Onko NHL:n suurin supertähti oppinut voittamaan? – Petteri Sihvonen varoittaa: "Aleksander Barkov ja Panthers ovat kusessa!"
Vuosi sitten Aleksander Barkov ja muut saivat porukalla torjuttua Connor McDavidin NHL:n finaalisarjassa. Nyt tehtävä vaikeutuu, koska Edmonton Oilers ja McDavid pelaavat erilaista pelikirjaa.
Joko nyt olisi Connor McDavidin ja Edmonton Oilersin vuoro voittaa Stanley Cup? Tuo kysymys on monien huulilla.
Vuosi sitten Florida Panthersin ja Edmonton Oilersin finaalisarja meni aina sarjan seitsemänteen otteluun asti. Lopulta Panthersin helvetinkone veti ansaitusti pidemmän korren.
Pidän, että sarjan venyminen peräti sen seitsemänteen otteluun hieman mairitteli Oilersia, jonka pelitapa oli vielä tuolloin liian yksilövetoinen ja naiivi hyökkäyssuuntaan. Tosin kyllä Panthersin helvetinkonekin yski sarjan mittaan. Muistan kirjoittaneeni aiheesta kipakasti vahvoihin lähteisiini nojaten. Myös peli näytti kaiken.
”Lopulta Panthersin helvetinkone veti ansaitusti pidemmän korren.”
Connor McDavidia on tituleerattu maailman parhaaksi jääkiekkoilijaksi. Tittelin on pidetty olevan hänen. Vaan kuten tässä tekstissäni tuonnempana mainitsen, olen löytänyt seikkoja sen puolesta, ettei hän olisikaan maailman paras.
Paradoksaalisella tavalla Connor McDavidin ylivertaisuus pelaajana on ollut sekä Oilersin että McDavidin itsensä kannalta problemaattista. McDavid on NHL-vuosinaan kehittänyt yksilövetoisen McDavid-jääkiekon, jossa hän on keskittynyt kuljettamaan kiekkoa määrättömiä määriä ja matkoja – koska hän voi, on voinut, kyennyt. Olemalla niin ylivoimainen.
Oilersin pelatessa McDavidin johdolla McDavidin ollessa jäällä on useiden vuosien ajan saatu todistaa eräänlaista epäjääkiekkoa, paremmin sanoen lastenjääkiekkoa, jossa yksi pelaaja on dominoinut jäällä niin kuin juniorilätkässä näkee parhaan pelaavan usein dominoivan.
”McDavid on NHL-vuosinaan kehittänyt yksilövetoisen McDavid-jääkiekon, jossa hän on keskittynyt kuljettamaan kiekkoa määrättömiä määriä ja matkoja – koska hän voi, on voinut, kyennyt.”
Ei ole väärin sanoa, että vuosi sitten finaalisarjassa Panthersin kapteeni Aleksander Barkov pysäytti McDavidin, löi laudalta.
Vaan enemmän on oikein sanoa, että jos Barkov ei pysäyttänyt McDavidia, helvetinkoneen jäällä olleen viisikon toinen puolustava pelaaja, vaikkapa Sam Reinhart pysäytti McDavidin; ja jos McDavidia ei saatu kammettua irti kiekosta vielä Reinhartinkaan voimin, riensi hätiin lähes ohittamaton Niko Mikkola; ja viimeistään taaimmainen lukko, maalivahti Sergei Bobrovski eliminoi McDavidin.
Edmonton Oilersin ja McDavidin vinkkelistä pelin ei olisi pitänyt mennä noin. Eihän tuo tuollainen ole mistään kotoisin. Ei se ole säällistä joukkuepallopeliä.
Joukkuepallopelien friikki ja romantikko minussa ajattelee, että Oilersin piirissä on oivallettu, ettei mestaruuden voittamisen todennäköisyys kasva, jos McDavid ei muuta tyyliään ja tapaansa pelata. On hyökkäys hyökkäykseltä aina vain todennäköisempää, että jos ei Barkov, niin Reinhart, jos ei Reinhart, niin Mikkola, jos ei Mikkola niin Bobrovski pysäyttää McDavidin.
”Edmonton Oilersin ja McDavidin vinkkelistä pelin ei olisi pitänyt mennä noin.”
Jay Woodcroftin, Dave Tippetin, Ken Hitchcockin ja Tod MacLellanin päävalmentajakausilla McDavidin ei ollut mahdollista kilvoitella Stanley Cupista. Aluksi joukkue oli rakennusvaiheessa, ja lopuksi jos kohta osin koko ajan Oilersin pelikirja oli erittäin puutteellinen.
Kaiken kukkuraksi McDavid tuli sellaisella hetkellä NHL:ään, jolloin peli suorastaan kutsui puoleensa hänen luisteluvoimaansa ja yksinkikkailuaan, jonka perusta on sinänsä hänen luistelutekniikkansa siinä nerokkaassa tavassa, jossa hän ei juurikin viljele suoraluistelua vaan etenee lähes koko ajan kaarreluistelupotkuin. Ajattelen, että McDavid tavallaan ajautui pelaamaan väärin oman ylivoimansa ja tähtikultin pauloissa.
