Ulla Kaukolan mukaan pieneen debattiin.
Kuvat Petri Mulari

Kaukola (sd.) on Vantaan toisen kauden kaupunginvaltuutettu ja ammatiltaan ammattikorkeakoulun liiketalouden lehtori. Parivaljakko keskusteli sähkön siirtohinnoista, Carunan verosuunnittelusta ja siitä, voivatko venäläiset hankkia Carunan verkot.

Lue koko artikkeli Apu-lehden numerosta 7/2019, joka ilmestyy 14.2.2019. Löydät lehdet myös digiversioina täältä.

Keskustelu hinnankorotuksista eteni seuraavasti:

Ulla Kaukola kysyy:

– Kun laki mahdollistaa 15 prosentin korotuksen vuodessa, onko piikki auki? hän kysyy viitaten siihen, että raja olisi käytännössä korotusautomaatti sähkönsiirtoyhtiöille.

– Ei, tota, ei, Yli-Kyyny aloittaa päätään pyörittäen ja lähtee sitten taustoittamaan asiaa vuoden 2016 jättimäisestä hinnankorotuksesta, jonka Caruna joutui perumaan.

– Sen jälkeen oli sitten pakko poliittisesti näyttää, ja säätää tällainen laki.

– Mutta kannustaako tämä sääntely voitontekemiseen? Kaukola kysyy.

– Ei. Ihmiset haluavat tasaisempaa hintaa. Ei ole olemassa yhtiötä, jolla olisi tarve yli 15 prosentin vuosittaisille korotuksille, Yli-Kyyny vastaa.

Hän muistuttaa, että suomalaiset jakeluyhtiöt ovat olleet viime vuodet noin 700 miljoonaa alijäämäisiä, siis tappiollisia. Kun samalla tehdään isoja investointeja, jonkinlaiset korotukset ovat perusteltujakin.

– Se fyrkka pitäisi kerätä asiakkailta sallitun tuoton lisäksi seuraavan neljän vuoden aikana.

Maaseutuyhtiölle se tulee tarkoittamaan ikäviä korotuksia.

Kaukolaa kiinnostaa myös perusmaksu, jota sähkönsiirtoyhtiöt perivät asiakkailta. Hän kysyy, voiko yhtiö määritellä sen vapaasti.

Yli-Kyynyn mukaan voi. Kaukolalla on mukanaan kaksi laskua, toinen on Carunan lasku mökiltä Sammatista, toinen Vantaan Energian lasku kotoa.

– Sammatissa Carunan sähkönsiirron perusmaksu on 22,60 euroa kuukaudessa, Vantaalla kymppi. Se jättää aikamoisen mahdollisuuden taktikoinnille hinnassa, Kaukola huomauttaa.

– Tämä oli juuri se kysymys, johon halusin vastata! Olen sitä mieltä, että se olisi oikeudenmukaisempaa, että perusmaksu olisi suurempi ja siirtomaksu pienempi, koska yhtiölle ei juuri aiheudu kustannuksia, käyttipä asiakas sähköä paljon tai vähän. Eikö hinnan pitäisi olla aiheuttamisperiaatteen mukainen, Yli-Kyyny kysyy.

Yli-Kyyny muistuttaa, että sähköverkkojen ylläpito nielee rahaa, vaikka asiakas ei käyttäisi lainkaan sähköä.

Kaukola nostaa esille sen, että Carunan hinnat ovat nousseet vuosien mittaan paljon. 2016 yhtiön hinnat olivat halvimpien joukossa ja 2018 kymmenen kalleimman joukossa.

– Vaikka verkkopituus ei ole pitkä per asiakas teillä, hinnat ovat silti nousseet näin paljon.

– Me olemme varmaan maaseutuyhtiöistä pisimmällä uudistamisurakassa Jos yhtiöllä on 30 000 asiakasta, se voi aloittaa uusimisen vaikkapa vasta 2025. Me emme sellaiseen pysty, koska meillä on verkkoa lähes 80000 kilometriä. Caruna Oy:n hallinnoimista yhteyksistä nyt 43 prosenttia on kaapeleina. Määrä kasvaa nykyarvion mukaan 70 prosenttiin.

Onko pakko kaivaa kaapelit maahan?

Kaukola muistuttaa, että laki ei velvoita Carunaa käyttämään juuri maakaapelointeja huoltovarmuuden parantamiseksi. Kilometri kaapelia hankalassa paikassa voi maksaa 100 000 euroa.

Lue koko artikkeli Apu-lehden numerosta 7/2019. Löydät lehdet myös digiversioina täältä.

Julkaistu: 13.2.2019