Onko kansainvälisiä sopimuksia pakko noudattaa? Naton turvatakuut Suomelle sisältyvät kysymykseen
Poliittinen eturivistö juhlistaa työllä ja vaivalla neuvoteltuja Naton ja USA:n Suomelle antamia turvatakuita. Entä jos niitä, siis kansainvälisiä sopimuksia, ei tarvitse noudattaa? kysyy Markus Leikola.
Suomi käy presidentinvaaleihin, mutta yksimielisyys ei ole lainkaan niin itsestään selvää kuin päälle päin näyttää.
Suomen pitkä linja – Paasikivestä Niinistöön asti, yli itänaapurimme kulloistenkin muutosten – on ollut pyrkiä edistämään maailmaa, jossa eri valtioiden toimintavapautta säädellään kansainvälisin sopimuksin. Ajatus on ollut, että sopimukset ovat pienen valtion paras turva. Sopimukseton maailma kun on vahvimpien, röyhkeimpien ja härskeimpien maailma.
Sellaisista valtionjohtajista Suomella on yllin kyllin kokemusta, ja onpa sen tähden vuodatettu vertakin, kun itsenäisyyden aikamme ainoat sodat käytiin Stalinia ja Hitleriä vastaan. Tosin muistettava on, että samassa sodassa Ison-Britannian Churchill siunasi Stalinin pyrkimykset Itä-Euroopassa, pyrki pitämään siirtomaistaan kiinni ja pommitti sodan jo ratkettua Saksan Dresdenissä siviilikohteita, ja USA:n Roosevelt lähetti Japaniin kaikkien aikojen tuhoisimmat pommituskäskyt.
Hyviksetkin voivat tehdä huippupahoja asioita, ja senkin vuoksi pelisäännöistä tarvitaan mustaa valkoisella eli sopimuksia.
Moni poliitikko ajattelee, että voisimme luopua kansainvälisten sopimusten noudattamisesta, kun sattuu huvittamaan.
Suomen 8 000 kansainvälistä valtiosopimusta sitoo meidät muuhun maailmaan. Niiden ansiosta vientimme vetää meille yhden maailman korkeimmista elintasoista, mutta toki niistä seuraa myös rajoituksia vapaalle tahdollemme. Sopimus on aina kahden tai useamman kauppa.
Jos sopimus tuntuu vanhentuneelta tai huonolta, sitä voi pyrkiä muuttamaan – sopimalla muutoksista.
Nyt yhä useampi suomalainen eturivin poliitikko ajattelee, että Suomi voisi luopua kansainvälisten sopimusten noudattamisesta silloin, kun sattuu niin huvittamaan.
Eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Jukka Kopra (kok) on sanonut sen ääneen, ja eduskunnan puhemies, perussuomalaisten presidenttiehdokas Jussi Halla-aho pitää ongelmallisena, että Suomi noudattaa velvoitteitaan. Ministeritasolla Wille Rydman (ps) sanoo, että Suomen ei pidä kuvitella, että ”kansainvälinen järjestelmä todella perustuisi sopimuksellisuuteen ja vahvaan oikeusperustaan”.
Jo aikaisemmin, vuonna 2015, Laura Huhtasaari (ps) ilmoitti näkemyksenään, että sopimuksia ei tarvitse noudattaa, jolloin nykyinen oikeusministeri Leena Meri (ps) kiirehti häntä tukemaan.
Nato-maissa ja eritoten USA:ssa, on paljon vaikutusvaltaisia tahoja, jotka ovat valmiina jättämään kaiken lisäturvan Suomelle antamatta.
Koko poliittinen eturivistö juhlistaa työllä ja vaivalla neuvoteltuja Naton ja USA:n Suomelle antamia turvatakuita. Entä jos niitä, siis kansainvälisiä sopimuksia, ei tarvitse noudattaa?
Muuallakin maailmassa, myös Nato-maissa ja eritoten USA:ssa, on paljon vaikutusvaltaisia tahoja, jotka ovat valmiina jättämään kaiken lisäturvan Suomelle antamatta. Ainakin yksi heistä pyrkii jopa koko länsimaisen maailman johtajaksi alkaneena vuonna, joten riski on todellinen.
He perustelevat silloin ratkaisujaan: ”Kiitos suomalaispoliitikot, joiden kannanotot me olemme lukeneet tarkkaan täällä ulkomailla. Te mahdollistitte tämän julistamalla, ettei sopimusten noudattamisella ole väliä.”