Jopa vielä viime sesongillakin pudotuspeleineen McDavid pelasi McDavid-jääkiekkoaan myös nykyisen koutsinsa Kris Knoblauchin alaisuudessa. Eikä ihme, että helvetinkoneen Panthers-viisikoiden onnistui torpata McDavid.
”- - jonka perusta on sinänsä McDavidin luistelutekniikan siinä nerokkaassa tavassa, jossa hän ei juurikin viljele suoraluistelua vaan etenee lähes koko ajan kaarreluistelupotkuin.”
En tohdi varmaksi sanoa, vaikka ajoitus osin täsmääkin, että tällä kaudella pelattu kaikki maailman parhaat pelaajat kasaan koonnut Four Nations -NHL-turnaus oli jonkinlainen vedenjakaja ajalle ennen ja jälkeen McDavid-jääkiekon.
Four Nationissa McDavid ei kyennyt enää ollenkaan pelaamaan McDavid-jääkiekkoa, ei tietenkään kyennyt. Pelin vaste ja vaade olivat sellaista luokkaa, ettei McDavidille ollut jäällä sen kummempaa käyttöä kuin oikeastaan kenellekään muulle supertähdelle. Huippupelaajien laajamittainen kohtaaminen pani pisteen McDavidin McDavid-jääkiekolle.
Osin McDavid-jääkiekon loppumiseen vaikutti myös se, että ehkä hieman yllättäen Kanada pelasi pystysuunnan jääkiekkoa päävalmentaja Jon Cooperin johdolla. Kanada puolusti verrattain paljon trapilla, mutta hyökkäsi pystyyn. Tuossa pelitavassa ja suhteessa vastustajiin Connor McDavid ei kyennyt enää pelaamaan McDavid-jääkiekkoaan.
Four Nationissa maailman parhaan pelaajan tittelin jakoivat mielestäni USA:n Auston Matthews ja Kanadan Cale Makar. McDavid oli vain kalpea varjo siitä itsestään, joka oli juhlinut NHL:ssä. McDavid ei ollut turnauksen 30 parhaan pelaajan joukossa.
”Huippupelaajien laajamittainen kohtaaminen pani pisteen McDavidin McDavid-jääkiekolle.”
Käsillä olevan kevään ja alkukesän NHL:n pudotuspelisarjojen tiimellyksessä McDavid on hyvällä tavalla luonut nahkaansa pelaajana. Hän ei pelaa enää muuta kuin toisin kohdin McDavid-jääkiekkoa.
Näen, että McDavidin nahanluonti liittyy merkittävästi Oilersin Kris Knoblauch-Paul Coffey-pelikirjaan. McDavid hakee entiseen mittaan enää todella harvoin kiekon alhaalta ja kuljettaa sen vastustajan alueelle. Tuotakin näkee, mutta on ollut merkillepantavaa, ettei McDavid hae enää kiekkoa aivan alhaalta pakin lavasta tai jopa pakkien takaa.
McDavid on siirtynyt McDavid-jääkiekosta pelaamaan tavallisempaa sentteripeliä niin kuin muutkin Oilersin keskushyökkääjät pelaavat. Ja tämä siis koskee Oilersin hyökkäämistä puolustus- ja keskialueella liittyen McDavidiin. Hyökkäysalueella McDavid on edelleen oma entinen itsensä kiemuroineen, kiihdytyksineen, suunnanmuutoksineen.
”Oilers saa yhdistettyä käyttöönsä sekä ykköstähtensä valtava taidot ja nopeuden että syöttämiseen perustuvan viisikkopelinopeutensa.”
Se, miten McDavid on pelannut nyt, on paljon tehokkaampaa ja järkevämpää pelaamista kuin vanha McDavid-jääkiekko. Sarjoissa Kingsiä, Golden Knightsiä ja etenkin Starsia vastaan McDavid saattoi pelata enemmän ’give and go’ -pelejä ja pitelemättömimmillään hän oli tilanteissa, jossa hänelle pelattiin ’pelaa kolmannelle -syöttö’ ristipiston jälkeen.
Enemmän näin pelaamalla McDavid ei ole samoin puolustettavissa ikään kuin porukalla puolustaen hän olisi. Tällä keinolla, ettei McDavidia päästä puolustamaan pitkiä matkoja kiekollista puolustaen, vaan joudutaan kasvotusten äkillisesti jossain kohtaa kaukaloa McDavidin äärimmäisen pelinopeuden kanssa, Oilers saa yhdistettyä käyttöönsä sekä ykköstähtensä valtavat nopeuden ja taidot että syöttämiseen perustuvan viisikkopelinopeutensa.
Nyt älykäs lukija on puoleltani ravittu McDavidin suhteen edessä olevaan finaalisarjaan Oilers-Panthers, joka alkaa torstain vastaisena yönä kello 03.00 Suomen aikaa.
Myös kysymys – onko nyt McDavidin ja Oilersin vuoro? – sai vaiheilleen uutta pohdittavaa. Rahvaanomaisin sanankääntein voisin ainakin varoittaa, että Barkov ja Panthers saattavat olla hyvinkin kusessa uuden McDavidin kanssa.
